Roommushklahn : (s/t) – “Villinä rönsyilevää, vapaata jaskaa”

Helsinkiläinen Roommushklahn oli sarallaan tärkeä luku suomalaisen free jazzin laajalta yleisöltä pimentoon jääneessä historiassa 80-luvulla. Täysin improvisaatioon soittonsa perustaneeseen Roommushklahniin kuuluivat saksofonistivirtuoosi Jone Takamäki, kitaristi Raoul Björkenheim, basisti Antti Hytti (R.I.P.), taiturimaisen pulssin ylläpitäjä Tom Nekljudow sekä syntetisaattori- ja kosketinsoittaja Jarmo Savolainen. Sittemmin arvostettuna kitara- ja musiikin konservatoriotason opettajana sekä musiikkituottajana toiminut Björkenheim oli nuoruudessaan saanut yhtyeen uran alla musiikin alan maailmanluokan koulutuksen Bostonissa, Yhdysvalloissa. Ennen Roommushklahnin hän oli soittanut Nekljudowin kanssa erinäisissä kokoonpanoissa jo vuodesta 1976 asti ja Takamäen sekä Hytin kanssa vuodesta 1979.

Vasta vuonna 1983 Mushroomklahnin tiukan kokeellisesta maaperästä kupliva, vastustamatonta imua mutta silti selkeäpiirteistä sävelkuljettelua sisältävästä reilut 26-minuuttia kestävästä teoksesta “Muddy Waters” saatiin julkaisukelpoinen tallenne. Yhtyeen treenikämpällä Helsingissä syyskuussa 1983 taltioitu liveotos on autenttista villin rönsyilevää tavaraa kuultavaksi. Intensiivinen ja tiukassa otteessaan kuulijan pitävä teos kasvaa hiljalleen kiihkeärytmiseen kiitoonsa ensimmäisen 13 minuutin verran, minkä jälkeen yhtye laskee aseensa ja ryömittelee möyriväsoundista jamitusta puhaltimien ja jousien keventäessä raskassoutuisen rytmisektion luomaa uhkaavaa tunnelmaa.

Albumin toinen puolisko koostuu n. 22-minuuttisesta mutta selkeämpisoundisesta biisistä “Tokoi”. Nimensä mukaisesti Helsingin Tokoinrannassa taltioitu teos on väkevää ja kuulijaa haastavaa jamitaidetta. Tässä kohtaa Roommushklahnin soinnissa alkoi olla Jarmo Savolaisen mukaantulon myötä yhä enenevässä määrin Jan Hammerin johtamalle The Mahavishnu Orchestralle ominaista Amerikan mallin free jazin kompleksisuutta ja soundimaiseman paisuttelua suoraviivaisine rock-vivahteineen.

Jo kyseisen teoksen alkumetreillä Björkenheimin kummallisen ja eksoottisia efekteitä vilisevän melodiasoiton tavaramerkin, slide-trillien alkuvoima välittyy. Herran säveltämässä ja Ismo Alangon Helsingin taideviikoille vuonna 1995 tilaamassa “Apocalypso“-sinfoniassa 30 sähkökitaralle ja 8 bassolle kitaristiryhmän soitanta perustuu hyvin samantyyppisille elementeille kuin mitä Roommushklanin epäkonventionaalinen kitararoolitus osana musiikkiteosta on.

Aktiiviaikanaan Roommushklahn ei koskaan päässyt studioon, koska ajan levy-yhtiöiden henkeen ei kuulunut riskeerata yhtyeen kaltaisiin, markkinoinnillisesti epävarmoihin marginaalijulkaisuihin. Onneksi jotkut live-tallenteet sentään säilyivät. Nyt yhtyeen arkistojen kätköistä löytyneet tallenteet ovat ensi kertaa tuotu suuremman yleisön kuultavaksi. Albumin vaikuttavuuteen on suureksi osaksi osuutta myös tallenteen oikein hyvin toteutetulla miksauksella ja Joona Lukalan mestariluokan masteroinnilla.

Parempi siis myöhään kuin ei silloinkaan.

4/5