Pääkaupunkiseudulle päätyneen, luonnonmukaisen rukiisen voimarockin piristävimpiä tapauksia on muutama vuosi sitten perustettu, monissa liemissä eri tahoilla keitettyjen muusikoiden muodostama Mount Mary. Nelikon toinen pitkäsoitto “Diamonds of a Fool” julkaistaan Emsalö Musicin kautta perjantaina 18.8. Mennäänpä selvittämään, minne ne pöljän pojan timantit on kätketty.
Tervetuloa Noisen haastateltavaksi Mount Maryn tutkapari, laulaja-kitaristi Maria Hänninen (mm. Pelle Miljoona Unabomber) ja kitaristi-äänittäjä-tuottaja Petri Majuri (mm. Havana Blacks).
Mitä Mount Maryn leiriin kuuluu näin loppukesällä 2023?
Petri: Muutamia keikkoja ja pientä jännitystä miten uusi levy otetaan vastaan
Maria: Odotellaan innolla levyn ilmestymistä. Debyytti ilmestyi 2021 pahimpaan korona-aikaan, ja siitä huolimatta sai erinomaisen mukavan vastaanoton. Nyt onkin tosiaan jännä nähdä millaisia meininkejä luvassa kakkosen myötä.
Mistä Mount Mary sai aikanaan alkunsa, mitkä artistit teitä innoittivat tuolloin, ja kuinka yhtyeenne kehittynyt niistä ajoista tähän päivään?
Petri: Olisiko noin neljä vuotta sitten boostista saada uutta musiikkia aikaan.
Maria: Biisejä alkoi valua päästä solkenaan 2018 loppukesästä lähtien. Aina olen rakastanut riffejä, painavampaa musiikkia kuin mitä olin oikeastaan itse aiemmin päässyt kunnolla tekemään. Semmoinen 70-luvun jytäfiilis innoittanut aina ja olen totaalisen riffihullu.
Nyt aukenivat “padot” ja demoja syntyi kotona hämmentävää tahtia. Muutama viikko meni hujauksessa. En meinannut nukkumaan ehtiä, kun eri instrumentit käsissä vaihtuivat ja yökaudet mölisin täkin alla (kyseenalainen äänieristys)… (naurua). Ensin “remu-englannilla” laululinjoja soittamieni pohjien päälle. Tuli tunne, että tätä ei pysytä nyt mikään, ei ole ketään eikä mitään kuka voisi tälle limitterit päälle laittaa, eikä ketään sanomassa, että “kyllä sun nyt pitäisi…”. – Vapaata laskettelua.
Petrin kanssa tuli puhetta bändistä (uuden) E-Studion avajaisissa elokuussa 2018. Mainitsin, että oli tällaista raskasta kamaa alkanut syntymään, ja sitten pistin demoja menemään Petrille. Tunnelmat musiikin suhteen natsasivat. Petri on monitaitoinen kitaristi ja äänittäjä ja oli jo 1993 äänittämässä ensimmäistä omista biiseistäni koostuvaa levyä “Ai Sua Mua”, ja vuosien varrella etenkin Seawolf Studioilla Suomenlinnassa olimme tehneet paljon yhteistyötä. Bassoon löytyi Jukka Jylli (mm. Kingston Wall ja Zook), jonka kanssa oltiin useasti jammailtu ja mielessä pyöri, että jospa voitaisiin joskus tehdä jotain yhdessä. Nyt tuli tilaisuus. Rumpuhommia kävi ensiksi kokeilemassa Julio Loaiza, mutta hänellä oli hommia oman bändinsä Massacre 68:n kanssa, joten rumpuihin saimme lopullisen kokoonpanoon nuoren superlahjakkuuden, Otto Haapasen, jota olin kuullut vieraillessani solistina heidän `Liivit Boys`-klubillaan..
Kaikki tämä johti siihen, että vihdoin sitten saatiin debyytti ulos tammikuussa 2021.
