Neiti Olga : Nuku vain yön yli – “Samettista viileyttä ja söpöä surinaa”

Toiseen täyspitkään albumiinsa ennättänyt imellysindieyhtye, Neiti Olga on kerrassaan vaikuttava tapaus. Viisi vuotta takaperin julkaistun yhtyeen debyyttialbumi, “Minä, aina” sai suitsutusta musiikkimedioissa ja nostatti mukavasti huomiota indie-piireissä. Nyt “Nuku vain yön yli” -albumillaan trio pistää vielä paremmaksi. Biisien sanoituksista vastaava vokalisti, Elge Väisänen, rumpali Miska Kuusela sekä sävellyksistä ja muun instrumentaation takana seisova Mikko Kanniala ovat loihtineet korvakäytäviä viileän pehmeästi hellivän paketin, jonka vetovoima piilee minimalistisissa, hennoissa soljuvissa sävelissä mutta toisaalta myös pörröisenä surisevissa fuzz-kitaroissa.

Vaikka hienostelevaan Rajaton-larppaukseen lankeavana acapella-introna albumin käynnistävä “Aivoissamme” aiheuttaakin allekirjoittaneessa lievää luotaantyötävyyden tunnetta, herää yhtyeen musiikki yllättäen eloon kuin äkkikäännöksestä viehättävän vetovoimaisesti. Klenkkaavan nyrjähtäneen taidepop-siivun, “Syttyy palamaan” myötä albumi kasvaa kuulaan autenttiseen, melankolisvireiseen indie pop-soundiin. Weezerin malliin surisevat kitarat kuorruttavat “Kaipaanko sinua” -kappaleen viehkeänä kontrastina peilaavan ilmaisullisen herkkyyden. Komean aurinkoisia pop-kiertoja vaivattomasti taikovassa “Uudestaan” -kappaleessa yhtye saavuttaa garage-popin mainiosti rullaavan ytimen. PMMP:n introvertimman pikkusiskon mieleen tuova “ikävä tätä” sisältävät paitsi reippaan pulssin ja mukavasti repivät särökitarat, mitkä kombona osoittautuvat yhtyeen ehdottomaksi vahvuudeksi soundipoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

Miellyttävästi helkehtivä urkumorsetus “Tulkaa kotiin” avaa B-puolen hartaammissa merkeissä. Egotripistä muistuttavia duurikulkuja ilmoille keveästi heittelevän ja albumin tarttuvimman kertosäkeen sisältävä “Kyllä jalat kantaa” -kappaleen voisi helposti kuvitella soivan pop-radion taajuuksilla jopa kestorotaatiossa. Kappaleen lohdullisesti tsemppaava viesti puoltaa edellämainittua mielikuvaa. Albumin mielenkiintoisimpien biisien joukkoon nousee ehdottomasti “Kun en liiku”. Kyseessä on albumin avatgardempaa ja haastavimpaa sisälle päästävää Velvet Underground & Nico -henkisine poikkitaiteellisine surinoineen. “Näitä päiviä on vielä tultava lisää”

Albumin hämmentävien ensihetkien jälkeen Neiti Olgan useaan suuntaan rönsyilevä taidepop osoittautuu yhtyeen uutukaisella monisyisen mielenkiintoiseksi, hyvin sävelletyksi, söpöksi surinaksi, josta löytyy mukavasti myös syvyyttä ja vakavailmeisyyttä.

3½/5