Jess And The Ancient Ones : Vertigo – “Runsaudella on puolensa”

Kotimaisen psykedelisen, okkultismin kanssa flirttailevan hard rockin tukipilariksi kuluneen vuosikymmenen aikana itsensä raivannut Jess And The Ancient Ones on julkaissut neljännen albuminsa. Kuopiolaisviisikon “Vertigo” on kahdeksan kappaleen pläjäys, joka sisältää perusluonteeltaan juurevaa 60-70-lukujen taitteen teatraalisen ja psykedelisen brittirockin nykypäivään tyylitajuusta mallintamista a’la Arthur Brown, Uriah Heep ja Jethro Tull. Uutukaiselleen Jess And The Ancient Ones vaikuttaa paikoin saaneen vaikutetta myös kasaripopin suoraviivaisesta disko-rockista. Eikä tämä ole ollenkaan hullumpi vivahde. Jessin notkean taidokkaasti soulahtavat laululinjat tuovat lisäksi soppaan oman hippirockahtavan jälkimakunsa, ja sehän toimii kokonaisuutta palvellen pirun hyvin.

Vaikka “Vertigon” kappaleiden perusraamit ovatkin yksinkertaisen selkeitä ja jämäköitä, yhtyeen ominaissoundi rönsyilevine sovituksineen on perinnetietoisuudessaan sanalla sanoen runsasta. Sitä se on allekirjoittaneen makuun jopa liiallisessa määrin. Hienoja teemoja vilisevät kappaleet on liian monessa kohtaa sovitettu soitinten välisen vuoropuhelun priorisoinnin myötä valitetavan tukkoon. Pidemmän päälle kiihkeän urun pumppauksen, usein vaihtuvien riffikuvioiden ja melodiasoitinten soundien sekä muun rönsyilevän instrumentaatiosuoritusten pintaan pyrkivä ärsykkeiden kirjo alkaa rasittaa ylenpalttisuudellaan. Pahimmillaan se alkaa syödä terää ja vaikuttavuutta itse biisien purevuudelta ja viedä vaikutusvoimaa yhtyeen ilmaisun itseoikeutetulta pääinstrumentilta, Jessin laululta.

“Vertigon” parhaimpiin vetoihin kuuluvat aivan sen kärkeen asetetut, melodramaattisen suloiset “Burning of the Velvet Fires” ja “World Paranormal”, duurivoittoisella MC5-otteella voimalla rokkaava “Summer Tripping Man” sekä muun albumin materiaalista pelkistetyllä kauneudellaan esiin nouseva “What’s on Your Mind” toimivat myös edukseen.

Jess And The Ancient Ones on taitotasoltaan ja kyvykkyydeltään eräs kotimaan tyylikkäimpiä bändejä aina kotimaisen rock-musiikin potentiaalisena vientituotteenakin. Seuraavalla kerralla laatuyhtyeeltä toivoisi silti napakampaa kurinalaisuutta sävellys- ja sovitustyöhön. Sen lisäksi vähemmän rönsyilevyyttä biisejä eteenpäin kuljettavina elementteinä ja rakennusmateriaaleina. – Less is more.

3/5