Popeda – Ratinasta poikki, Tampere, 3.9.2023.
Popedan viimeinen keikka nykyisellä kokoonpanollaan keräsi loppuunmyydylle Tampereen Ratinan stadionille yli 28 000 silmäparia. Pate Mustajärveä ei siis enää mitä ilmeisimmin nähdä Popedan keulilla – ainakaan ihan hetkeen. Costello Hautamäki kuitenkin vihjaisi keikan loppupuolella välispiikissään, että muutaman vuoden päästä olisi luvassa bändin 50-vuotisjuhlakonsertti. Ja ellei ihmeitä tapahdu, eiköhän Patekin ole lauteilla jälleen viimeistään silloin.
Huom! Tässä arviossa on paljon kuvia: teksti jatkuu aina kahden, kolmen kuvan blokin jälkeen. Täpäyttämällä kuvia saat näkymään isomman ja parempilaatuisen version kustakin otoksesta.
Popeda on ollut läsnä aina. Yhtye on perustettu ennen kuin synnyin, ja sen kappaleita on hoilattu lapsena ajattelematta niiden sisältöä sen enempää.
Ratinan jäähyväiskeikan lähestyessä jouduin tekemään kovan havainnon. Olen saattanut nähdä vilauksen yhtyeestä jollain festarilla, mutta kokonaista keikkaa en kertaakaan. Sellaisia ne itsestäänselvyydet ovat: niitä kaipaa vasta, kun ne menettää.
Loppuunmyyty Ratina alkoi täyttyä ennen h-hetkeä. Liki minuutilleen ilmoitettua ajankohtana ilmoille kajahti Maamme-laulu. Yhtye otti paikkansa lavalla – sitten mentiin!
Kupletin juoni kävi pian selväksi. Nämä läksiäiset vedetään omilla ehdoilla, musiikki ja hyvä fiilis pääosassa. Taustalaulajilla ja puhaltajilla laajennettu kokoonpano täydensi sointia ja lavashow’ta.
En voi väitellä siitä, onko Popeda parhaimmillaan klubeilla vai isoilla lavoilla. Ratinassa yhtye oli tiukassa iskussa – se on väkivahva keikkajyrä, jonka karisma riittää suvereenisti täyttämään suuren lavan ja koko Ratinan.
Oman lisänsä toivat komeat valot ja sopivasti säännöstellyt pyrot ja ilotulitteet. Myös lavan päätähti eli Pate Mustajärvi vaihteli asusteita pitkin iltaa suuren maailman tyyliin. Musiikin lisäksi Ratinassa riitti nähtävää, mutta mikään ei vienyt liiaksi huomiota pääasialta eli tiukalta rokkaamiselta.
Kahteen ja puoleen tuntiin venynyt keikka startattiin klassikoilla: Raswaa koneeseen, Matkalla Alabamaan ja Palle and the Boys. Siinä Rasvamontuksi nimetty lavan edusta ja taaempana sijainneet peruspaikkalaiset saivat esimakua tulevasta. Meno maittoi ja lanteet hytkyivät. Kritiikkiä kirposi lähinnä pitkistä vessajonoista, vaikka hätä saattoi olla usein itse aiheutettu.
Hetkittäin Pate Mustajärven eleistä ja ilmeistä oli aistittavissa selvää liikutusta. Se on täysin ymmärrettävää, jäähyväisten jättäminen ei ole koskaan helppoa, ei vaikka sen tekisi omilla ehdoilla. Melankoliaan ei silti vaivuttu: Ratinassa nautittiin viimeisistä löylyistä – ja ne olivat maittavat!
Kun ura on kestänyt lähemmäs viisikymmentä vuotta, hittejä löytyy takataskusta yksi jos toinenkin. Niitä riitti Ratinassakin, samoin yhteislaulua ja hyväntuulista heilumista. Edes päällä väijyneet synkät pilvet ja lopulta yleisön kastelleet sadekuurot eivät päässeet tunnelmaa latistamaan.
Parhaat palat? Ratinan illassa kuultiin 31 biisiä eli kattava läpileikkaus yhtyeen urasta. Iäkkäämpi Oodi Tom Robinsonille potki tanakasti, mutta eivätpä seurassa hävenneet tuoreemmatkaan rykäisyt 2010-luvulta.
Yhteislaulun määrässä mitaten voittajaksi – tai vähintään mitalipallille – kohosi Mustajärven soolotuotannon Ukkometso. Lainaosastolta kuultiin lisäksi EppuPopedaNormaalin 20 vuotta sikana sekä ikivihreä Delilah. Parhaimmillaan yhtye oli silti oman materiaalin parissa, kuten Kellot lyö, Repe ja Lissu ja Kaasua, komisaario Peppone.
Pahin pelkoni ennen keikkaa oli kostean kelin lisäksi liika patetia. Voiko siirappisia juhlapuheita edes pitää, kun soittolistalta löytyy kappaleita, kuten Oodi makkaralle ja Lihaa ja perunaa? Parempi kun ei pönötä, vaan rokkaa senkin edestä. Ehkä kappaleissa on tiivistettynä olennainen: “Usko pois, että onnellinen olen vaan / kun saan lihaa ja perunaa.”
Lavalla nähtiin vierailijoina vain yhtyeen omaa jälkikasvua. Pate Mustajärven tytär Jenni Mustajärvi tulkitsi vahvasti Eläinten vallankumouksen, jonka aikana rumpuja paukutti Jimi Hautamäki. Kun bändissä vaikuttaa jo ennestään Costello Hautamäen toinen poika Alex Hautamäki, voi puhua jo melkoisesta perheyrityksestä. “Kun tekee itse, saa sellaisia kuin haluaa”, kuten Costello asian ilmaisi.
Encoren aluksi valokeilaan nousi Costello Hautamäki. Kun mies unelmoi -kappaleen alkusoolo soitettiin yläilmoissa roikkuen, ja Costellon tulkitseman laulun päätteeksi kuultiin selvä lupaus tulevasta: kutsu bändin 50-vuotisjuhlakonserttiin. Yhtyeen taika on mahdollista kokea ainakin kerran – olkoonkin kokoonpano vielä arvoitus.
Ilta sai arvoisensa päätöksen Da Dan myötä. “Ihmiset muuttuu, ajat muuttuu, mutta rock’n’roll ei muutu”, spiikkasi Mustajärvi. On vaikea keksiä sopivampaa päätöstä keikalle ja ainakin nykymuotoiselle bändille. Rujonkauniin menopalan myötä Pate Mustajärvi jätti hyvästit Popedalle ja teki sen tyylillä.
Popedan “Ratinasta poikki” -konsertti Tampereella 2.9.2023:
- Raswaa koneeseen
- Matkalla Alabamaan
- Palle and the Boys
- Oodi Tom Robinsonille
- Kakskytä centtiä
- Lihaa ja perunaa
- Rokkikone
- Soittomatkalla
- Tahdotko mut tosiaan
- Elän itselleni
- Punaista ja makeaa
- 20 vuotta sikana
- Tohtori Mustajärvi
- Rio de Janeiro
- Eläinten vallankumous (laulu: Jenni Mustajärvi)
- Tää on se yö
- Aino
- Yö
- Mää ja Tapparan mies
- Kellot lyö
- Oodi makkaralle
- Repe ja Lissu
- Delilah
- Pohjantähden alla
- Kersantti Karoliina
- Kaasua, komisario Peppone
- Kuuma kesä
———————-
- Kun mies unelmoi
- Sukset
- Ukkometso
- Da Da
Teksti: Jukka Kastinen
Kuvat: Olli Koikkalainen
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.