Luovuuden vuoksien vietävänä – haastattelussa Radiopuhelimet

Oulun tehonyrkki, Radiopuhelimet on aivan kuudennentoista albuminsa julkaisun partaalla. Me täällä Noisessa saimme elektronisteknologisten viestinten päähän koko yhtyeen jäsenistön tuumaamaan aiheesta ja hieman myös aiheen vierestä.

Terve ja tervetuloa Noise.fi:n haastateltavaksi Jarno, Jyrki (Raatikainen), Jyrki Anselmi (Mäki), Katz ja Antti!

Mitä Radiopuhelimille kuuluu päällisin puolin näin loppukesällä 2023, ja mitä kuplii pinnan alla?

Katz: Tietenkään en voi sanoa kaikkien puolesta, mutta ei hassumpaa. Henkilökohtaisesti odottava kihelmöinti, levy kohta ulkona ja hinku keikoille.

Jarno: Levy on tehty ja julkaisukeikkoihin valmistaudutaan. Niiden jälkeen voisi alkaa treenata paria uutta biisiä.

Antti: Levynjulkaisukeikkoja odotellessa, syyskuun lopusta lokakuun loppuun on tällä hetkellä keikat sovittu. 

Raatikainen: Elokuussa ei tehty yhtään mitään. Nyt aloitetaan treenaamaan tulevien keikkojen settiä.

Mäki: Näinä päivinä treenaamme tulevia levynjulkkarikeikkoja varten. Tuoreen albumin biisien lisäksi valikoimme ohjelmistoon vanhempaakin materiaalia.

Viimeksi haastelin teitä keskellä pandemian vitsauksia, kesällä 2020. Mitä asioita yhtyeenne piirissä on sen jälkeen tapahtunut, ja mitä uusia kokemuksia teille on kertynyt vyön alle, jos on?

Katz: Onneksi korona ja sen tuomat streamikeikat on takana. Ne oli todella kummallisia. Siellä keekoillaan kameran edessä, eikä mitään vuorovaikutusta yhtyeen ja yleisön välillä. Niitä tuskin kaipaa yleisö saatikka esiintyvät taiteiljiat. Edellisen haastattelun jälkeen treenattiin ja äänitettiin levyllinen uusia Radiopuhelimet-ralleja. Käytiin myös pitkästä aikaa keikoilla ulkomailla eli Suomenlahden etelärannalla Virossa. Vaikka hitaahkosti on keikkahommat käynnistynyt, ollaan päästy taas vetaseen keikkoja ihmisten pariin!

Jarno: Koronasulut söivät keikkoja – harmittavimmin Kosmisen tiedottomuuden julkaisukeikkoja – mutta soivat lisää aikaa uusien biisien treenaukselle. Pandemia-aika vilahti nopeasti. Outoa, miten äkkiä poikkeustila painuu unholaan ja kaikki alkaa tuntua taas yhdeltä ja samalta putkelta. Esimerkiksi neljättä Tallinnan-keikkaamme siirrettiin koronasulkujen takia monta kertaa, mutta syksyllä 2022 soitimme siellä kuin välissä ei olisi tapahtunut mitään erikoista. Paikka, Sveta, oli lupaavan näköinen mutta ilmeisesti väärä, kun neljä metakkabändiä ei vetänyt yleisöä nimeksikään ja henkilökunnalla oli kauhea kiire saada disko käyntiin. Muutoin oli kyllä oikein mukavaa, kuten Tallinnassa aina. Isäntämme ja emäntämme olivat hyvin ystävällisiä.

Antti: Keikkatilanne on palautunut normaaliksi. Perinteisten keikkapaikkojen lisäksi tuli joitakin uusia mm. Haihatus ja käytiinhän me ulkomaillakin Tallinnan Sveta-baarissa Zahirin, Hot Kommunistin ja Skoonen kanssa. 

Kuudestoista, eponyymi albuminne julkaistaan nyt syyskuussa. Mitkä seikat johtivat niinkin pelkistettyyn ja ytimekkääseen albumin nimeämiseen? – tai oikeammin albumin nimettömyyteen? Tiivistääkö albumi kenties paremmin Radiopuhelimien ilmaisullisen olemuksen kuin mikään muu aiemmista albumeistanne?

Antti: Se tuli vain ehdotuksena muiden joukossa. Jo oikeastaan aika varhaisessa vaiheessa. Itse mietin, että sehän vois olla hyvä tässä vaiheessa bändin uraa kun takana on niin paljon erinimisiä albumeja. Tuntui vain jotenkin oikealta tällä hetkellä. Mainitsin treeneissä esimerkkinä The Cure yhtyeen The Cure albumin, joka julkaistiin reilusti 30 vuotta ensialbumin jälkeen.

