Huomenta/Päivää/Iltaa, Noisen lukijat.
Maistellessani laatumaltaita ja lukiessani Noise-kollegojeni armoitettuja keikka-raportteja näin myyttisen maailmanpelastajan kohoamispäivänä, aloin pohtia asianmukaisen syvällisiä kuvioita. Standardien mukaiset konserttikertomukset paljastavat mukavia seikkoja lukijan kenties missaamasta musikaalisesta ja akrobaattisesta annista, mutta entäs keikkojen maistillinen anti? Mitä oluita oli saatavilla ja kuinka ne tukivat keikan eri vaiheita kokemuksena? Moni alan harrastaja saattaa jo miettiä, että useat maamme rokkiluolat ovat oluttarjonnaltaan vähintäänkin rajallisia. Jos näin on käynyt, millaiset ohraiset olisivat onnistuneemmin nostattaneet fiilistä?
Linkittääksemme sisältöämme entistä tiukemmin Noisen musiikillisiin juuriin, arvioimme siis tulevaisuudessa keikkoja Brewokratian tematiikkalle kumartavien näkökulmien lävitse. Pyydämme myös videotuottajaamme tekemään jokaiseen raporttiin liitettäväksi konserttiin tavalla tai kolmannella sopivan olutarvion. Sivutaksemme tätä tavoitetta jo nyt, mainittu japanilainen kritiikinvaihtajamme Brewin’ Bomber Lyger esittelee meille aidosti rock- tai sanoisimmeko jopa bläkkis-henkisen oluen. Ainakin Koffin kirjaimellinen Rock-lager on tähän schwarzbieriin verrattuna totaalinen mauttomuuden multihuipentuma.
P.S. Puujalkapatentti on jo haettu termille “nyrkillä tapettava makropanimo”.
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.