Pää Kii : “Aika lentää… ja lentokoneet putoaa -7” EP – Melankolisen rytistyksen kautta turva-asentoon

(Rock ‘n Roll Bullshit Recorsd 2019)

Viime vuonna menestyksekkään, vaikkakin musiikillisesti varsin kaksijakoisen paluupitkäsoiton “Jos huonoo onnee ei ois mul, ei ois onnee ollenkaan” julkaissut helsinkiläinen, kotimaisen punk rockin kärkinimiin edelleen kuuluva Pää Kii on täällä taas. Pari vuotta takaperin paluualbumilleen viisikosta muuntunut nelikko tarjoilee tuoreella 7″ vinyyli-EP:llään neljä reipastempoista ja lyhyen ytimekästä kappaletta. Yhtyeen edellisistä teoksista turha siirappisuus on matkan varrella kadonnut, ja nyt on ryhmällä iso vaihde päällä. Valtaosaltaan kyseiset, uudet Pää Kii -biisit muistuttavat kitaristi-laulaja Teemu Bergmanin entisen, englanninkielellä kappaleensa ilmaisseen The Heartburnsin kuin tykin suusta lähtevää mutta rujon melankolisen ilmaisun voimin lopullisen pureman antavaa biisimateriaalia. EP:n kappaleet ovat kauttaaltaan yhden-kolmen sointu- ja melodiakierron varaan rakennettuja, asiat kerralla selväksi tekeviä, konstailemattomia katu-punkrock-ralleja.

Vuoden takaisen yhtyeen paluupitkäsoiton kappalemateriaalin paikottaisesta puolivillaisuudesta, soitannollisesta vaisuudesta tai kokonaisuuden kokoelmamaisesta hajanaisuudesta ei uudella, rytinällä päälle käyvällä EP:llä ole liiemmin tietoa. Raivokkaasti rokkaava nimikkobiisi ja veijarimaisen makaaberi roketti “Jos mulla olis ase…” huokuvat heti kättelyssä spontaanisuutta ja tuoreutta. Viimeksi mainitun “…ahaa…ahaa” -hoilailusta tulee heti assosiaatio kosiomatkalla olevaan Saku Sammakkoon. Otaksuttavasti kyseessä on siis kotimaisten parisuhdebiisien aatelia vuonna 2019. EP:n vahvimmaksi biisiksi useiden kuuntelukertojen myötä kasvaa kuitenkin vakavamielisen toteava, Maustetyttöjen Annan ja Kaisan taustalaulama “Sä katsot kun sun koko maailmasi tuhoutuu”. Erittäin koukuttava kappale on mitä luultavimmin parasta Pää Kiitä ainakin viimeiseen viiteen vuoteen. Biisin tekstissä ei osoiteta sormella epäonnisten sattumien vuoksi paskaan jamaan ajautuneen ihmisen surkeaa kohtaloa, vaan ennemminkin herätellään suoritus- ja saavutuskeskeisen elämäntavan keskiössä elävää kansanosaa todellisuuteen.

Musiikillisesti “Aika lentää…” -EP:n kappaleet eivät periaatteessa tarjoile mitään järjin mullistavaa, mutta niiden lähtökohtainen, korkea energisyys rouhea voimarokkaus ja biisejä karusti kuorruttava melodisuus ovat poikkeuksellisen mukaansa tempaavaa. – Selkeästi miellyttävämpää kuin pidemmän päälle helposti puuduttava, yhtyeelle leimallinen, duurissa kulkeva rallattelu. Uusien Pää Kii -biisien luonne on myös selkeästi väkevämpi ja jokseenkin inspiroituneemman oloinen, etenkin yhtyeen edeltävän kokonaisuuden kappalemateriaaliin verrattuna.

Bergmanin inhorealistiset tekstit eivät edelleenkään irrota otettaan kyynisyyden rajalla raahustavasta surumielisyydestään. EP:n tekstit ovat pääosiltaan laadukasta Teemua. Niiden vastapainona hyvin rullaavat ja tiukasti soitetut biisit tuovat lyriikoille aivan uudenlaista kulmaa ja kantopohjaa. Ainoastaan kokonaisuuden päättävän “Lika jota ei voi pestä pois” -biisin tekstit roiskuvat kornin ja banaalin rajamaille alleviivaten meikit poskilla itkevän, puhkinussitun, kelan ja apteekin kanta-asiakkaana nykyään elämänsä reunalla taiteilevan, räikeästi hyväksikäytetyn henkilön alennustilaa. Hetken tekstin ennalta-arvattavuutta puntaroituaan allekirjoittanut arvostelija tajusi, että kappaleen tekstissähän on erittäin vahvoja yhteneväisyyksiä 40 vuotta sitten julkaistun Pelle Miljoona 1980:n tekemän Bob Dylanin “Like A Rolling Stone” -käännös-coverin “Enää Itkeä Voit” -suomennoksen kanssa. Oikeastaan ainoastaan tekstin sävytys ja vahvasti ajankuvaan sidoksissa oleva ilmaisutyyli on eri. Ei siis ihme, että “Lika joka ei lähde pois” -biisin lyyrinen anti tuntui alitajuisesti niin piinallisen tutulta, jopa ennalta-arvattavalta näin elokuussa 2019.

Suurin ero aiempaan on, että uudelta EP:ltään Pää Kii:lle aiemmilla kokonaisuuksilla liiankin tunnusomaiset, huolettoman helpon kuuloiset ja keltakääreisen Juicy Fruitin lailla päähän tarttuvat melodiat loistavat nyt poissaolollaan. Myöskin erityyppisten päihdekierteiden epäonnisissa variaatioissa ja seurauksissa vellominen kierretään tekstien aihepiirinä kaukaa, ja helvetin hyvä niin. “Aika lentää… ja lentokoneet putoaa” on Pää Kiin tähänastisen uran koruttomin, vakavamielisin, likaisimmin rokkaava ja suoraviivaisin kokonaisuus. Ehkä myös päällekäyvin sellainen. ex-Rytmihäiriö– ja Kiljuvelka-70 -vokalisti Pate Vuorion näkemyksellä tussaama kansitaide tukee hyvin kyseistä, kantavaa ajatusta.

4/5