(Monsp, 2012)
Karri Koiran (oikealta nimeltään Karri Siren) Amerikankotka liitää pärähti ilmoille noin kymmenen kuukautta sitten. Kaikki tai ei mitään pyörähti ensi kertaa noin neljä kuukautta tästä. Parin aivan liian pienellä stagella vedetyn festarikeikan jälkeen alkoi olla selvää, mistä 2012 muistetaan rytmimusiikin saralla. Flow:n jälkeen loppunut festarikesä jätti yleisön odottelemaan kokopitkää kuumeisesti. Isompien levy-yhtiöiden markkinointiosastoa hämmentäen tuo kuumeinen odottaminen kesti parin lisäsinkun kautta joulukuun alkuun asti. Myöhäiselle julkaisemiselle syyksi kerrottiin halu tehdä hyvä levy.
On nurinkurista kuunnella levyä, jolta on lohkaistu pari puhkikulutettua raitaa jo etukäteen. Tämä johtaa yleensä pettymykseen, kun näitä ympäröivät biisit paljastuvat fillermateriaaliksi tai kalpeiksi kopioksi itse hiteistä. K.O.I.R.A:lla Karrin hitit lojuvat kasuaalisti kahdeksantena ja yhdeksäntenä biisijärjestyksessä. Syy tähän on selvä: levy on täynnä hyvää materiaalia – joista varsinkin Ne kutsuu mua koiraks, Lähe mun kaa ja Pyöräilykypärä F. Asa nousevat esiin – joten se ei lepää hittiensä varassa.
[youtube gst1L7MlGFQ]
K.O.I.R.A:n laatu on itseasiassa erittäin helppo tiivistää sanoiksi. Se on freesiä ja iloista r’n’b:n ja soulin sekoitusta. Musiikkityyli on tässä avainasemassa, sillä varteenotettavien suomalaisten soul- ja r’n’b-esiintyjien luettelemiseen ei hirveän monta sormea tarvitse. Toki levyllä myös räpätään, mutta se tulee lähinnä feattien muodossa, samalla tavalla kuin lauluosuudet yleensä hiphop-levyillä. Karri Koiran suorastaan naiivi tyyli tekee Marvin Gayelta ja R. Kellyltä uutetusta siirapista salonkikelpoista muuallakin kuin teemailloissa. Kun iskevien biittien päällä lauletaan pyöräilykypäristä tai ylityrkyistä bimboista perinteisen suomalaisen depression ja yhteiskuntakritiikin sijasta, on kappaleista helppo tykätä. K.O.I.R.A on musiikkia, jota tanssitaan niin limudiskoissa kuin aikuistenkin bileissä, sillä se saa sen ujoimmankin pojan näyttämään muuvinsa.
Levyn vähemmän hehkeää materiaalia löytyy slovaripuolelta. Hitaammista kappaleista on helppo skipata Mitä meil on ja Timanttisade, jotka menevät siirappipuolella pidemmälle kuin muut kappaleet. Kun siirappi on sitä itseään ilman mitään twistiä tai huumoria, ei se koukuta samaan tapaan kuin muu materiaali. Hitaammista kappaleista Pidä kii toimii parhaiten erinomaisten sanoitusten vuoksi, vaikkei muodoltaan eroa niinkään edellä mainituista.
Loppujen lopuksi on aivan sama, kuinka kauan K.O.I.R.A:n julkaisussa kesti. Kun materiaali on erinomaista kautta linjan, jatkuu Koira-hype helposti ensi vuodenkin festarikaudelle, jossa järjestäjät toivottavasti ovat jo ajantasalla artistin suosiosta eivätkä sullo tätä pienimmälle mahdollisimmalle lavalle.