25.11.2009 Jäähalli, Helsinki
Mew’n keikka lähti lentoon Special-kappaleen myötä. Piristävän iso osa Jäähallin istumakatsomosta nousi seisomaan ja osoittamaan suosiottaan tanssimalla ja taputtamalla tanskalaisille. She Came Home for Christmas -slovarin aikana tuli ikävä vanhaa hyvää aikaa. Permannolla loisti satojen kännyköiden ja pokkarikameroiden näytöt. Vain kaksi henkilöä nosti sytkärin nostamaan tunnelmaa. Toisinaan Mew nosti kappaleensa progressiivisiin mittasuhteisiin. Heräsi kysymys, jos Porcupine Treen ukot olisivat söpöjä tanskalaiskolleja, olisiko PT:n keikoilla enemmän hameväkeä?
Uusista No More Stories -albumin kappaleista parhaiten poppasi tahtilajipainajainen Introducing Palace Players ja Sometimes Life Isn’t Easy, joka nousi upeiden taustavideoiden ja hitaan kypsyttelyn myötä yhdeksi illan parhaaksi tunnelmapalaksi. Hawaii kappale puolestaan kuulosti yhtä teennäiseltä kuin levyllä. Ei vaan lähde. Tätä alleviivasi hetken päästä kuultu kaksikko Am I Wry? No ja 156 , jolloin jäähallin yleisö suorastaan räjähti liikkeelle. Tämän jälkeen viimeinen puolituntinen encoreineen oli räjähtävän tiivistunnelmainen päättyen hartaaseen versioon Comforting Sounds -kappaleesta.
Mew-show noudatteli tuttua kaavaa. Bändin lavaliikehdintä oli staattista, mutta visuaalista puolta nostettiin esille suurella valokankaalla, johon heijastettiin kappaleisiin sopivaa videoprojisointia. Harmittavasti screenin kuvamateriaali oli kummallisen epäskarppia, tuskin tarkoituksella. Epilepsiavaroitukset hallin sisäänkäynneillä eivät olleet turhia. Valoshow’n käytetyin elementti oli kirkkaat strobovalot. Valoja käytettiin luovasti, mutta hivenen liikaa. Eikä tämä ole vain vanhojen pierujen mielipide. Samaa mieltä olivat bussissa keikkaa kerranneet teinit. Sitä strobolla silmään, joka vanhoja muistelee.
Keikka oli kokonaisuuteen soljuvasti rakennettu upea kokonaisuus, silti kappalevalinnat alleviivasivat entisestään uuden albumin kehnoutta. No More Stories tullaan myöhemmin muistamaan mustana pilkkuna Mew’n tuotannossa. Vaikea kuvitella yhtään uusista kappaleista keikkasetissä muutaman vuoden päästä.
Lopuksi vuodatusta. Kummallista välinpitämättömyyttä osoitti erään nimeltä mainitsemattoman sanomalehden toimittaja, joka hipelöi katsomossa MacBookkiaan ja kirjoitti keikka-arviotaan esityksen aikana. Tietenkin hemmo tuli paikalle myöhässä ja lähti hyvissä ajoin pois ennen varsinaista loppukliimaksi. Ei tarvitse ihmetellä miksi musiikkikriitikot saavat pyyhkeitä tavalliselta kansalta.
Comments
10 responses to “Mew häikäisi, kirjaimellisesti!”
Meni muutama biisi keikalla ohi. Voisitkos julkaista biisilistan? Ehkä jopa suoraan Spotify playlistana? Thanks.
Meni muutama biisi keikalla ohi. Voisitkos julkaista biisilistan? Ehkä jopa suoraan Spotify playlistana? Thanks.
En minäkään ihan jokaista biisiä bongannut, niin en lähde arvailemaan loppuja.
Tämmöinen lista löytyi Mew-foorimilta:
Intro
Shelter
Swanky
Special (long)
Zoo
IPP
RB
Snow Brigade
Medley
Silas
SLIE
Hawaii
WLK
Wry
156
Apo
Saviour
Bamse
—-
Beach
—-
Comforting
En minäkään ihan jokaista biisiä bongannut, niin en lähde arvailemaan loppuja.