Jarno: Pyörittelimme hyvinkin pariakymmentä nimiehdotusta, mutta se, joka olisi kelvannut yhdelle, ei koskaan kelvannut toiselle. Nimettömyys seurasi viimeistään Mäen kansipiirroksesta. Sehän kuvaa jonkinlaista totaliteettia, olemassaolon kokonaisuutta, ja sellaisen otsikointi on joko latistavaa tai kornia. Mutta Radiopuhelimet-bändinnimeen nivoutuu matkan tässä vaiheessa jo kylliksi kaikenlaista, jotta se sopii tuommoiseen yhteyteen.

Mäki: Maanantai-iltana 24.4. vuonna 2022 otin kotosalla tussikynän käteeni. Sain hetken mielijohteesta ajatuksen, että alan piirtää paperille suoraan, ilman minkäänlaista suunnittelua tai luonnostelua, sitä mitä mieleen sillä hetkellä putkahtelee. Ali- tai ylitajunnasta tai niiden välistä. Jonkin aikaa piirrettyäni tuli mieleen, että tämähän on hiukan samaa meininkiä, jolla joskus aloitan sanoitusten kirjoittamisen. Nyt vain sanojen sijaan automaationa ulostin piirrosjälkeä.

Kun paperi oli aikalailla täysi, mietin että tämähän voisi toimia levynkansikuvana. Piirsin vielä vähän, kunnes alkoi tuntua, että on aika lopettaa. Lähetin tuon tussipiirroksen bändikavereille ja he olivat samaa mieltä: toimii kansikuvana. Raatikainen ehdotti, että mitäpä jos siihen lisäisi värit. Sama oli käväissyt omassa mielessäni, joten enpä enempää kannustusta tarvinnut. Maalasin kuvaan vesiväreillä suht rivakalla vauhdilla, samanlaisella intuitiolla kuin mustavalkopiirroskin oli syntynyt.

Bändin kanssa olimme pyöritelleet albumille nimeä. Tuli monelaisia ehdotuksia, mutta mikään ei tuntunut ihan täsmältä. Väripiirroksen jälkeen nimen keksiminen oli oikeastaan vielä vaikeampaa. Mikä tahansa nimi tuntui joko selittävän kansikuvaa liikaa tai tuntui vain kaventavan kuvan maailmaa, nimi vei tehoa kuvalta tai kuva nimeltä. Joten päädyimme siihen, että parhaiten albumin otsikoksi toimii bändin nimi. Vain bändin nimellä otsikoitua albumia meillä ei vielä ollutkaan, joten senkin puolesta natsasi.

Sen, että tiivistääkö albumi ilmaisumme tehokkaammin kuin mikään muu albumimme, päättäköön jokainen kuuntelija itse. Ainakin tämän hetkistä ilmaisua se edustaa täydellisesti.

Katz: Keskusteluja nimestä käytiin, mutta kuten tavallista tipahdin kärryiltä jossain välissä. Ehkäpä se on alitajuista, on sitten mahtavampaa saada käsiinsä todella hyvältä kuulostava UUSI levy.

Millainen albumin synnytysprosessi oli kokonaisuudessaan ja kuinka vaivattomasti sen luomistyö mielestänne luonnistui?

Katz: Meillä on vakiintunut tapa tehdä musiikkia, ja yleensä noudatetaan hyväksi havaittua työjärjestystä. Minäkin bändin kuopuksena olen ollut mukana levyjen teossa 27 vuotta. Ja niinkuin aina, on jotain kiperämpiä paloja ja sitten on jotain todella hankalia tapauksia, mutta aina se kavereiden kanssa nypräily on henkisesti erittäin palkitsevaa.

Raatikainen: Aika vähillä väittelyillä päästiin. Joidenkin biisien oikeita tempoja etsittiin.

Jarno: Samanlainen kuin ennenkin. Treenattiin, mietittin ja treenattiin, tehtin demo, mietittin ja treenattiin lisää ja levytettiin. Pohjat livenä sisään, sitten jälkiäänityksiä tarvittavilta osin. Kaikissa vaiheissa on aina hankaluutensa, mutta myös palkitsevuutensa.

Mäki: En oikein muista. Ja olihan siinä niin monta vaihetta, että ehkä joku muu jaksaa ja osaa selittää tarkemmin. Omalta osaltani luomistyö sujui varmaan aikalailla samoin kuin joskus aiemmin: välillä sanoitusten ja laulusovitusten kanssa kamppailen isommin, joskus ne solahtelevat riffeihin, rytmeihin ja meininkiin iisimmin. Jarnolla oli ainakin melkein jokaiseen omaan sanoitukseensa tehtynä lauludemo, jossa hän esitti suuntaa, miten sanoitus niihin biiseihin istutetaan. Se ei suoraan tarkoita sitä, että biisi olisi itselleni kevyempi treenata ja omaksua, niin sanottu oman tulkinnan löytäminen biisin sisäistämisessä on oleellisinta.

