Huomenta/Päivää/Iltaa, Noisen lukijat.
On tullut aika käynnistää maistotunnelmointi keikkojen yhteydestä. Käymme aihetta läpi sekä siltä pohjalta, mitä keikkapaikalla oli saatavilla että mitä olisimme ideaalissa maailmassa halunneet tuoppeihimme säveltaiteen tehostamiseen. Lopuksi otamme vielä perinteisen videoesimerkin yhdestä oluesta, joka olisi ollut kulaus kulaukselta keikan henkinen malliesimerkki.
Brewokratian henkilöstö päätyi keskellä kevättä maaliskuussa tarkastelemaan monipuolisesti raskasta keikka-iltaa, jossa lavalle nousivat Shining (norjalais-edikka), Periphery sekä Devin Townsend Project. Sijaintina The Circus Suomen Helsingin sydämmessä.
Brewokratian tarkoituksia varten The Circus on hyvin kaksijakoinen keikkapaikka. Itse keikkoja varten se on varsin mainio. Soundit ovat yleensä pätevät. Miljöö on enemmän kuin siedettävä sekoitus valtavaa rokkiklubia ja yökerhoa. Kaikkein tärkein ominaisuus on kuitenkin yleisökapasiteetti, palttiarallaa puolisentoista tuhatta. Circus siis tarjoaa mainion ja Helsinkiin KAUAN kaivatun vaihtoehdon niille artisteille, (1) joille Nosturit ja Tavastiat ovat auttamattoman pieniä, (2) joiden yleisöpohja ei riitä Nordiksen Wanhan Jäähallin täyttämiseen ja (3) jotka eivät etenkin yleisön onneksi päädy konsertoimaan Kulttuuritalon tai Kaapelitehtaan ajoittain ankeisiin soundiympäristöihin.
Nämä kaikki musiikilliset ansiot ovatkin sitten maistollisiin tarkoituksiin nähden kääntäen verrannolliset. Oluen ystäville Circushan näyttäytyi ainakin tänä iltana juuri miljöönsä yökerhomaisen puolen mukaiselta, eli umpisurkealta. Hanoissa virtasi tunturiporojen raikkautta (”WANNNHA!”, huutaa takarivin vitsipuritaani, ollen täysin oikeassa) eli Lapin Kultaa ja kylmääkaapeissa näkyi olevan Solia ja jotakin vihreäpulloista sponsorikamaa. Oli se sitten Carlsbergiä tai Heinekeniä, alumiininen ureaisuus lähennellee vakiota. Joka tapauksessa tältä keikalta on huono nostaa esille mitään illan aikana juotua helmeä. Keikkatunnelmaa ei näillä mallas-tarjoamuksilla nostettaisi. Myönnetään, että otin lopulta pullon Solia, koska matkaan sai perinteisen lime-siivun. Ilman kyseistä hedelmäpalaa Sol on oikeastaan vain vetinen, maantieteellisesti lämpimän vyöhykkeen korvike kaljalle, mutta limen kera siitä saa riittävän raikkaan kokonaisuuden, jonka jälkimaussa vilja pilkahtelee himpun verran. Maistokriitikon tähtiskaalalla 1,5 / 5.
Sitten itse bändien tuomiin fiiliksiin. Suureksi harmiksemme henkilökohtaiset aikataulut päästivät Brewokratian paikan päälle vasta, kun Shining oli jo lopettanut settinsä. Pumpun tuottama mustajatsi on aiemmin toiminut livenä nähtynä herkullisen häiriköivästi. Marylandin osavaltiosta Yhdysvalloista kotoisin oleva Periphery tarjoili puolestaan matikka-henkistä venkoiluaan (Oliko tämä sitä mitä skidit ovat kutsuneet lähiaikoina djentiksi?) sellaisella energialla ja ponnekkuudella, että jotain vahvaa sekä monimutkaista olisi ollut mukava saada lasiin. Skottilaisen Brewdog-panimon musta saison, Black Jaques (4,5 / 5), olisi ajanut tämän asian esimerkillisesti. Punaviini-tynnyreissä kypsytettyä, katkerahkolla paahteella varustettua tummaa hedelmäisyyttä – heittämällä yli 10% volttimääräkin olisi vastannut bändin painavuutta. Toisaalta bändin soittamien biisien nimet toivat suoraan makunystyröille muitakin Brewdogin oluita. Uuden Juggernaut: Alpha-albumin raskaaseen tunnelmointiin päättävä Psychosphere olisi ainakin halunnut kovasti rinnalleen jumalaisen suklaapaahteisen Cocoa Psycho-imperial stoutin (4 / 5) ja koukuttava Alpha itseoikeutetusti rukisesti sitrus-pirskahtelevan Alpha Pop-pale alen (3 / 5).