Tämmöinen lista löytyi Mew-foorimilta:
Intro
Shelter
Swanky
Special (long)
Zoo
IPP
RB
Snow Brigade
Medley
Silas
SLIE
Hawaii
WLK
Wry
156
Apo
Saviour
Bamse
—-
Beach
—-
Comforting
Itse bongasin tällaisen settilistan:
Hymn/Intro
Circuitry of the Wolf
Chinaberry Tree
Special
Zookeeper’s Boy
Introducing Palace Players
Repeaterbeater
Snow Brigade
New Terrain (acoustic)
Nervous (acoustic)
She Came Home for Christmas (acoustic)
Silas the Magic Car
Sometimes Life isn’t Easy
Hawaii
White Lips Kissed
Am I Wry? No
156
Apocalypso
Saviours of Jazz Ballet (Fear Me, December)
Bamse
ENCORES:
Beach
Comforting Sounds
Itse bongasin tällaisen settilistan:
Hymn/Intro
Circuitry of the Wolf
Chinaberry Tree
Special
Zookeeper’s Boy
Introducing Palace Players
Repeaterbeater
Snow Brigade
New Terrain (acoustic)
Nervous (acoustic)
She Came Home for Christmas (acoustic)
Silas the Magic Car
Sometimes Life isn’t Easy
Hawaii
White Lips Kissed
Am I Wry? No
156
Apocalypso
Saviours of Jazz Ballet (Fear Me, December)
Bamse
ENCORES:
Beach
Comforting Sounds
Olin muuten toinen niistä kahdesta sytkärinheiluttajasta, hyvä että näkyi 🙂
Olin muuten toinen niistä kahdesta sytkärinheiluttajasta, hyvä että näkyi 🙂
Hyvä keikka ja arvio. Itse kyllä tykkään uudesta levystä hyvin paljon. Sitä kautta löysin Mewin. Hmm…
Hyvä keikka ja arvio. Itse kyllä tykkään uudesta levystä hyvin paljon. Sitä kautta löysin Mewin. Hmm…
itekin tykkään uudesta levystä, mutta ei se missään nimessä yllä vanhemman tuotannon tasolle. keikka oli cool, tämä arvostelu hyvä ja loppukappale sai mut nauramaan ääneen ja taputtamaan. kukakohan oli, osaan arvailla.
itekin tykkään uudesta levystä, mutta ei se missään nimessä yllä vanhemman tuotannon tasolle. keikka oli cool, tämä arvostelu hyvä ja loppukappale sai mut nauramaan ääneen ja taputtamaan. kukakohan oli, osaan arvailla.
Harmittaa, että itse bändiin ja musiikkiin keskittyminen kärsi huonosta kenttämeiningistä. Ympärillä hakemassa kännisiä skenepissiksiä, täysin toisiinsa keskittyviä nuoleskelevia pareja ja koko keikan ajan itkeviä emoja. Huonoin ryhmähenki ikinä.
Bändiä ei kauheammin tuntunut kiinnostavan yleisö, hyvät välispiikit ovat aina mukava lisä keikalle. Oli vähän rahastamisen makua ja soittamisesta puuttui tunne. AV-puoli oli tönkköä ja meni rajusti överiksi, Bjerren ääni petti useammankin kerran, ja naurettavaa soittaa runsasinstrumentillisia biisejä (kuten Sometimes Life Isn’t Easy) ilman saksofonia tai kalimbaa. Hädintuskin toimii levyllä, miten sitten puoliriisuttuna livenä. Ei näin.
Harmittaa, että itse bändiin ja musiikkiin keskittyminen kärsi huonosta kenttämeiningistä. Ympärillä hakemassa kännisiä skenepissiksiä, täysin toisiinsa keskittyviä nuoleskelevia pareja ja koko keikan ajan itkeviä emoja. Huonoin ryhmähenki ikinä.
Bändiä ei kauheammin tuntunut kiinnostavan yleisö, hyvät välispiikit ovat aina mukava lisä keikalle. Oli vähän rahastamisen makua ja soittamisesta puuttui tunne. AV-puoli oli tönkköä ja meni rajusti överiksi, Bjerren ääni petti useammankin kerran, ja naurettavaa soittaa runsasinstrumentillisia biisejä (kuten Sometimes Life Isn’t Easy) ilman saksofonia tai kalimbaa. Hädintuskin toimii levyllä, miten sitten puoliriisuttuna livenä. Ei näin.
Tämä on hyvä arvostelu! Ja varsinkin tuo loppukappale saa huvittumaan.
