Anssi Kelan viime vuonna tekemä Spotify-postaus jaksaa edelleen herättää keskustelua striimauspalveluista. Itsekin aloin Kelan postauksen jälkeen pohtia noita striimipalveluiden korvauksia, koska mutuni sanoo, että ne ovat kohtuullisen hyvät. Oma ajatusmallini tosin jättää huomioimatta “ilmaiset” mainospohjaiset mallit, joita ei mielestäni olisi ikinä saanut päästää markkinoille ainakaan nykyisessä muodossaan. Sen osoittaa jo Anssi Kelan saama korvaus maksuttomista Spotify-striimeistä, jotka ovat alle 10 % maksullisen puolen soitoista. Eihän palveluntarjoajalla ole mitään motivaatiota tyrkyttää mainoksia, kun se karkoittaa asiakkaat ja hinta kuitenkin määräytyy myytyjen mainosten mukaan ilman minimikorvausta.
Lähdin siis laskeskelemaan ihan teoreettiselta pohjalta omia kuuntelutottumuksia vasten peilaten tätä kuviota. Onko Premium Spotifyn kympin kuukausimaksu paljon vai vähän?
MITÄ KYMPILLÄ SAA?
Premium Spotify siis maksaa kympin kuussa (tai oikeastaan 9,99 €, mutta oiotaan nyt hiukan ja onhan heillä toki “vitosen” versiokin mainoksettomasta mallista) UPDATE: Viiden euron versiota ei nykyään enää pystykään tilaamaan, vanhat tilaukset ilmeisesti ovat kuitenkin voimassa. Ts. yhden download-albumin tai 3/4-CD:n hinnalla voi kuunnella koko kuun vapaasti niin paljon kuin haluaa. Kuulostaahan tuo hyvältä diililtä, väkisinkin. Moni onkin ottanut tarjouksen vastaan, minä mukaanlukien.
Käytännössä kaikki Spotify-soittoni rekisteröityvät Last.fm:ään, joten pystyn melko hyvin arvioimaan “vuosikulutukseni”. Karkeasti viime vuonna tuli kuunneltua Spotifysta noin 8500 biisiä eli noin 700 biisiä kuukaudessa tai 23 päivässä. Toisin sanoen kuuntelin noin kaksi-kolme albumia per päivä. Voisin kuvitella, että minut lasketaan melko aktiiviseksi käyttäjäksi.
Henkilökohtaisella tasolla Spotifyhin siirryttyäni olen kuunnellut musiikkia koko ajan monipuolisemmin, löytänyt jatkuvasti loputtomasta massasta uusia kiinnostavia nimiä, hukannut jälleen jo löytämäni mielenkiintoisuudet samaiseen loputtomaan massaan, turhautunut siihen, ettei edes kiinnostavia levyjä ehdi kuunnella tarpeeksi, kun jo uutta on kulman takana, yrittänyt luoda monenlaista omaa systeemiä striimipalvelun “levyhyllyistämiseen” siinä onnistumatta ja käynyt läpi monta muuta niin positiivista kuin negatiivista tunnetta ja kokemusta.
PALJONKO TEKIJÄT SAAVAT?
Vuodessa sijoitan siis Spotifyhin 120 euroa. Tästä summasta Spotify jakaa oikeudenomistajille 70 prosenttia eli 84 euroa. Ihan niin yksinkertaista ei homma tosin ole, mutta yksinkertaistetaan hiukan ja luotetaan siihen, ettei firman ainakaan liikaa valehtele rahanjaostaan.
84 euroa lähtee minun Spotifylle antamistani rahoista siis oikeudenomistajille, ts. pyöristettynä 0,01€ per biisi eli oikeastaan juuri se mitä Anssi Kelakin piti omasta mielestään kohtuullisena kommenttipostauksessaan. Toki tuo sentti on bruttotulo, ei artistille menevä netto-osuus, mutta ne ovat yhtiöiden ja artistien välisiä sopimusasioita, joihin loppukäyttäjä ei voi vaikuttaa mitenkään. Omakustanneartisti periaaatteessa saisi minun kuunteluistani tuon sentin per biisi.
Keskimäärin Spotify kertoo maksaneensa maasta riippuen 0.006-0.0084 $ eli yksinkertaistaen keskimäärin noin puoli senttiä per biisi. Ja sehän muotoutuu mukavasti näin teoreettisissa laskelmissa 5 euron kuukausimaksun mukaiseen korvaukseen minun kuuntelutottumuksillani. Mikään ei tietenkään ole näin yksinkertaista, koska Spotify maksaa tuon 70 %:ia koko kakusta ja kokonaiskuunteluissa lasketaan yhteen ilmaiset ja maksulliset, sopimukset ovat maakohtaisia jne.
