Kalevala : People No Names – “Kokeellisen kotimaisen restauroitu kulmakivi”

Kotimaisen progressiivisen rockin kiistattomiin vedenjakajiin kuuluu Kalevalan vast’ikään 50-vuotta täyttänyt debyyttialbumi, “People No Names“. Svart Records on julkaissut Pauli Saastamoisen uudelleen masteroiman albumin CD- ja vinyylimuodoissa. Basisti Lido Salosen ja paremmin Hurriganesista tunnetun rumpali Remu Aaltosen vuonna 1969 perustama yhtye muovautui parin ensivuotensa aikana tiukasti ja kiharaisesti yhteen soittavaksi kvartetiksi.

Lmvokalistin tontille yhtye haali jäsenistöönsä vahva-äänisen nuoren laulajan, Harri Saksalan. Komppiosastoa täydensi Aaktosen jälkeen kitaravirtuoosi Matti Kurkinen ja rumpali Markku Luukkanen. Vuonna 1972 julkaistu “People No Names” esittelee kunnianhimoisen, englanniksi laulavan yhtyeen, joka ei toisaalta edes ensisijaisesti yritä briljeerata soitannollisen antinsa puolesta erityisen vakuuttavasti. Sen sijaan Kalevala runttaa tiskiin munaisaa mutta mutkikasta rockia monenlaisin maustein. Yhtye ei myöskään tyytynyt kumartelemaan aikansa kotimaan kovimpina pidettyjä progejuhtia, Wigwamia eikä Tasavallan Presidenttiä.

Paketin avaava albumin nimibiisi on raskaspojentoisesti jyräävä hevivalssi, josta ei möreyttä, voimasointua, kiharaista kikkailua, tunnelmaa keventävää leijailua eikä täyteen ladattua ilmaisullista voimaa puutu. Akustisen helmeilevästi alkavan albumin huippubiisin, “Where I’m Fromin” melodialinjoissa biisillä vierailevana pianistin, Olli Ahvenlahden soittosuoritukset näyttelevät erityisen merkittävää roolia. Jethro Tull -yhtyeen esimerkkiopit kappaleen sovitustyössä ovat Raimo Wallenin huiluosuuksien myötä mitä ilmeisimmät.

Ile Kallion ilmiömäisen puhtaasti ja nyanssitajuisesti soittamalla, puhtaalla kitarasooloiluilla ja niiden kanssa kommunikoivilla, Olli Ahvenlahden urkusuoritteilla on iso rooli “Waves” -instrumentaalin karaktäärin luomistyössä.

Albumin perus-soinnin jytämeininkiin palaava “In The Net” on keveillä, pitkillä nuoteilla leijuvista päämelodioista huolimatta rytmisektion otteiden osalta albumin aggressiivisimpia kappaleita. Saksalan särölle painuva huuliharpun revittely yhdessä Luukkasen Ian Paicesta muistuttavan hevikannatuksen ja Kurkisen raa’asti riffittelevän kitaroinnin kanssa ovat ehdottomasti albumin heveintä settiä. Ahvenlahden liidaama, kohtalokkaan arvoituksellinen pianoinstrumentaali “My Friend” soi puolestaan Salosen ja Luukkasen tanakasti komppaaman rytmiryhmän tuella vakuuttavasti.

“Lady With The Veil” Luukkasen kiivastahtisine, käännettyine puolikomppeineen ja Kurkisen villisti mutkittelevine melodiakitaroineen luovat albumin loppupuolelle erityisen venkoa intensiteettiä. Wah-pedalilla kuorrutetuin kielisoitinsoundein groove-peto “Escape The Storm” tärähtää perille kunnolla. Se ammentaa kokeellisten elementtiensä ohella Black Sabbathin ensilevyjen taipuisasta rytmiikasta on ilmeinen vaikute niin Circlen kuin Kingston Wallin kaltaisille, myöhempien aikojen kokeellisille hurjuuksille. Nerokkaan äänitteen loppukaneettina albumille kuullaan Saksalan huima irkkuhenkisen haitarilurittelun ja Kurvisen hillbilly-kitaroinnin vuoropuhelema, tappiinsa asti kiihtyvä, hupaisa humppakietaisu “Tamed Indians”.

Komea kotimaisen kokeellisen rockin paketti uudelleen restauroituna ja remasteroituna on ilman muuta ansainnut paikkansa loppuvuoden olennaisimpien uusintajulkaisujen joukossa. Kiitos ja kumarrus taas, Svart.

5/5