Muistaakseni omista sanoituksista ainakin pari sai alkunsa treenikämpällä, kun kuuntelin Jarnon riffejä ja jäbien tapailua niihin. Kylmää hikeä ja Aatteiden hautajaiset taisivat olla tällaisia. Toisaalta ainakin Kirkonmäellä-teksti taisi syntyä kotosalla yhdellä istumalla. Ehkä väliosaan kirjoitin jotain lisää, kun biisin rakenne sitä vaati.

Antti: Mielestäni se oli hyvin perinteinen Radiopuhelimet synnytysprosessi. Treeniä vuosia, demo, treeniä ja studioon. Pikkuhiljaa treenattiin uusia kappaleita sitä mukaa kun niitä tuli ja kun tarpeeksi biisejä oli kasassa, albumi oli äänitettäväksi. Mattilan Riku oli mukana pohjien äänityksessä ja myöhemmin Katz ja Pentti Amore tekivät lisä-äänityksiä. Karmilan Mikko miksasi, eli hyvinkin perinteinen prosessi.

Mitkä seikat olivat tällä kertaa haastavimpia albumin tekoprosessin aikana?

Antti: Ehkä “Omistettu”-biisi vaati eniten työstämistä ja treeniä.

Katz: Pääpiirteittäin haastavimmat hommat on joka levyllä samat; pitäisi löytää joka biisiin se puuttuva osanen joka tekee siitä vielä paremman. Eikä se välttämättä ole se oma suoritus. Mehän sovitetaan biisit treenikämpällä, joten pelkkä keskusteluun osallistuminen voi pulmatilanteissa avata luovuuden vuoksia yhtyetovereissa.

Miten kuvailisitte uutta albumianne musiikillisesti ja lyyrisesti?

Antti: Tässä vaiheessa on vielä vähän vaikea arvioida materiaalia kun ei oikeastaan ole edes kunnolla kuullut levytettyä kokonaisuutta. Siis toki eri miksauksia tuli kuunneltua mutta lopullinen muoto ja paketti on vielä niin tuore ettei täysin osaa kuvailla. Siellä on uusia juttuja sopivasti ja tuttua Radiopuhelin tavaraa.

Jarno: Musa tuntuu sillä tavalla monitahoisemmalta, että kielisoittimet soittavat vähemmän unisonossa kuin ennen. Sovitukset ovat siis tilkkutäkkimäisempiä. Syntikoita käytimme enemmän kuin koskaan. Asialla ovat kaimani Jarno 2, joka soitti syntikkaa jo Viisi tähteä -albumin yhdessä biisissä, sekä poikani Vilho, joka on harrastanut alaa pitkään. Ja kun treenikämpän nurkassa vuosikausia lojunut Yamaha DX21 -vanhus osoittautuikin toimivaksi – olin aina luullut, ettei siihen edes saa virtaa päälle – rohkaistuin soittamaan syntikkaa itsekin.

Jos teksteistä puhutaan, niin omistani taisi tulla keskimääräistä synkempiä. Muserrus on syntyhistorialtaan selkeä koronablues: ensimmäisen koronasulun sosiaalinen eristys toi pintaan yllättävän ikäviä asioita. Niin kai tapahtui monilla. Omistettu kumpusi harvinaisen pahasta painajaisesta, joka pilasi koko seuraavan päivän. Ainoa hyvä puoli oli, että syntyi biisi. Mäen tekstejä en osaa kokonaisuutena kuvailla, mutta Jumalan nimeen on poikkeuksellisen humoristinen.

Mäki: Monipuolinen, mutta ei sekava; draaman kaari on onnistunut.

Katz: Käviskö tällanen: monipuolista rytmimusiikkia omaperäisillä sanoituksilla? Eli taattua Radiopuhelimia, lanne vatkaa ja aivo raksuttaa. Ja itse miellän usein tekstit hauskoiksi tai huvittaviksi vaikka pohjavire saattaa olla vakava.

Millä keinoilla saatte pidettyä levystä toiseen uuden Radiopuhelimet-musiikin tuoreena ja itsenne tyytyväisenä uuteen materiaaliinne, ilman että homma alkaa toistaa itseään tai puuduttaa?

Mäki: Ei ole kiinnostavaa tehdä samoja juttuja uusiksi, aina täytyy olla uutta kipinää. Tätä on vaikeaa pukea sanoiksi. Voihan olla että se kuuntelijasta kuulostaa samalta möykältä kuin aiemmin, mutta itsellä täytyy olla uuden löytämisen tuntua, jonkinlaista löytöretkeilyä. Haluan esimerkikisi koko ajan kehittyä laulajana ja sanoittajana. Jokaiseen biisiin on saatava siihen kuuluva teho ja tunnelma, ja vielä toivottavasti niin, että ne välittyvät.

