Keikkaraportti: Behemoth ei antanut armoa, At the Gatesin ilta ei mennyt ihan putkeen

Behemoth, At the Gates & Wolves in the Throne Room
Pakkahuone, Tampere, 30.1.2019

Jo hyvissä ajoin loppuunmyyty metalli-iltama toi Tampereen Pakkahuoneelle tiukan kolmikon: jenkkiläisen Wolves in the Throne Roomin, ruotsalaisen At the Gatesin ja puolalaisen Behemothin.

Huom! Kuvat saa klikattua isommiksi.

Wolves in the Throne Room

Jonoa alkoi kertyä oville jo kahdeksalta, jolloin lauteille asteli Wolves in the Throne Room. Post-rockista vaikutteita ammentava black metal -pumppu keräsi aikaisesta soittoajasta huolimatta kiitettävän katsojajoukon – tunnelmaa saattoi silti kuvailla raivokkaan sijaan jopa raukeaksi.

Pitkät biisit ja lyhyt soittoaika aiheuttivat omat ongelmansa, ja draamankaari jäi puutteelliseksi. Juuri kun keikasta alkoi saada paremmin otetta, oli se jo ohi.

At the Gates

Länsinaapurin ylpeys At the Gates starttasi settinsä ryminällä. Tuoreimman levyn To Drink From the Night Itself -nimikkoraita vyöryi päälle vastustamattomasti. Illan aloitusaktiin verrattuna soitossa oli svengiä ja rullaavuutta, joka veti mukaansa.

Vaan pian alkoivat ongelmat. ”Hello Helsinki”, spiikkaa Tomas Lindberg ja tunnelmasta voisi veistellä veitsellä palasia. Pian mies tajuaa erheensä ja pahoittelee mokaansa, uudelleen ja uudelleen. No, väliäkö tuolla, pääasia että bändi on lavalla ja death metal raikaa. Kyllä jokainen kiertue-elämää viettänyt on oman Spinal Tap -hetkensä ansainnut.

Hieman setin puolenvälin jälkeen soitto katkeaa. Rumpali on rikkonut rumpupedaalin, eikä uutta ole varalla. Ihminen toisensa jälkeen käy ihmettelemässä tilannetta – parhaimmillaan lavalla on kahdeksan teknikkoa etsimässä ratkaisua ongelmaan. Se löytyy lopulta Behemothin keskivertoa massiivisemmasta rumpusetistä.

Loppukeikka sujuu suuremmitta kommelluksitta. Biisejä tiputellaan lainarumpujen sävyttämänä Slaughter of the Soul -klassikon lisäksi kahdelta 2010-luvun albumilta, ja pittikin pyörähtää pieneksi hetkeksi.

Behemoth

Illan pääakti Behemoth on kärsinyt ongelmista lavan ulkopuolella. Puola on tiukkapipoinen maa, mitä uskontoon tulee, ja rienauksesta on tullut käräjäkutsuja. Niitä varmasti mahtuu postilaatikkoon vielä lisää, sillä yhtye tuskin on aikeissa kääntää kurssiaan. Lavalla sillä kulkee – ja lujaa!

Viime vuoden loppupuolella julkaistu I Loved You at Your Darkest haukkasi suurimman osan setistä. God=Dog tarjosi suoraviivaista tykitystä ja taustalta kuuluvaa lapsikuoroa, mutta mukaan mahtui myös musiikillisesti hieman armollisempi tunnelmapala: Bartzabel.

Tiukimmaksi meno yltyi silti hieman vanhemman materiaalin parissa. Etenkin The Satanist -levyn Ora Pro Nobis Lucifer ja Blow Your Trumpets Gabriel -kaksikko oli täyttä rautaa, ja samaa voi sanoa vanhan milleniumin puolella julkaistusta Chant for Eschaton 2000 -biisistä.

Kuten Behemothin musiikkivideoista voi päätellä, visuaalisuus on suuressa roolissa sen tekemisissä. Sama päti myös liveshow’hun. Tyylikkäät valot, taustalla pyörivät videot ja bändin ennalta opetellut lavaliikkeet loivat toimivan kombinaation.

Huolimatta musiikin vihamielisestä luonteesta ilta ja bändi oli ennen kaikkea viihdyttävä, ei niinkään vaarallinen. Kesken setin johtohahmo Nergal totesi lavalla suomeksi: me rakastamme teitä. Tunne lienee molemminpuolinen.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen