Huomenta/Päivää/Iltaa, Noisen lukijat.
Jyväskylän Lutakko-klubilla vietettiin viime lauantaina poikkeuksellinen juhla-ilta. Juhlien yksinkertaisena syynä oli Lutakkoakin jo pitkään pyörittäneen Jyväskylän ELävän MUsiikin yhdistyksen ennakkotuotannoista ja treenikämppämenoista vastaavan Jarkko ”Peto” Salmen 40-vuotissyntymäpäivät. Poikkeuksellisen juhlista teki illan esiintyjä, jo 20 vuotta sitten perustettu Liiton Miehet, jonka kitaristi synttärisankarikin on.
Liiton Miehet on tavallaan suomenkielisen raskasrockin Leevi & The Leavings. Huomionarvoisesta suosiosta huolimatta he olivat soittaneet uransa aikana vain yhden live-keikan, Tavastia-pyhätössä vuonna 2009. Männä viikonloppuna kuultu toinen julkinen kiskaisu ikinä oli siis harvinaista herkkua.
Konsertti alkoi tapahtuman harvinaisuuteen sopivalla tavalla, kun arvokkaasti harmaantunut Eckerö Linesilta lainattu risteilyisäntä Robert Laukka spiikkasi bändin sisään niin suomeksi kuin åckså på svenska. Herra Laukka sinkoili lavalle illan aikana pari ylimääräistäkin kertaa, eritoten mainostaakseen illan ilmeisen virallisia jatkoja, pyjama- ja/tai bikinijuhlia läheisen hotelli Paviljongin kuudennessa kerroksessa. Ilmeisesti aikamme tasa-arvoa painottava henki ei ollut vielä kiirinyt Herr Laukan suunnitelmiin, koska ilmoituksen mukaan vain naiset olivat tervetulleita.
Anyway, itse keikka sujui ymmärrettävästä pikkuruosteisuudesta huolimatta arvokkaalla painokkuudella. Liiton Miesten mittava EP- ja LP-tuontanto on todellinen malliesimerkki ns. juntta-riffittelyn osaamisesta Suomessa, mistä eritoten ikivihreät rallit kuten Rahat ja henki sekä Rekkamies olivat kovia alkupuoliskon sytyttäjiä. Allekirjoittanut arvosti kovin, ettei karjalaista kansanmusiikkivivahdetta unohdettu. Illan vauhdikkaimman jyystön tarjonnut Venäjän orvot olisi avannut patinoituneemmankin maatushkan kerrokset kuin ruusupusikon nuput aamukasteessa.
Yhtyeen päällisin puolin vakavalta ja jopa synkältä kuulostava musiikki paljasti nytkin keskittyneen kuuntelun kautta syvällä lymyävät elämäniloiset puolensa, etenkin hittiralleissa kuten Nyt on mies! ja Surupuku. Näistä ensimmäinenhän on melko selvästi oodi säännöllisen hampaidenhoidon tärkeydelle kun jälkimmäinen on puolestaan suoraselkäinen esteettinen kannanotto siitä, että musta on aina muodissa ja periaatteiden tukeva värittäjä.
Keikan loppuun orkesteri osoitti mainiota lingvististä soveltamiskykyä, kun he esittivät suomennetun version kotimaisen bläkkisveteraani Barathrumin kappaleesta Last Day In Heaven. Perkeleen hyvinhän nuo NWOBHM-henkiset riffittelyt junttapaalutuksen sekaan istuivat. Taivaan viimeinen päivä voi olla ylpeä, että on saanut tällaisen lisän soundtrackilleen.
Kokonaisuutena tämä harvinaisuudessaan lähes elävän dodo-linnun havaitsemisen tasolla oleva tapahtuma oli paitsi erittäin rouhea syntymäpäiväjuhla, niin myös mainio muistutus suomalaisen peruskallioporauksen voimasta. Se voima oli saanut monet yhtyeen pitkäaikaisetkin fanit paikalle kaukaa Jyväskylän ulkopuoleltakin. Pitkäaikaisuus oli helposti tarkkasilmäisen havaittavissa. Todella monet Lutakkoon saapuneissa olivat nimittäin hyvin tietoisia siitä, että Liiton Miehet käytti vuosien varrella myös salanimiä. Yhtenä näistä nimistä mainittakoon mm. hurtin mustahumoreski ”Trio Niskalaukaus”, joka olikin painettuna moniin yleisöstä löytyneisiin t-paitoihin.
Keikan fiiliksiin sopivan oluen valinta arviota varten oli onneksi helppoa, sillä Lutakko-klubi on ilahduttavasti laajentanut valikoimaansa paikallisen Panimo Hiisin tuotteista. Piirun happamampaa runkoa bretta-hiivoista ammentava Pecko IPA oli paitsi nimeltään sopivan muinaissuomalainen, niin maultaan täydellisesti musiikin ärjyisyyttä tukeva. Annetaan japanilainen kritiikinvaihtajamme Brewin’ Bomber Lygerin esitellä yksityiskohdat:
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.