(Omakustanne 2014)
Nyt aikakone käyntiin ja nokka kohti päiviä, jolloin lahkeen leveys ja letin paksuus oli ratkaisevaa ja viikset oli enemmän kuin bonusta.
Sittemmin uudesta, perinnetietoisesta stoner-jönkötyksestä on kehkeytynyt muutamien viime vuosien saatossa pahimmillaan tuhansien mielikuvituksettomien pössypäiden yksioikoinen tapa tehdä genreuskottavaa, joutavanpäiväistä shuffle-räkää. Debyyttipitkäsoittoaan tarjoileva kirkkonummelais-trio Jupiter on poikkeus tästä niin kuin se on myös poikkeus omassa tarkemmin määrittelemättömässä genressään.
Yhtye on vuonna 2010 perustettu, psykedeelisillä sävyillä riffikirnuamistaan maalaileva voimarock-trio, minkä soundia voidaan kuvata rapean rouheaksi, savuisen groovaavaksi, soljuvan psykedeeliseksi, bluesahtavan raskaaksi ja vintage-henkiseksi rockiksi. Nyt puhutaan siis jostain Mountain–Pink Floyd–Rory Gallagher-Motörhead-mutaation kaltaisesta alkumöhnästä.
Yhtyeen ilmavalla perus-otteellaan omin käsin takoma stoner-vivahteinen classic hard rock-henkinen pohjasointi / musiikin tekemisen mentaliteetti viittaavat vahvasti 60-70-luvun taitteen jamihenkiseen, tajunnanvirran mukana vengosti laidalta toiselle soljuvaan, riffipohjaiseen jytään. Jupiterin debyytin kohdalla kaikki tämä onnistuu yhtyeen kuitenkaan muistuttamatta suoraan mistään ko. aikakauden suurbändistä, mikä seikka on jo lähtökuopissaan yhtyeelle erittäin iso plussa.
Yhtyeen ehdoton vahvuus on sen kappaleiden erinomaisen selkeälinjainen ilmekkäisyys, mitä yhtye osaa korostaa kekseliäästi antaen instrumenttien välisen vuoropuhelun tehdä kokonaisuudesta selkeästi sen yksilöiden yhteissummaa suuremman. Sinällään tämä taito kertoo nuorelsa yhtyeestä (jäsenet keskimäärin 23 vuotiaita) sen, että kyseessä on poikkeuksellisen näkemyksellinen, harvinaislaatuisen henkevä, raja-aitoja pelkäämätön ja sopivassa määrin kokeileva, lupaava trio.
Siinä missä 80% nyky-stoner-bändeistä luottaa soittaa yksitoikkoisesti suoraan joko lujaa tai vaihtoehtoisesti vielä lujempaa, Jupiter kasvattaa vahvojen pääriffiensä varaan selkeästi jäsennettyjä biisejään kevyillä ja maalailevilla, jopa hennon eteerisillä elementeillä, minkä toimivuutta entisestään korostaa nuorten soittomiesten välillä ilmiömäisesti säkenöivä soittokommunikaatio.
[youtube fXJEC1Baq8M]
Laulaja-kitaristi Tuukka Vänskän hipahtavan kevyt lauluääni lepää ja notkuu nätisti polveilevan, juurevan, raa’an rockin päällä hienosti. Hänen ilmaisunsa kaipaa tosin vielä vuosikertaviskiä ja matkamittari vielä tien päällä vietettyjä vuosia sinällään erittäin tyylitajuisen ja lahjakkaan keulamiehen skillssien maksimoimiseksi. Valtteri Louhisola (rummut)- Mikko Toukola (basso) pitävät yhtyeen grooven pääosin hyvin elinvoimaisena.
Tietyssä mielessä debyyttialbumillaan yhtye osoittaa sen, että sillä on käsissään laaja ja erittäin tyylitajuinen soittotaidollinen repertuaari, mutta toisaalta keskenään biisien sovitusratkaisut jäävät jazzahtavine väliosineen ja psykedelialeijuntakitarointia sisältävine C- tai D- osineen paikoin kappaleiden keskinäisessä vertailussa turhan samankaltaisiksi ja tarkoituksettomiksikin tyylilajiuskollisuutta alleviivaaviksi riiteiksi.
Taidollisesti kovatasoinen ja livenä ekstaattisia tiloja tavoittava ja tarjoileva yhtye ei ole saanut vangittua sillä jo olemassaolevaa magiaa ja timanttisuuttaan vielä ensimmäiselle pitkäsoittolevylleen talteen niin hyvin kuin olisi sen sille suonut. Albumin soundimaisema on myös biisien luonne ja nyanssi- ja tulivoima huomioon ottaen kaikessa analogisuudessaan auttamattomasti turhan kesy ja tasapaksu.
[youtube 7xTricyStCc]
Helposti voi kuitenkin nähdä, että kohtuullisen nuori juurirock-yhtye ei ole vielä debyyttialbuminsa suorituksen valossa läheskään vielä sitä tasoa, mihin sen potentiaali antaa siltä selkeästi jo tässä vaiheessa luvan uskoa ja siltä odottaa. Kun Jupiter saa kasaan vielä astetta purevamman nipun biisejä, niiden puitteissa tietyn kappaleiden tiivistämisen, kohdilleen osuvien tähtimerkkien, ankaran työn tekemisen ja tuotannollisten seikkojen paranemisen sekä stoner-henkisen naavoittumisen, ei ole ollenkaan vaikeaa kuvitella yhtyeen keikkailevan tulevaisuudessa laajalti ulkomaillakin.
Kuitenkin ennen sitä kokonaisuuden ja laatutason parantamiseksi Jupiter tarvitsisi lisää The Enchantment:in, FOC:n I Wanna:n, Witch Doctor:in ja Out of This World:in tasoisia biisejä vajaa kymmenen kasaan, niin albumikokonaisuuden suhteen täysosuma olisi näkemykseni mukaan aikalailla siinä.
3/5