Jos kuitenkin silti käytetään tuollaista yksinkertaistettua ajatusleikkiä, niin väittäisin, että sentin korvaus per striimi ei ole mitenkään mahdoton ajatus. Jos keskiarvoja aletaan laskea, niin kolme albumia per päivä on varmasti paljon ainakaan isommalla otannalla.
Toki voi olla, että tällä hetkellä Spotifyn käyttäjät ovat edelleen “heavy usereita”. Keskimäärinhän suomalainen ei osta edes yhtä levyä vuodessa, joten 120 euron vuosipanostus striimipalveluun on melkoisen kova satsaus. Väitän kuitenkin, että Gerd Leonhardin Music Like Water -tyylinen ajattelumalli tulee jatkossa valtaamaan alaa. Leonhardin ajatus on siis se, että median käyttö tulee olemaan samantyylistä kuin vesihanan käyttö. Ei hanavesikään ilmaista ole, mutta se tuntuu siltä, kun mitään kertamaksua ei ole. Samalla tavalla tulevaisuudessa jonkinlainen kuukausittainen “mediamaksu” voi hyvinkin olla arkipäivää (ja huomaamaton) lähes jokaiselle suomalaiselle, ja sillä pääsee käsiksi kaikkeen viihteeseen (mukaanlukien televisio, leffat, musiikki, pelit jne). Tämä luonnollisesti kasvattaisi jaettavaa kokonaiskakkua melkoisesti. Toki jakajiakin olisi enemmän ja jakosäännöt olisivat varmasti “hieman” monimutkaisemmat.
ONKO MILJOONA KUUNTELUA PALJON VAI VÄHÄN?
Anssi Kelan alkuperäinen postaus keskittyi hänen Levoton tyttö -kappaleen tuottamiin tuloihin, joita oli reilun miljoonan kuuntelun perusteella Kelalle tuloutettu lopulta 2 336,90€ (käsitin tämän summan olevan nimenomaan levy-yhtiöltä saatu Kelan osuus tuloista, ei Spotifyn maksama osuus), jossa mukana oli siis sekä maksuttomat että maksulliset Spotify-kuuntelut. Ensimmäinen kysymys, mikä itselle tuli mieleen, oli se, onko miljoona paljon vai vähän.
Nopeasti ajateltuna miljoona on älytön määrä, mutta toisaalta eihän se ole juuri mitään vaikka radiosoittoon verrattuna, jossa miljoona kuulijaa saavutetaan, kun suositun ohjelman aikana soitetaan biisi yhteensä kolme kertaa (hittibiisien kohdalla soittolistaradioissa tuo kolme kertaa on hyvin vähän). Radiosoitosta maksetaan teostoja ja gramexeja, jotka perustuvat radion liikevaihtoon. Jälleen yksinkertaistetulla laskelmalla noista linkkien esimerkkitaksoista saadaan kokonaissummaksi per 3-minuuttinen biisi noin 70 senttiä. Korvausten vaihteluväli on luonnollisesti todella suuri radiosoitossa, koska hinnasto on liikevaihtoperustainen, mutta unohdetaan se tällä kertaa. Spekuloidaan nyt kuitenkin hieman näillä luvuilla. Jos tuossa edellä linkatussa Suomen suosituimmassa radio-ohjelmassa maksettaisiin 70 senttiä per biisi, niin miljoonan kuulijan korviin kantauduttuaan biisin oikeuksien omistajille päätyy noin 2 euroa. Oskari Onnisen tuoreessa Helsingin Sanomien artikkelissa mainitaan YleX:n maksavan 50 euroa, kaupallisten radioiden keskimäärin 12 euroa ja esimerkiksi Radio Helsingin 1,5 euroa per biisi. Vaikka hittibiisin laskettaisiin saavan tuon 50 euroa per soitto, niin miljoonan kuulijan tuotto on 150 euroa. Eikös 2336,90€ kuulosta silti aika paljon paremmalta korvaukselta, vaikka kyseessä onkin “pyynnöstä soitettava raita”?
Eli onko miljoona sittenkään paljon? Pikakatsaus tämänhetkisiin Spotify-hitteihin kertoo, että se on vielä aika kova saavutus Spotifyssa:
- Kasmir – Vadelmavene (1,8 milj. soittoa)
- Juju – Onnelliseksi (2,2 milj.)
- Teflon Brother – Kendo Anthem (1,2 milj.)
- JVG – Huominen on huomenna (2,9 milj.)
- Cheek – Timantit on ikuisia (4,7 milj.)
- Robin – Boom Kah (2,5 milj.)
Ns. “nuorisobiiseillä” miljoona on siis mahdollista, mutta samaan aikaan kovasti esillä ollut Pepe Willberg on uuden levyn biiseillä kerännyt parhaimmillaan reilut 40 000 soittoa (toisaalta onhan Pepen levy vielä melko tuore eikä sillä ole varsinaisia hittibiisejä). Spotifyn käyttäjät lienevät siis edelleen keskimäärin musiikinkuluttajien nuorempaa osastoa.
