Kiduttavan hieno ilta – Ismo Alanko villitsi Tampereen Klubilla

Ismo Alanko
Klubi Tampere
14.4.2016

Klubi, täysi tupa ja Ismo Alanko. Siinä on yhdistelmä, joka ei voi yksinkertaisesti pettää.

Ismo Alangon uraa on turha perata tarkemmin, sillä kaikki tietävät miehen uroteot. Heikoimmillaan ihan hyviä ja parhaimmillaan loistavia albumeja luonut herrasmies tuntuu olevan taas aallonharjalla uuden Ismo Kullervo Alanko -albuminsa myötä. Varsinainen levynjulkaisukiertue toteutettiin jo syksyllä, joten odotettavissa oli laaja katsaus artistin 35 vuotta kestäneeseen uraan.

Uuden albumin sijaan ilta alkoikin vanhemmalla vedolla. Sielun Veljien tunnetuksi tekemä Kevät taipui tällä kertaa jazzahtavan ambientiksi versioksi unohtamatta kertosäkeen raivoisaa purkausta. Siinä missä esitys oli rautaa, tuntuivat soundit hakevan vielä itseään, mutta asia korjautui pian keikan edetessä.

On vaikea eritellä huippuhetkiä käymättä läpi koko settilistaa. Ilta oli rakennettu kattamaan uutta ja vanhaa, rumaa ja kaunista ja rauhallista ja raivoisaa. Uusimman albumin laulut antoivat tarvittavaa hengähdystaukoa ennen rajumpia purkauksia. Vanhoja veisuja oli sovitettu uuteen muottiin, jotka toivat niihin tuoretta näkökulmaa. Ja mikä parasta, sekä Alanko että hänen bändinsä olivat hurjassa iskussa.

Vaikka itse maestron panosta on turha vähätellä, on syytä nostaa esiin Joakim Berghällin, Jussi Jaakonahon, Mikko Mäkelän, Juho Viljasen ja Niko Votkin panos. Kuten Alanko välispiikissään mainitsi, taipuu yhtye mihin tahansa tyyliin – ja niitähän Alangon tuotannossa ja livesovituksissa riittää.

24 biisin setti oli kasattu ajatuksella. Karjalan kunnailla ja Pornografiaa puristivat hikipisarat irti sekä soittajista että yleisöstä. Lintuperspektiivi ja Mikrokosmos pakottivat vetämään happea ja hiljenemään hauraamman materiaalin edessä.

Pian oli vuorossa Nuorena syntynyt, joka itseni lisäksi tuntui uppoavan myös muuhun yleisöön, joka oli tällä kertaa selvästi keskivertoa vanhempaa. Paikalla oli heitä, jotka muistanevat esimerkiksi Hassisen Koneen ensimmäiset keikat – keski-ikäisiä.

Siinä missä esiintyjä oli panostanut draaman kaareen, syntyi sellainen kuin luonnostaan myös yleisön joukossa. Näin silmieni edessä, kuinka erään keski-ikäisen parin rakkaus muuttui keikan aikana kyräilyksi ja taas yhteisymmärrykseksi Pulu-kappaleen aikana. Tarina päättyi lopulta vähintään sekavasti, mutta juuri sellaisesta parisuhteesta taitaa Pulu kertoakin. Sähköä riitti siis sekä lavalla että sen ulkopuolella.

Rakkaudestahan moni laulaa, ja sitä tekee myös Alanko. Rakkauslauluna esitelty Aino ja Ali (pannaanko pakasteet pieneen pussiin?) – tai oikeastaan sitä alustanut spiikki – sai Klubilta nihkeän vastaanoton. Huumorimiehenä Alanko saapui toiseen encoreen kahden rakkauslaulun kera ja tokaisi yleisön olevan itse vastuussa tilanteesta, sillä toinen encore on aina mitäs tilasitte -osastoa ja luvassa olisi kidutusta.

Kidutus tarjottiin Sielun veljien Rakkaudesta ja soolouran alkuaikojen Extaasiin -biisien muodossa. Kipeintä teki tieto siitä, että mahtava ilta olisi pian ohi.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat ja videot, Olli Koikkalainen