Lapinlahden Linnut liihottivat letkeästi juhlakiertueen avauksessa Tampereella

Lapinlahden Linnut 40v., Pakkahuone, Tampere, 20.10.2023

Lapinlahden Lintujen viiden keikan mittainen 40-vuotisjuhlakiertue käynnistyi perjantai-iltana Tampereen Pakkahuoneella, joka oli myyty loppuun jo aika päivää sitten. Tarjolla oli parin tunnin mittainen katsaus yhtyeen uraan – niin musiikkiin kuin tv:n puolelta tuttuihin klassikkosketseihinkin.

Huom! Tämä raportti sisältää paljon kuvia Tampereen keikalta. Klikkaamalla / täpäyttämällä kuvia saat näkymään niistä isompia ja parempilaatuisia versioita. Myös settilista löytyy tämän postauksen lopusta.

Lapinlahden Linnut kuuluu ehdottomasti suomalaisen huumorimusiikin ja sketsiviihteen aateliin. Retkueen kultaiset vuodet ajoittuivat 1980–90-luvuille, jolloin Lapparit kiersivät jatkuvasti ympäri Suomenniemeä, tahkosivat kansaan uponnutta hittiä hitin perään ja pönkittivät suosiotaan myös tv:n sketsisarjoillaan. Etenkin Ylelle tehdyt kolme sarjaa, hyvän maun ja sovinnaisuuksien rajoja sopivasti venyttäneet Seitsemän kuolemansyntiä (1988), Maailman kahdeksan ihmettä (1990) ja Kuudesti laukeava (1992) ovat syystäkin saaneet klassikon aseman – vaikkei niiden jokainen yksittäinen sketsi ehkä kestäkään järin kriittistä tarkastelua 2000-luvun silmälasein.

Ensimmäiset omat muistot Lapinlahden Linnuista tallentuivat jo alle kouluikäisenä, kun Lipputangon nuppi, Se ei käy, Älä pure mun ananasta ja vastaavat rallatukset soivat taajaan radiossa. Tv:n sketsisarjojen ensi esitysten aikaan kaikki jutut eivät vielä ihan avautuneet, mutta sarjoja tuli tuijoteltua ahkerasti isoveljien vanavedessä ja monet sketsit jättivät lähtemättömän vaikutuksen (esimerkiksi Min mamma heter Matti Puoskari ja Vittuilupuhelin). Sarjojen uusintakierrosten aikaan 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa tallensinkin sitten jo kaikki jaksot vhs-nauhoille ja luovuin niistä vasta siinä vaiheessa, kun dvd-julkaisut tulivat markkinoille.

Kokoonpanon lavakarismaan pääsin tutustumaan ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana vuonna 1992 Työväen musiikkitapahtumassa valkeakoskelaisessa liikuntahallissa. Muistelen poppoon juosseen lavalle lasten merimiespuvuissa ja toivottaneen: ”Hyvää iltaa, hauska tulla tänne Kotkan Meripäiville…” Kun koin Linnut livenä toisen kerran 15 vuotta myöhemmin Tampereen Yo-talolla, paikalla ei muistaakseni ollut väkeä tungokseksi asti. Mutta takuulla viihdyttävä iltama silloinkin oli tarjolla.

Seuraavaa kertaa ei enää pitänyt tullakaan, koska vuoden 2013 konserttisalikiertue jäi väliin ja sen jälkeen moni oli siinä käsityksessä, ettei Lintujen lento enää jatku. Onneksi kävi kuitenkin toisin, kun bändi ilmoitti lähtevänsä pienimuotoiselle 40-vuotisjuhlakiertueelle varsin nimekkäällä kokoonpanolla Pekka Hedkrok, Matti Jaaranen, Ari Kettunen, Mikko Kivinen, Hannu Lemola, Tapio Liinoja, Jussi Liski, Jan Noponen, Puka Oinonen ja Markku Toikka. Kaikkien keikkojen liput myytiin loppuun nopeasti. Minirundin avausiltana Tampereen Pakkahuoneellekin joutui jonottamaan sisään pidempään kuin miesmuistiin, vaikka käytössä oli myös ylimääräinen narikka.

Useampikin liian myöhään liikkeelle lähtenyt saattoi missata keikan hieman hätkähdyttävän aloituksen, kun Tapio Liinoja työnsi lavalle pyörätuolissa istuvan ja melko hauraanoloisen Mikko Kivisen. Kyse olisi voinut olla bändin ikääntymistä kommentoivasta sketsistä, mutta ei: Ilta-Sanomien mukaan Kivinen on kuntoutumassa pahasta kaatumisestaan, jota seuranneen leikkauksen jälkeen hän pystyi välillä liikuttamaan vain toista pottuvarvastaan. Nyt kuulemma kävelykin kuulemma onnistuu taas auttavasti, ja onneksi myös pääkoppa tuntuu olevan yhtä skarpissa kunnossa kuin ennenkin; sen verran hyvin Kivinen hoiti leiviskänsä Tampereella istuma-asennostakin.