Miljoona kuuntelua on paljon tai vähän riippuen siitä, millaisin lasein lukuja tarkastelee. Radiosoittoon verrattuna luku on naurettavan pieni. Hittibiisi Suomessa kerää varmasti kymmeniä miljoonia kuulijoita ja miljoonaankin päästään melko varmasti jo sillä, että päästään soittolistalle. Digilatauksiin verrattaessa miljoona kuuntelua on melko kova määrä, kun platinasinkun raja on 10 000. Platinabiisiä pitäisi siis kuunnella jokaisen ostajan 100 kertaa miljoonan rajan saavuttamiseksi. Se ei kuulosta alkuun kovin realistiselta määrältä, mutta kun tarkasteltavaa ajanjaksoa venytetään vaikka 10 vuoteen, niin kuuntelukertoja tulisikin enää keskimäärin 10 vuodessa. Se kuulostaa jo paljon järkevämmältä luvulta. Ts. latauksesta saatava kertakorvaus, 70 senttiä, taitaa olla aika normia nykyään per lataus, vaatii 140 striimattua kuuntelukertaa. Onko se paljon vai vähän pitkällä aikavälillä? Biisistä riippuen varmasti sekä että.
SUOMEN STRIIMIMARKKINAT
Viime vuonna striimauspalveluiden (subscription income) tulot olivat IFPI:n tilastojen mukaan n. 11,5 miljoonaa euroa (digipuolen kokonaistulot olivat noin 15 miljoonaa) eli summa alkaa oikeasti jo olla merkittävä, kun kokonaismarkkina oli viime vuonna noin 41,8 miljoonaa euroa. IFPIn luvuissa on tietenkin mukana vain heidän edustamiensa tahojen myynnit, mutta näitä lukuja yleisesti käytetään, kun Suomen levymarkkinoista puhutaan.
Ts. striimaukset tuovat jo lähes 28 prosenttia kaikesta tulosta. Jos kaikki tilaajat maksaisivat 120 98 euroa vuodessa (120e-ALV 24%), niin tilaajia olisi noin 115 000. Todellisuudessa tilaajamäärät ovat jossain 100 000 ja 200 000 välissä, koska esim. Spotifysta sai myös sen 5 euron kuukausimaksullisen version. Leikitään, että tilaajia on 150 000. Suomessa on talouksia noin 2,5 miljoonaa eli tilaajia on noin 6 prosenttia talouksista. Billboardin viime kesäisessä jutussa kerrotaan, että Ruotsissa on tilaajia jo 15% koko väestöstä. Tilaajamäärän nelinkertaistaminen Suomessakin on todennäköisesti siis mahdollista. Silloin striimauspalveluiden tuotto on jo suurempi kuin nykyinen markkina. Näiden lukujen valossa Suomen ennätysvuosi 2001, jolloin IFPIn tilastoima vuosimyynti oli 68,1 miljoonaa, ei ole mahdotonta saavuttaa pelkällä striimaustuloilla.
EI KUULOSTA SIIS PAHALTA
On varmaa, että striimauspalvelut tuovat lähivuosina ylivoimaisesti suurimman osan levymarkkinoiden tuotoista, kokonaismarkkina tulee euroissa nousemaan jopa suuremmaksia kuin nykyään ja yhä useamman kuluttajan musiikkiin käyttämä rahasumma tulee varmasti kasvamaan – keskimäärinhän suomalainen kuluttaa “levyihin” tällä hetkellä vajaan kympin vuodessa. Kaiken kaikkiaan striimauspalvelu näyttää mielestäni todella hyvältä bisnekseltä musiikin tekijöille. Musiikin tekijäthän voivat jättää välikäsiä myös pois tässä ympäristössä, kun esimerkiksi jakeluun ei tarvita apuja. Esimerkiksi uusi kotimainen Music Kickup tarjoaa juuri tällaisia palveluja artisteille. Yhä isompi osa rahasta päätyy varmasti tekijöille levy-yhtiöiden sijaan.
Näitä numeroita pyöritellessäni en yksinkertaisesti ole löytänyt kovin montaa huonoa osatekijää rahan näkökulmasta. Toki ymmärrän sen, että monen pienen artistin on vaikea saada edes 500 CD:n myyntiä vastaavia tuloja striimauksista, sillä sehän vaatisi varmasti ainakin sen miljoona kuuntelua. Toisaalta ei sekään ole mahdotonta, jos tarkemmin ajattelee. Striimauspalvelujen kautta sillä ei nimittäin ole merkitystä, mistä päin maailmaa fanit ovat. Kovaa työtä vaaditaan jatkossakin menestyksen saavuttamiseksi, onhan koko maailma myös kilpailijana.