Samanhenkinen musatausta ja -mieltymykset on kaikilla. Kiinnostus on aina ollut noihin riffirokkaaviin bändeihin ja väistämättä liikutaan tuolla 70-luvun suunnassa ja sähkökitaran rooli on ilmeinen.. Mieleen saattaa tulla bändejä kuten Black Sabbath, Led Zeppelin, Mountain, Deep Purple. Uudella levyllä biisi joka menee jo suorastaan AC/DC:n suuntaan, ja joku voisi kuulla hieman Tommy Bolin -fiilistä jossakin biisissä
Toinen albuminne ”Diamonds Of A Fool” julkaistaan nyt elokuussa. Kuinka kuvailisitte uutta sitä kokonaisuutena?
Petri: Aavistuksen rokkaavampi verrattuna ekaan levyyn
Maria: Kitarariffit ovat jälleen keskiössä. Yleissävy tosiaan hieman suoraviivaisempi kuin debyytillä, mutta kyllä tälläkin levyllä muutama kimurantimpi hetkensä on.
Millainen albumin synnytysprosessi oli kokonaisuudessaan, kuinka se erosi debyyttilevynne teosta ja kuinka vaivattomasti sen teko mielestänne luonnistui?
Petri: Ero ensimmäiseen levyyn on se, että tämä toinen oli ehkä hieman hitaampi prosessi, kun tehtiin pätkissä nauhoitukset aina sitä mukaan kun kappaleita valmistui. Tekoprosessi oli kuitenkin samantyylinen ja ehkä vaivattomampi kun tiedettiin mitä tehdään.
Maria: Synnytysprosessi omalta osaltani oli hyvin samankaltainen kuin debyytin kohdallakin. Täällä kotostudion nurkassa hääräsin alkudemot kasaan. Yleensä soitan kaikki instrumentit riffeineen ja laulan demoleadit. Rakenteet ovat demoilla jo melko pitkälle siinä muodossaan kuin lopullinen biisi tulee olemaan. Mutta tokihan sitten kun alamme treenikämpällä biisejä tutkailemaan, tuo jokainen omia sovitusehdotuksiaan ja niitä siinä sitten kuulostellaan ja sovitellaan. Vaivatonta on yhteistyömme tähän mennessä ollut, suuria näkemyseroja ei ole syntynyt.
Pohjien äänitys ollut vaivatonta. Otto ja Jukka ovat tarkkoja ja musikaalisia, joten rumpu-/ bassoraitojen sisäänsaanti ei ole montaa yritystä vaatinut. Kitarat sisäänäänitysvaiheessa ovat yleensä enemmän demona messissä. Kitaroiden työstöön olemme sitten Petrin kanssa keskittyneet myöhemmin ja lisää ideoita niihin on tullut matkan varrella studiossa. Turhaan hierontaan emme ole liiemmin aikaa tuhranneet, eikä mitään suurta editointia ole tarvittu. Petri on loistava soolokitaristi. Itsekin sooloja soittelen ja mielestäni musiikkiimme luo hyvää kontrastia meikäläisen “alkeellisempi” lähestymistapa. Riffit irtoavat hyvin, lieneekö syynä se, että viulunsoitossa olen tottunut melodialinjoja vetelemään.
Miten kuvailisitte uutta albumianne musiikillisesti verrattuna parin vuoden takaiseen, yhtyeenne omaa nimeä kantaneeseen debyyttiinne? Onko perinteisiin juurimusan ja rockin aineksiin nojaava homma pysynyt mielestänne tarvittavan tuoreena?
Petri: Musiikillinen kaari on hiukan suoraviivaisempaa ja räväkämpää debyyttiin verrattuna. Mielestämme tuoreus on energiassa joka ollaan saavutettu uudella albumilla.
Maria: Nyt on ehkä hieman mutkia oiottu. Viuluorkestraatiot olen jättänyt tekemättä ja tällä kertaa on muukin “sinfoniallisuus” vähemmällä. Viittaan tässä lähinnä debyyttimme ´jättiläisteokseen´, “Footprints In The Dark” -biisiin, jossa esiintyi kaikenmoista äänimaailmaa.
