Is This Art! 2023
Vaalalaislähtöisten sisarusten Kaisa ja Anna Karjalaisen muodostama indie-pop-duo Maustetytöt on kohonnut muutamissa vuosissa vaihtoehtomusiikkilupauksesta kotimaiseksi musiikki-ilmiöksi. Asialla on puolensa. Hämmentävästi Tuomari Nurmion uusimman julkaisun kanssa saman nimen jakava Maustetyttöjen uutuus, Vladislav Delayn tuottama “Maailman onnellisin kansa” on tuotannollisesti yhtyeen toistaiseksi mahtipontisin albumi tähän päivään. Sanana ‘Mahtipontinen’ ei tosin aivan tee kuvauksena oikeutta yhtyeen tavaramerkin, ‘halpa-casioläpsytyksen’ pohjalle luodulle, verrattaen minimalistiselle äänimaisemalle. Toisaalta yhtyeelle sopivasti uudistuneet sovitukset, entistä huolitellummat biisit ja modernimpi äänimaisema sitä tekevät.
Aivan kuin mukaellen Leevi And The Leevingsin ja Finnhitsien kulta-aikaa, Maustetyttöjen köpöisen vetävää soundia on palautettu ’80-luvun maisemaan. – Tosin ei iskelmärockin suuntaan vaan iskevien syntetisaattorisoundien huumaan. Kolmannen pitkäsoittolevynsä kohdalla yhtye soi toisaalta ammattimaisempana kuin koskaan harkittuine kappalerakenteineen ja virtaviivaisine kertosäkeineen. Samalla kuitenkin sen hellytävin piirre, DIY-henkinen kotitoisuus on valitettavasti joutunut väistymään takavasemmalle entistä tuotetumman sisällön tieltä.
Albumin avaava videobiisi “Ei niin kovin suuri city” on ‘Maustareiden’ takuuvarmaa ankeilupoppia, jonka vääntäminen sisaruksilta luonnistuu vaikka unissaan. Asian kääntöpuoli toki on, että lyyristen kuvausten suhteen koko ajan keikutaan banaaliuden rajamailla. Ei tosin käy kieltäminen, etteikö tekstiin voisi miltei jokainen suomalaisen pikkukaupungin kasvatti tai junan tuoma samaistua. Näppärältä puujalkavitsiltä tuoksahtava Leavings-pastissi “Kiviä sukkiin” on slaavilaisen kaihoisana hölkkänä mukiinmenevä ja takuuvarmasti laajempaan kansanosaan uppoava ironisen osuva, konepohjainen märehdintä vainoharhaisesta rakkaudesta ja mustasukkaisuudesta.
Albumin syvältäkouraiseisevimpiin biiseihin kuuluu tyylikkään synkällä tekstillä siunattu ja kappaleena hienosti haurailla siivillään kantava, albumin toinen videobiisi, “Näkymätön Anna”. Kraut-popin säksätystä ja elektronista pulssia sykkivä “Pidä hyvänäs multasi kotimaa” on puolestaan salakavalan oivaltava vastaisku takavasemmalta jopa niiden tahojen vainoharhaisuudelle, jotka aikanaan epäsivät Maustetyttöjen Emma-ehdokkuuden muka-rasistisen demoversion sanoituksen takia. “Takapajulan” diskokansaa energisesti tanssittava kasarisynapop-syke tukee periferiaseudun luonnon suojelemisen puolesta nokkelasti puhuvan tekstin painoarvoa.
Albumin B-puoliskon alku ei kuitenkaan jaksa kannatella A-puoliskon tasoa. Kaisan suuhun sopimattoman kliseiset biisin tekstit kuten nuoren aikuisen perhearkeen väsymisestä kertova “Äiti meni merille”, häiritsevän itsestäänselvä “Onko pakko juoda?” ja huoltoaseman ukkoporukan keskustelunaihetta muistuttava “Maailman onnellisin kansa” sukeltavat syvälle keskinkertaisuuden rämeikköön. Onneksi albumin hienoimmaksi biisiksi lopunviimein kohoava “Lyijyä ja puuta” sekä kuuntelukertojen myötä sähkökitaramelodiakuljettelun ja lauluraidan keskinäisestä jännitteestä salakavalasti yhä suuremmaksi kasvava “Ylpeyden sopuhinta” pelastavat lopuksi tilanteen.
“Maailman onnellisin kansa” sisältää tarpeeksi pop-koukkua noustakseen soittolistoilla kestorotaatioon. Isossa kuvassa katsottuna aiemmin albumi albumilta yhä tasaisempilaatuisempaa materiaalia loihtimaan onnistuneet Maustetytöt on tällä kertaa tuotteistettu yhä laajemman kuulijakunnan musiikinkulutuksen optimaaliseksi kohteeksi. Toivottavaa kuitenkin olisi, ettei yhtye antaudu liiaksi kyseisen trendin vietäväksi jatkossakaan.
Lievästä epätasaisuudestakin huolimatta “Maailman onnellisin kansa” on laadukkaan vaihtoehtoista kamaa nykyajan liiankin muoviselle ennalta-arvattavalle pop-tarjonnalle omassa genressään. Albumin todellisena vahvuutena on ja pysyy kuitenkin se, että siltä löytyy pari yhtyeen koko toistaisen uran puhuttelevinta ja sävellyksellisesti onnistuneinta biisiä.
Hyvä Kainuu!!
3/5
https://www.facebook.com/maustetytot
Leave a Reply