Itse olin katsomon etuosassa ja katsomon yleismeininkiä kyllä leimasi muutamat tunnelmantallojat varsinkin oh no onojen aikana ja vielä keikan alussa. Vilahti muutama keskisormikin mielestäni täysin aiheettomasti. Settilistan dynamiikka mielestäni toimi erinomaisesti. Edellisen kerran näin mewin 2006 ruississa joka oli erittäin ainutlaatuinen kokemus. Silloin esiintymistä leimasi ehkä enemmän yleisön kosiskelu ruissalon kesäyössä kuin tällä kertaa tihkusateelta piilossa jäähallissa, mutta eikö festarikeikat olekin vähän toisenlaisia kuin artistien omat jäähallikeikat. Ja olihan mew 2006 vasta matkalla siihen mitä se on nyt. Festareille kuuluu eräänlainen yleisön mielistely, mutta nyt keskiviikkona konsertti oli tehty ihmisille, jotka kyseistä bändiä olivat saapuneet kuuntelemaan. Pidän siitä ettei Mewin asenne ja käytös lavalla tavoittele maailmantähtien sfääreijä vaan se on nöyrää, liikehdintä rauhallista ja bändi antaa tilan itse livemusiikille josta voi nauttia välillä vain tapittamalla pitkään soittoa tai hyppimällä ja tanssimalla silmät kiinni antaen musiikin virrata täysillä itsensä läpi ajattelematta sen kummemmin. Settilista oli monipuolinen ja yllättävä. Silti se oli laskelmoitu, rakenne oli toimiva ja lopetusbiisiksi en mitään muuta kuin Comforting Soudsia olisi odottanutkaan. Tuohon kommenttiin uusimmasta levystä “tuotannon mustana pisteenä” haluaisin vielä kommentoida että onhan se erilainen kuin kites jo soundienkin puolesta. Kites on jo rakenteensa ja siirtymiensä takia todella yhtenäinen levy, mutta kyllä No more stories….:illakin on ansaitut hetkensä. Niinkuin tänään kuulin tuosta New terrain/ Nervous biisistä jota en vieläkään käsitä mutta joka on tosi kiehtova juttu. Ja muutenkin Mew on tuossa uudella albumilla ottanut harppauksen melodioiden ja harmonioiden saralla jotka ei kaikki ihan stadionkamaa ookkaan mutta ehkä juuri siksi kotona niin koukuttavia. oon vähän jäävi enkä minä ossaa kritisoija. jos joku on lukenu hesarin arvostelun niin vastineeksi siihen voisin sanoa että ainakaan mun(tai todnäk. monen muunkaan) lippurahat ei menny hukkaan. ps. musta Silas the magic car livenä oli aivan mahtava ja toimi jopa paremmin kun levyllä se oli ihan täynnä fiilistä.
Tämä on hyvä arvostelu! Ja varsinkin tuo loppukappale saa huvittumaan.
Itse olin katsomon etuosassa ja katsomon yleismeininkiä kyllä leimasi muutamat tunnelmantallojat varsinkin oh no onojen aikana ja vielä keikan alussa. Vilahti muutama keskisormikin mielestäni täysin aiheettomasti. Settilistan dynamiikka mielestäni toimi erinomaisesti. Edellisen kerran näin mewin 2006 ruississa joka oli erittäin ainutlaatuinen kokemus. Silloin esiintymistä leimasi ehkä enemmän yleisön kosiskelu ruissalon kesäyössä kuin tällä kertaa tihkusateelta piilossa jäähallissa, mutta eikö festarikeikat olekin vähän toisenlaisia kuin artistien omat jäähallikeikat. Ja olihan mew 2006 vasta matkalla siihen mitä se on nyt. Festareille kuuluu eräänlainen yleisön mielistely, mutta nyt keskiviikkona konsertti oli tehty ihmisille, jotka kyseistä bändiä olivat saapuneet kuuntelemaan. Pidän siitä ettei Mewin asenne ja käytös lavalla tavoittele maailmantähtien sfääreijä vaan se on nöyrää, liikehdintä rauhallista ja bändi antaa tilan itse livemusiikille josta voi nauttia välillä vain tapittamalla pitkään soittoa tai hyppimällä ja tanssimalla silmät kiinni antaen musiikin virrata täysillä itsensä läpi ajattelematta sen kummemmin. Settilista oli monipuolinen ja yllättävä. Silti se oli laskelmoitu, rakenne oli toimiva ja lopetusbiisiksi en mitään muuta kuin Comforting Soudsia olisi odottanutkaan. Tuohon kommenttiin uusimmasta levystä “tuotannon mustana pisteenä” haluaisin vielä kommentoida että onhan se erilainen kuin kites jo soundienkin puolesta. Kites on jo rakenteensa ja siirtymiensä takia todella yhtenäinen levy, mutta kyllä No more stories….:illakin on ansaitut hetkensä. Niinkuin tänään kuulin tuosta New terrain/ Nervous biisistä jota en vieläkään käsitä mutta joka on tosi kiehtova juttu. Ja muutenkin Mew on tuossa uudella albumilla ottanut harppauksen melodioiden ja harmonioiden saralla jotka ei kaikki ihan stadionkamaa ookkaan mutta ehkä juuri siksi kotona niin koukuttavia. oon vähän jäävi enkä minä ossaa kritisoija. jos joku on lukenu hesarin arvostelun niin vastineeksi siihen voisin sanoa että ainakaan mun(tai todnäk. monen muunkaan) lippurahat ei menny hukkaan. ps. musta Silas the magic car livenä oli aivan mahtava ja toimi jopa paremmin kun levyllä se oli ihan täynnä fiilistä.
Mun keikkaseuralaiseni oli se toinen sytkärinheiluttaja 😀
Mun keikkaseuralaiseni oli se toinen sytkärinheiluttaja 😀
[…] if you know Finnish read this extremely negative review here, and more positive ones from here and here. An interview with Silas, a review of the show and some pictures […]
[…] if you know Finnish read this extremely negative review here, and more positive ones from here and here. An interview with Silas, a review of the show and some pictures […]