Levymaistofiilikset: Borknagar – Winter Thrice & Maistotuokio #13 – Malmgård Jouluolut

Huomenta/Päivää/Iltaa, Noisen lukijat.

Suomalaisten olutharrastajien keväinen Shangri-La on jälleen avannut ovensa. Valtakunnallinen alkoholimonopolimme on ottanut hyllyilleen helmikuisen perinteensä mukaisesti runsaasti tuoreita kotimaisia käsityöoluita. Brewokratian hankintajaosto kävi jo eilen hakemassa alkunäytteet ja uskallamme väittää, että makujen ja panimoiden valikoima on laajempi kuin kertaakaan aiemmin! Näin ollen meidän on syytä juoksuttaa jouluolut-fiilistelymme nopeasti pois alta, että pääsemme viikonloppuna jo ajankohtaisen arvioinnin pariin.

Joulun ympärillä kuunneltiin paljon temaattista musiikkia Trans-Siberian Orchestrasta Eläkeläisten Joulutorttuun, mutta mikään ei levy ei tainnut pyöriä lautaselle niin usein, kuin ennakkopromo norjalaisen Borknagarin reilu viikko sitten lopulta julkaistusta Winter Thrice-albumista.

Borknagar on ollut meille aina hieman kaksijakoinen pumppu. Black metalliin juurensa valaneena orkesterina se on lähes aina (itsenimetty debyytti oli vielä raaempi tekele) sekoitellut soundiinsa mukavasti eri aineksia sinfonisesta paisuttelusta folkkiin ja progeen, jolloin diskanttisesti rääkyvä tylsyys ei ole uhannut ketään. Silti korviin ei ole osunut todella ässästi jäljet jättänyttä levykokonaisuutta, johon olisimme palanneet kerta toisen jälkeen. Mainittakoon kuitenkin, että vuonna 2000 ulos polkaistu Quintessence esitteli allekirjoittaneille ensi kertaa bändin silloisen laulajan ICS Vortexin, joka tänäkin päivänä on kirjoissamme yksi maailman uljaimmista joikaajista.

Liekö sitten Borkkiksen riveissä jälleen mukana olevan Vortexin ja hänen laulukumppaniensa ansiota, mutta Winter Thrice tuntuu viimein siltä liki napakympiltä, johon tällä orkesterilla on tuntunut olevan aina aineksia. Mikrofonin varrestahan löytyvät siis Vortexin lisäksi hänen paikalleen taannoin astunut Vintersorg sekä yhtyeen alkuperäinen laulaja, sittemmin Arcturusin ja eritoten Ulverin vokalistin vakanssia hoidellut Garm. Taitaa porukan kosketinsoittaja Lars (ei Ulrich, ehe ehe juu haemme takkimme) osallistua kuoroihin myös. Joka tapauksessa levyn sekoitus herrojen puhdasta mylvintää ja ajoittaista ärinää sekä harmonioiden että liidi-pauhun muodossa on sulaa kultaa. When Chaos Calls jää biisilistalta erityisesti mieleen kerrosteisen laulelun prototyyppinä. Arkistojemme hyllyillä lojuu reippaasti yli tuhat levytystä lukuisissa eri tyylilajeissa ja Winter Thrice menee heittämällä parhaiten laulettujen joukkoon. Kaikki kunnia Sam Cookelle, toki.

Musiikillisesti rikkaat kosketinosuudet, ruhjovat riffit, kirkkaasti näppäillyt melodiat ja ajoittaiset blast beatit lyövät kättä mehukkaasti sekä eritoten tyylikkäästi. Mitään ei vedetä yli. Diggailemme vanhaa Rhapsodya leffa-score-ryöppyineen siinä missä jokainen wannabe-Aragorn, mutta levyllinen megajuustoa käy usein turhan täyttäväksi. Winter Thrice kiihdyttää kun haluaa ja jättää havainnoimisen varaa kun se on hyväksi kuulijalle. Panoramassa kuultavat semi-nintendo-kiipparilirputukset ja karnevaalien lailla keinuva svengi toimivat kuin häkä, mutta varmasti ärsyttävät toisia. Liekö muuten sattumaa, että kovin laihalumisen joulun jälkeen tämän levyn kuuntelu johdatti meidät tammikuun todellisiin talvipakkasiin? Winter Thrice indeed. Suosittelemme Borknagarin kymmenettä studioälppyä kaikille. Jos Swallow the Sunin mahtava Songs from the North toi meille tunnelmallisesti mieleen maiseman Westerosin valtakunnasta, valtavan jääseinämän päältä, niin Winter Thrice syöksyy sen seinämän kylmällä puolella oleviin metsikköihin ja vuorille. Sieltä levyn äänimaisema kuvaa kaikkea sitä karua mutta ajoittain kaunista monimuotoisuutta, josta suurella osalla valtakunnan asukeista ei ole mitään tietoa.

Juomana tämän monipuolisen joulunkulutuksen kylkeen olisi sopinut ideaalisti vaikkapa norjalaisen Haandbryggerietin joulu-ale Nissefar tahi sen isoveli Bestefar…tai miksei tutun tanskalaisen Mikkellerin Santa’s Little Helper. Mutta koska pidämme yhä kiinni kotimaisesta linjasta, kyytipoikana toimi yhden maamme jalostetuimman panimon, eli Malmgårdin perinteinen Jouluolut. Annetaan japanilaisen kritiikinvaihtajamme, Brewin’ Bomber Lygerin kertoa yksityiskohdat.