Hieno piristys on lisäksi Corky Laingin (mm. Mountain ja West, Bruce & Laing) timbaali-lehmänkello-perkussio-osasto muutamalla biisillä. Ja tietenkin oli mahtavaa saada laulaa “Tohu Bohu” -kappale Remu Aaltosen kanssa. Hurriganesia lapsesta asti fanittaneelle se on valtavan suuri kunnia. Samaa mieltä on myös kyseisellä kappaleella Hammondilla taituroiva Per Wiberg, joka on ruotsalainen Hurriganes-fani jo yhdeksänvuotiaasta lähtien. Kävin aiemmin katsomassa Perin Kamchatka -bändin keikkaa Saksassa, ja keikan yhteydessä hän pyöri 70-luvun Hurriganes-paita päällänsä, joten fanitus todistettua. Mother Joonas lisäsi kyseiseen biisiin vielä sopivan usvaista synamaailmaa.
Petri on miksaaja, masteroijana työskennellyt lukemattomien hienojen artistien kanssa ja on aina ajan hermolla, joten sieltä tulee kyllä mukaan tarvittavaa tuoreutta, että emme ole pastissi mistään. Hän kykenee lisäämään mukaan nykyajan fiilistä sopivassa suhteessa.
Vanhan liiton hard rockista sanotaan monesti, että genren ideat on jo useaan otteeseen käytetty ja loppuun kaluttu. Mitä uutta ja tuoretta mielestänne Mount Marylla on annettavaa klassisen rockin kentällä vuonna 2023? Kuinka ylipäätään yritätte saada hommanne pidettyä tuoreena?
Petri: Biisit perustuu voimariffeihin ja pidämme nauhoituksissa ja livenä improvisaatiota tärkeänä joten seikkailu pitää virkeänä musan sekä mielen. Mount Marylla annettavana tiukkaa hardrockia sydän ja sielu mukana..
Maria: Etenkin livenä on mahtavaa saada mennä näitä biisejä yleisölle esittämään. Pidän vaaran mausta ja se on varmaan osa “tuoreutta” että minkään ei tarvitse olla niin pilkuntarkkaa, rouheleivän maku on aina hyvästä.
Biisinne perustuvat ymmärtääkseni pitkälti Marian riffeihin ja aihioihin. Mistä kaikki nuo biisiaihiot ja aiheet kumpuavat?
Maria: Biisit ja riffit ryöpsähtelevät ilman mitään kaavaa. Yleensä riittää kun otan Gibson SG:n käsiini. Se on kumma vekotin. Tarjoilee riffejä pyytämättä, ja jo ensimmäisestä biisistä lähtien olin päättänyt, että nyt viritetään kitarat sävelaskelta alemmaksi D:hen. Siitä tulee oma hieman erilainen “twanginsa” bändin soundiin.
Riffit tulevat minulle yleensä ensin, niiden pohjalle alkaa sitten rakentumaan muu biisi. Harvoin on minulla mitään sanoitusideaa tai käsitystä siitä, mistä biisin pitäisi kertoa. Yleensä mölisen sen melodialinjan “muka-englannilla” niin että rytmi pelaa suhteessa biisiin, ja sieltä saattaa yllättäen löytyä joku järjellinenkin lause, minkä pohjalle alkaa tarina syntyä.
Kuinka paljon yhtyeenne muut jäsenet Marian lisäksi ovat voineet vaikuttaa biisien lopulliseen muotoon saattamiseen?
Petri: Oikeastaan kaikkilla biiseillä bändin jäsenet ovat sovittaneet aikas pitkälle omia osuuksiaan ja rakenteita. Tietyt riffit on kiinteitä. Soundipuolella enemmänkin mun ja Marian loppujälkeä.
Maria: Biisit ovat tosiaan muodollisesti aika pitkälle kasassa jo demovaiheessani. Kämpillä sitten on jokaisen bändin jäsenen myötävaikutuksella saatu sovitukset lopulliseen malliin. Jos olen esim. omissa demobassolinjoissani liian rönsyilevä, on Jukka valtaisalla kokemuksellaan ja musikaalisuudellaan saattanut bassolinjat iskevämmäksi. Ja joitakin riffejä on esim. toisteltu enemmän kuin demoilla. Yksin demoja värkätessäni saatan tunkea osiot liiankin täyteen. Onneksi bändin kanssa näitä lopulliseen muotoon saattaessa karsiutuu turhia täytteitä pois.
