Pesusienet Ehdolla! : Pesusienet Ehdolla! Verevää Jee Jeetä kesäiltoihin

(Peltoisten poikkeuksellisen huonon musiikin yhdistys / Omakustanne 2018)

Loimaan avarien peltomaisemien pelottomat ramo-punk-figuurit Pesusienet Ehdolla! on julkaissut toisen mini-albuminsa. Ensikosketuksen yhtyeeseen allekirjoittanut sai Jimi Tenor & His Shamansin ja Kolme Seisoo Vinossa -kitaristin Hannu “Enver” Mäkelän suosituksesta jossain vuoden 2015 kulmilla. Otin herran vinkistä vaarin, enkä suinkaan turhaan. Vuonna 2015 C-kasettina julkaistun yhtyeen debyytti-minialbumin lisäksi mukaan “Pesusieni-katalogiin” mahtuu toistaiseksi myös kuuden biisin 7″-EP Guggenheim (2014). Putinin uuden valtakauden alkajaisiksi CD-formaatissa julkaistulla, yhtyeen omaa nimeä kantavalla kokonaisuudella vuonna 2013 alkunsa saanut nelikko hiihtää pitkälti Suomi-punkin kolmannen aallon; mm. Poikien, Luonteri Surfin ja Himanesin avaamia, duurivoittoisia punk-rock-latuja hienoisilla Suomi-rock -vaikutteilla.

Pesusienten “veljesten” basisti Juhanin ja rumpali Ilmarin tehtävä on suorasukaisen ytimekästä neljäsosatoimitusta, jonka päällä kitaristi Mathieun melodiapainotteinen räminä sekä laulaja Tapanin korkeahkosta rekisteristä operoiva laulu leikkivät kuin kimaltelevat laineet surffilaudan pinnalla. Yhtyeen pääasiallisen sanoittajan, vast’ ikään yhtyeestä sivuun siirtyneen kitaristi Tuija Lammin ironisuutta tihkuvat, vaikkakin paikoin aavistuksen lipsahtelevat kannustushuudot tsemppaavat yhtyeen biisejä yksi toisensa jälkeen yhä sivakapaan tasatyöntöön niin ylä- kuin alamäessä.

Kiekko ampaisee käyntiin varsin aurinkoisesti. I’m Going To Jee Jee kävisi riemukkaksi kesähitiksi valtakunnan jokaiseen rantapallokisaan useampanakin kesänä. Euthanasiassa ja upeassa Sugöbeibissä on havaittavissa esimerkiksi Social Distortionin ja ehkä jopa viron Vennaskondin Allan Vainolan loihtimaa melankolisia sävyjä sisältävää avosointurevittelyä.  Albumin parhaimmistoon nousee myös rouheasti rokkaava ja sanoituksellisesti albumin syvällisimmäksi osoittautuva Sodoma & Gomorra. Kyseessä on mini-albumin ainoa kappale jolla biisintekijä Lammi soittaa vielä mukana.

Yhdeksän kappaleen kokonaisuudelta löytyy kuitenkin nipullinen tyhjäpäiväisempiä biisejä, jotka verottavat teoksen laadullista tasoa. Pesusienten omiin biiseihin verrattuna cover-osasto liikahtaa mini-albumilla vähän turhankin varovaisesti. The Blitzkrieg Boysin It’s Not My Place -käännös Peli Seis on vähän turhaan siloteltu ja ohkaiseksi jäävä versio alkuperäisen version kolistessa tajuntaan rosoisuudellaan ja jyhmeillä rumpusoundeillaan.  The Go-Betweensin Don’t Let Him Come Back -käännös Pummi jää puolestaan vähän turhan söpöstelyksi. Lisäksi biisien niminä hienot Vihapuhetta ja Viimeinen pari duunista ulos olisivat suorastaan huutaneet ympärilleen niin tekstillisesti kuin sävellyksellisesti purevampaa ja ärhäkämmin kimppuun käyvää materiaalia kuin mitä ne ovat nyt.

Samojen äänitys-sessioiden jälkimainingeissa Pesusienet Ehdolla! tributoi myös vuokattilaista free punk -yhtyettä Mustelma, jonka kappaleesta yhtye nykäisi selkeästi toimivamman ja sympaattisemman coverin kuin mitä yksikään lainabiisi uudella mini-albumillaan on. Pesusienet Ehdolla!:n esittämän, periksiantamattoman Mustelma-lainan Kaipaan voi käydä kuuntelemassa näin alkuun alla olevasta linkistä Mustelma-tribuutin “Valepuvuissa” nettiosoitteessa:

https://www.valepuvuissa.com/#18_2018

Kun Pesusienet Ehdolla! saa tulevaisuudessa tiivistettyä ilmaisuaan ja tuotantoaan hieman tehokkaampaan ja potkivampaan pakettiin sekä kurottua musiikistaan turhan löysän pois, tilanne paranee huomattavasti. Jos vaan yhtye saa lisäksi täytettyä Tuija Lammin yhtyeeseen jättämän taiteellisen aukon, yhtyeellä on varmasti paukkuja tehdä entistä ärhäkämpää ja vetävää punk’n rollia. Työtä se vaatii, mutta kohtuuden nimissä. Jäämme siis hyvillä mielin odottamaan tulevien pesusienten kuuraustehon puremista pinttyneempäänkin likaan.

3/5