Antti: Se tulee aika luonnostaan ja soittajana saattaa miettiä aina jotakin uudenlaista lähestymistapaa mutta yleensä tätä ei hirveästi tarvi miettiä vaan asiat kehittyvät eteenpäin. Biisejä treenataan paljon ja toki se joskus puuduttaa kun tuntuu, että tämähän olisi jo valmis mutta kyllä sieltä yleensä aina jotakin uutta löytyy treenien ja keikkojen myötä vaikka aika usein saattaa lopullinen oma soitto-osuus löytyäkin vasta studiossa.

Raatikainen: En tiedä, en osaa sanoa. Ei ole mitään tietoista tapaa tai metodia. Meistä on mukavaa soittaa yhdessä, mutta miksi? – Sitä en tiedä.

Jarno: Kun ei tee sitä, mikä ei innosta, välttää puutumisen.

Katz: Voisin väittää että jokaiseen meistä on sisäänrakennettuna uteliaisuus ja kiinnostus siitä kuinka maailma makaa, ja se kait säteilee kaikkeen tekemiseen.

Mitä uutta ja ennenkuulumatonta Radiopuhelimilla on tarjottavana vaihtoehtoisen räminän kuluttajille vielä vuonna 2023?

Jarno: No perkele, kuunnelkaa ja miettikää itse. Mikä on uutta, mitä uutta kaipaatte, vai haluatteko samaa vanhaa?

Antti: Onhan tulevalla levyllä yksi akustinen tango, jonka voi nähdä uutena ja ennenkuulumattomana. Tosin se biisi on materiaalista kaikkein vanhin kun oli mukana jo Tommi-näytelmässä 2005.

Raatikainen: Mitä on vaihtoehtoinen räminä? Ei kai mitään “uutta ja ennenkuulumatonta”.

Katz: No ainaki tangoa. Paitsi, onko sellaista ihmistyyppiä olemassakaan joka kuuntelee pelkästään vaihtoehtoista räminää? Musadiggarithän on valveutuneita.

Olette vuosien mittaan tulleet tunnetuiksi perus rokkitouhujen lisäksi myös musiikkiteatteritoiminnan puolella “Kostamus-sinfonian” sekä “Radiopuhelimet”- että “Tommi”-näytelmien myötä. Olisiko Radiopuhelimilla vielä annettavaa teatterilavoilla? – Kenties uuden teatteriproggiksen myötä tai jossain muussa muodossa taiteen kentällä?

Antti: Onhan näitä viritelmiä ollut Tomminkin jälkeen mutta ovat toistaiseksi jääneet toteuttamatta. Ainakin yhtä näytelmää työstettiin vuosia sitten joka sittemmin jätettiin kesken.

Katz: Miksei, jos sopiva hegemonia löytyy. Kaikki nuo näytelmät ovat olleet useiden (Kostamussinfonia kymmenien) ihmisten yhteistyön hedelmiä. Se jos mikä on arvokasta.

Jarno: Miiminen näytelmä kiinnostaisi. Ihan vain sen takia, että vuorosanojen ulkoa opettelu on ikämiehille ylivoimaista.

Miltä Radiopuhelimien lähitulevaisuus näyttää ja mitä kaikkea se pitää näillä näkymin sisällään?

Raatikainen: Viikottaisia treenejä, uutta materiaalia, keikkoja.

Katz: Syksyllä käydään esittämässä uuden levyn kappaleita elävänä. Multa puuttuu kyky nähdä pitemmälle tulevaisuuteen.

Antti: Lähitulevaisuus on pitkälti keikkasetin treenausta. Uuden levyn biisit on jo vähän unohtuneet mutta eiköhän ne sieltä palaudu.

Terveisenne faneille ja diggareillenne

Jarno: Älkää kääntäkö katsettanne pois todellisuuden loputtomasta mutkikkuudesta ja moninaisuudesta, älkää hurahtako kaiken selittäviin keinutuoliajatusrakennelmiin.

Antti: Uuden albumin hankkiminen kannattaa ja tervetuloa keikoille kuulemaan matskua niin uutta kuin vanhempaa.

Raatikainen: Antoisaa ja miellytävää loppuvuotta. Toivottavasti tulette keikoille ja ostatte levyjämme.

Mäki: Nähdään ja kuullaan keikoilla. Voimia vaikeisiin aikoihin.

Katz: Rauhaa ja rakkautta. Terveisiä!

Kiitos paljon Radiopuhelimille ja kaikkea parhautta vastedeskin!


Posted

in

by

Comments

Leave a Reply

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.