Albumillanne vierailee maailman luokan vahvistuksia, kuten Corky Laing. Kuinka luontevasti yhteistyönne kanssaan sujui, ja millaista oli työskennellä legendaarisen Mountain-rumpalin kanssa.
Petri: Mahtavaa ja luontevaa….
Maria: Corkyn kanssa olin ekalla yhteisellä keikalla silloisessa Gloria-teatterissa helmikuussa 2019. Corky tuli vierailemaan rumpuihin Gloria House Bandille ja sain laulaa legendaariset “Missisippi Queen” ja “Never In My Life” -biisit. Homma natsasi hyvin, Corky piti kuulemastaan ja siitä lähtien onkin ollut ilo tehdä yhteistyötä. Olenhan ollut Mountain-diggari jo aikapäiviä, joten tämä on ollut suuri kunnia.
Oli erinomaisen mahtavaa saada Corky mukaan uudelle Mount Mary levylle. E-Studiossa Sipoossa äänitettiin Corkyn osuudet. Hän ihastui E-Studioon ja niinpä hän halusi äänittää viimeisimmän soololevynsäkin “Finnish Sessions” (2022) siellä. Petri on äänittänyt, miksannut ja masteroinut myös tuonkin levyn.
Teimme juuri hienon rundinkin toukokuussa 2023. Keikoilla Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa oli Corkyn lisäksi levytyskokoonpano The Bobos (Conny Bloom (mm. Hanoi Rocks), John Vihervä (Stratovarius, Timo Tolkki’s Strato), Harri Väyrynen, Maria Hänninen).
Valtava kiitollisuus siitä että musiikin universaalinen kieli ei tunne rajoja, iät ja aikakaudet menettävät merkityksensä. Ollaan aidosti siinä musiikin laineilla ja on hienoa saada jakaa tämä tunne myös kuulijoiden kanssa
Mitkä ovat Mount Maryn tulevaisuuden näkymät ja suunnitelmat?
Petri: Toivotaan piristystä keikkarintamalle, joten niitä tehdään.
Maria: Kyllä, keikkailu on hienoa tällä bändillä. Toki on jo alkanut päässä muhia lisääkin biisejä, mutta katsotaan nyt kuinka tämä tuore levy vastaanotetaan. Kiinnostaisi saada keikkoja myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Katsotaan mitä sen suhteen on tehtävissä. Ulospäin “markkinointi” on kovaa hommaa, varsinkin kun se tapahtuu aika lailla DIY-menetelmällä. Hommaa piisaa.
Petri: Maailmalla löytyy kyllä meidän genren uuttakin musaa. Esimerkiksi Rival Sons ja Greta Van Fleet, Dirty Honey jne. Olisi mahtavaa, että saisimme levitettyä meidänkin tuotantoa diggareille mutta on erittäin vaikeaa ja hidasta löytää kanavia millä levittää oikeaan osoitteeseen varsinkin ulkomaille.
Mitä terveisiä haluatte lähettää faneille ja diggareillenne?
Petri: Toivottavasti nähdään keikoilla. Rock rules.
Maria: Kiitos teille rakkaat ihmiset, että olette luoneet uskoa siihen että kun musa lähtee sydämestä, niin sille löytyy kuulijoita. Olette olleet erinomaisen kannustavia ; tulleet keikoille, hommanneet levyjä ja “merkkareita”. Kiitos, tulkaahan edelleenkin rokkaamaan!
Iso kiitos teille, Mount Mary, ja ei muuta kun hanaa!
!!! MOUNT MARY: “Diamonds Of A Fool” -albumin julkaisukeikka Helsingin On The Rocksissa keskiviikkona 23.8.
liput: https://www.tiketti.fi/mount-mary-levyjulkkarit-on-the-rocks-helsinki-tickets/92280
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.