Kivisen kanssa päävastuun iltamien spiikkauksesta kantoi Liinoja. Juhlakiertueen luonteeseen kuuluvasti ehtoo oli kuorrutettu paitsi hittipitoisella setillä, myös usealla näytellyllä sketsipläjäyksellä. Ensimmäiset näytteet saatiin Matti Jaaraselta, joka sai esitellä taitojaan muun muassa Popedan uutena laulajana ja vaakatasossa ulisevana saimaannorppana eli ”uhanalaisena kalana”, kuten Kivinen asian ilmaisi. Vielä enemmän kolahti kuitenkin Maailman kahdeksassa ihmeessä alun perin nähdyn ”Vittu, että vituttaa tää työ” -sketsin mukaelma. Ja hyvin toimi myös Liinojen, Toikan, Jaarasen ja Kivisen pannumyssypäisten ortodoksimunkkien messuaminen.

Parituntisen keikan ensimmäisen puolikkaan sykähdyttävimpiin kappaleisiin lukeutuivat muun muassa Pentti polttaa taloja, Aimon virsi, Saako niin tehdä ja Ojasta noustaan. Myös Kivisen puheosuus Lipputangon nupissa oli jopa siinä määrin hykerryttävä, että maestrolla itselläänkin petti pokka.

Alkupuoliskoon mahtui myös keikan ns. taideosuus, eli kolme hieman kryptisempää, pääosin Markku Toikan tulkitsemaa biisiä (Katselen urheilua, Puolitetut perunat ja Tupakanmittainen muisto). Viimeksi mainittu oli omistettu ”Heikki-vainaan muistolle”, eli vuonna 2003 menehtyneelle Hiski Salomaalle. Myöhemmin illan aikana kuultiin vielä Salomaan nykykuulumisia yläkerran puolelta. Omat aplodinsa Lapparit pyysivät myös keskuudestamme pari vuotta sitten poistuneelle Timo Erängölle.

Keikan puolivälin tienoilla lavalle marssitettiin vielä kaksi Lintua, jotka eivät olleet äänessä alkuillasta mutta olivat sitten mukana menossa loppuun asti. Kokoonpanoon jo 1980-luvulla kuulunut Pekka Hedkrok tulkitsi tyylikkäästi muun muassa Köyhän taivaan ja Kalliossa, ja vanhan liiton lintuihin niin ikään lukeutuva Ari Kettunen toi muutamiin tulkintoihin mukavasti rosoa. Loppupuolen parhaisiin hetkiin kuuluivat myös Älä viskaa mua pihalle, Sateet tulevat ja encore-osion aloittanut Elämä janottaa tuttuine kaljakorin kilistyksineen. Eikä juhlakeikkaa tietenkään voinut päättää muuhun kuin Sedät jaksaa heilua -hittiin ja sen tanssikuvioihin.

Kun lintuparvi oli näin hyvässä vedossa ja varmasti satoja nostalgiannälkäisiä faneja jäi ilman lippuja tälle kiertueelle, kysymys kuului: oliko tämä todellakin tässä? Toivottavasti ei, ja toivottavasti seuraavaa kertaa ei tarvitse tällä kertaa odottaa ihan kymmentä vuotta.

Lapinlahden Linnut Tampereella 20.10.2023:

  1. Puumiekka
  2. Aino kirjoittaa
  3. Pentti polttaa taloja
  4. Pikkumiesten laulu
  5. Aimon virsi
  6. Se ei käy
  7. Saako niin tehdä
  8. Takkatulen ääressä
  9. Lipputangon nuppi
  10. Lääketiedettä vai elokuvia
  11. Ojasta noustaan
  12. Kohta varisee
  13. Vitutuslaulu
  14. Katselen urheilua
  15. Puolitetut perunat
  16. Tupakanmittainen muisto
  17. Tero ja minä
  18. Lapinlahden Lintujen teema
  19. Palkaton ihminen
  20. Köyhän taivas
  21. Perunatorin tyttö
  22. Edes kerran
  23. Ihmistä kiusataan
  24. Heti mulle kaikki tänne nyt
  25. Älä viskaa mua pihalle
  26. Sateet tulevat
    ——————————
  27. Elämä janottaa
  28. Kalliossa
  29. Sedät jaksaa heilua

Teksti ja kuvat: Olli Koikkalainen

Comments

Leave a Reply

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.