Hervanta Rock: Mokoma nautiskeli kotikenttäedusta, arkeen palannut CMX tyytyi rutiinivetoon

Mokoma, CMX
Hervanta Rock
Hervannan vapaa-aikakeskus
Tampere, 8.9.2017

Viime syksynä ensimmäistä kertaa järjestetty Hervanta Rock kokosi varsin nimekkään esiintyjäkaartin. Kaksipäiväiseksi kasvanut festivaali toi Tampereen suurimpaan kaupunginosaan suomirockin jättiläisen CMX:n ja niin ikään pitkän uran tehneen Mokoman, jotka esiintyivät perjantaina. Lauantaina lavalla nousivat vielä muun muassa Pariisin kevät ja Tampereella taajaan vieraileva Atomirotta.

Noise jalkautui Hervannan maaperälle perjantaina tsekkaamaan Mokoman ja CMX:n livekunnot.

Mokomasta odotettiin uransa alkuvaiheessa uutta CMX:ää. Sitä ei tapahtunut, vaan saatuaan EMIltä potkut persuuksiin, päätti bändi pistää pystyyn oman levy-yhtiön ja laittaa silmään ärhäkän rässivaihteen. Sillä tiellä on pysytty muutamaa akustista projektia lukuun ottamatta, ja kansa on tykännyt.

Yleisö otti Mokoman myös Hervannassa avosylin vastaan. Osin kotikentällään – Annalan välispiikin mukaan rumpalia lukuun ottamatta kaikki ovat asuneet tai asuvat Tampereella – soittanut orkesteri latasi pöytään reilun tusinan biisin kattauksen raskasta suomimetallia. Alkuun hieman väljältä vaikuttanut keikkatila alkoi täyttyä, ja kun Uhkakuva 6:n alkutahdit singottiin ilmoille, oli väkeä paikalla jo mukavasti.

Mokoman setti painottui vielä tällä haavaa tuoreimpaan, mikäli laskuista unohdetaan vanhoja biisejä uusiksi versiova Laulurovio, Elävien kirjoihin -albumiin, jonka lisäksi kuultiin pätevä nippu biisejä yhtyeen uran varrelta ulottuen aina Kurimus-läpimurtolevyyn.

Alku oli kenties tunnusteva, mutta viimeistään 180 astetta -levyn Kuollut, kuolleempi, kuollein polkaisi käyntiin kunnon bakkanaalit. Kappaleen aikana Annala sai esitellä tavaramerkkilaulunsa lisäksi matalalta kumpuavaa korinaa.

Syvissä vesissä seilattiin niin ikään kappaleiden teemojen puolesta, ja samaa taitaa olla luvassa myös uudella albumilla. Ensi vuonna julkaistavalla rieskalla ei kuulla Annalan omien sanojen mukaan tarinoita masennuksesta. Kovin hilpeää menoa tuskin kannattaa silti odottaa, siitä antoi osviittaa ensi kertaa livenä esitetty Kepeät mullat.

Mokoman tapaan uutta materiaalia valmisteleva CMX ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Se luotti vankkaan keikkarutiiniinsa ja karismaansa sekä suosituimpien iskusävelmiensä vetovoimaan. Ne takaavat perushyvän iltapuhteen.

Biisien puolesta on paha nillittää. Vaikka Elokuun kruunu, Nimetön, Vallat ja väet ja etenkin loistava Kirosäkeet ovat toimivia keikkabravureita, tuntui bändi olevan vahvimmillaan Talvikuninkaan materiaalin parissa. Levyltä kappaleita kuultiin kaksi: varsinaiseen settiin kuulunut Punainen komentaja ja encoren päättänyt ja kuin seinään päättynyt kymmenminuuttinen Kaikkivaltias, joista etenkin jälkimmäinen sai janoamaan lisää scifieeposta.

Sitä herkkua olisi ollut tarjolla pari viikkoa aiemmin Huvilassa, jossa CMX soitti Talvikuninkaan kokonaisuudessaan läpi. Kenties paluu normaaliin keikkatilanteeseen ja hieman ankeaan keikkasaliin ei sytyttänyt yhtyettä Hervannassa parhaimpaan iskuun.

Edellisvuoteen verrattuna Hervanta Rock oli panostanut enemmän pääesintyjiinsä. Niiden oheen ja pääkeikkojen väliin olisi maistunut pienempiä välipaloja edellisvuoden tapaan. Kaiken kaikkiaan Hervanta Rock on tarpeellinen lisä Tampereen täksi vuodeksi jälleen supistuneeseen festivaalikenttään – ja mitä mainion tekosyy käydä edes kerran vuodessa Hervannassa.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen