Kuolemanlaakso : Kuusumu – “Komean uusiutumisen tulos”

Kotimaiset, maalailevan kuolon doomin osaajat, Kuolemanlaakso on edennyt kolmanteen pitkäsoittoonsa asti. Tällä kertaa aikaa viimeisimmän “Tulijoutsen” -pitkäsoiton ja “Kuusumun” välille venähti ikuisuudelta tuntuvat kahdeksan vuotta. Samalla yhtyeen soundi on kokenut metamorfoosin modernimpaan ja jopa jossain määrin kansainvälisempään suuntaan. Eikä asian suhteen vähäisimpänä vaikuttimena liene ollut Celtic Frostin raunioista syntyneen Triptykonin kitaristi ja äänittäjä V. Santura, joka vastaa tälläkin kertaa Kuolemanlaakson albumin tuotannosta.

“Kuusumun” kappaleet ovat tyylittelevän hidastettuja, ja juuri optimaalisen jykevä soundimaisema saa biisit helmeilemään kauniin mahtipontisia sävyjään. Välillä tosin tuntuu, että albumin soundimaisema ja etenkin kitarasoundit ovat turhankin kiltit tylyihin sointukulkuihin peilattuna. Vokaalipuolella laulaja Kotamäeltä (mm. Swallow the Sun) olisi myös mieluusti kuullut siellä täällä esiintyviä, hienosti valliin istuvia puhtaita lauluosuuksia enemmän. Ikävä fakta kun on, että kähisijänä tai ylipäätään äärimmäisten lauluosuuksien esittäjänä hän ei tässä musiikillisessa ympäristössä ole Samaelin Vorphin tai Tom G. Warriorin tasoinen tuomion julistaja. Välillä biisien lyriikat meinaavat myös aiheuttaa liian selkeitä ja helppoja assosiaatioita Lappeenranta-hevin suurimpien suuntaan. Olkoonkin, että lyyrisesti “Kuusumun” lyriikat ovat kielikuviltaan mielenkiintoisempia kuin näillä koko kansan teollisuuksilla ja mokomilla.

Albumilla on kuitenkin vastapainoksi paljon puutteita enemmän hyvää. Etenkin kutkuttavalla post-metallisella kitarakudonnalla siunattu “Katkeruuden malja”, kiehtovan haaksirikkotarinan sisältävä, musiikillisesti “Surusta meri suolainen”, alkuaikojen Amorphiksen ideakirstulla käyvä, puhdasverisin death metal -biisi “Kuohuista tulisten koskien”. Albumin komeimmat vedot ovat takaraivoon kummittelemaan jäävä “Surun sinfonia” ja Killing Joken kaltaista itämaista kosketinluritusta lainaileva päätösbiisi “Tulessakävelijä”.

Puutteineen Kuolemanlaakso on tehnyt “Kuusumusta” ehdottomasti toistaiseksi parhaimman kokonaisuutensa. Kolme ja puoli pyöristyy meillä Noisessa ylös neljään.

4/5