Mutta entäpä ehtymätön säveltäjä-maestro Kanadan läntiseltä tundralta, Vancouverista? Oliko hänen säveltaiteeseensa yhtä helppo liittää maistofiiliksiä? Olen täysin seonnut Devinin Suomen-käyntien lukumäärästä, mutta omissa lehtiöissä mies on aina tervetullut. Project-nimeä tällä kertaa kantaneen yhtyeen soitto oli totutun tiukkaa. Etenkin Devinin pitkäaikainen luottorumpali Ryan Van Poederooyenin yhdistelmä häkellyttävää rytmiikkaa ja jatkuvaa hymyilyä ei voi kuin ihailla.
Maester Townsend spiikkasi jo keikan alkupuolella, että iltaa varten oli valittu myös pari harvemmin kuultua biisiä, eikä mies huijannut. Aliarvostetulta Physicist-albumilta nostettu pikakiituri Namaste toimi todella väkevänä bilerallina. Voi että, kun biisin kanssa olisi ollut nauttia kolpakollinen amerikkalaisen Dogfish Head-panimon Namaste-vehnäolutta (3 / 5). Sen kevyt raikkaus olisi ollut helkkarin noheva vastapaino biisin ankaralle rallitukselle. Harvinaisuuksien puolelta myös Ocean Machinelta asti kaivettu Night puri kuin tiukka humalointi.
Deviniä kelpaa aina seurata livenä paitsi timanttisten biisien ja laadukkaan soiton tähden, niin myös rehellisyyden tähden. Mies ei ota itseään tai koko hevi-skeneä liian vakavasti, josta illan parhaana osoituksena olivat tanssihitti Lucky Animalsin aikana koko salin voimin vedetyt JAZZ HANDSit. Toivottavasti yleensä laadukkaita tuotteita valmistava Pyynikin käsityöläispanimo saa Ruby Jazz Alestaan (2+ / 5) kehittämisen myötä tasapainoisemman hiivojen ja maltaiden osalta, niin sen saa linkitettyä näistä Devin-muistoista nauttimiseen. Keikan kirkkaimpien muistojen joukkoon pääsi myös Addicted-albumin kauniin Ih-Ah!-balladin esittäminen, johon Townsend pyysi yleisön äänekästä osallistumista, koska miehen ääntä vaivasi kuulemma flunssa. Yleisöhän osallistui, mutta sanon silti ”kuulemma”. Flunssainen Devykin oli niin järisyttävän kovassa joikaus-kunnossa, että yleisön tarve oli lähinnä hurmiollisesti kosmeettinen.
Keikka oli siis mitä mainioin, mutta minkä yhden oluen olisin halunnut diggailun ajaksi käteeni tiivistämään koko kokemuksen? Koska DTP oli paikalla promotoimassa uutta Z² -albumiaan, juoman olisi siis esimerkillistettävä levyn ydinhahmoa, avaruusolento Ziltoid Kaikkitietäväistä! Parhaimmillaan Ziltoid on tekemisissä jopa viidennen olemassaolon ulottuvuuden kanssa, joten mikä olisikaan parempi valinta kuin kotimaamme kenties kehutuin viidellä eri humalalajikkeella terästetty pienpanimo-olut? Lähetimme pullon kyseistä rannikkopitäjä-tuotetta japanilaiselle kritiikinvaihtajallemme, Brewin’ Bomber Lygerille:
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.