Jalometalli 2013 – Nuorta verta ja sympaattisia ukkoja

9-10.8.2013 Oulu

Jalometallin avausbändinä toimi tänä vuonna Impaled Nazarene, mutta harmikseni omalta osaltani festarin avasi vasta ruotsalainen Altair. Yli kymmen vuotta pystyssä ollut bändi tuntui vaisulta eikä siitä juuri jäänyt mitään käteen. Lienee levyfirmat päätyneet samaan, sillä yhtään täysipitkää bändi ole koskaan saanut ulos.

Aborted toi Jalometalliin ensimmäisen tuulahduksen kuoloa, joskin bändi jäi itselläni lähinnä rasittavaksi kuriositeetiksi vokalisti Sven de Caluwén pig squelin kanssa. Samoilta linjoilta lähtöisin oleva Vorum tuntui lupaavammalta, mutta pienellä ulkolavalla keskellä aurinkoista elokuuta soittava bändi ei päässyt aivan oikeuksiinsa. Samaan aikaan sisälavalla soittanut Hobbs Angel of Death sen sijaan tarjosi hyväntuulisen Peter Hobbsin johdolla mehevää ja railakasta vanhan koulukunnan rässiä joka pisti hymyilyttämään. Sympaattinen ukko tuo Hobbs.

Alkuvuodesta Overkillin lämppärinä esiintynyt Lost Society palasi perjantaina Teatrian lavalle tarjoten festareiden ehdottomasti energisimmän keikan. Jo huhtikuussa bändi heitti yllättävän kovan livevedon, ja viimeistään Jalometallissa todisti sen, että bändin keikat hakevat vertaistaan. Vielä kun bändit biisit nousisivat keskinkertaisen old-school thrashin seasta mielenkiintoiseksi, olisi kyseessä varsin kova bändi. Nyt pitti pyöri vain hetkellisesti, eikä edes keikalla bongattu Paavo Pesusieni pelastanut asiaa.

Perjantain, ja koko festareiden pääesiintyjä, yli 30-vuotias Slayer vakuutti. Lava täytettiin ennen kaikkea kokemuksella ja Tom Arayan karismalla. Välispiikeissä Araya jakeli melkeimpä isällisiä neuvoja ja tuntui nauttivan esityksestä. Sympaattinen ukko! Hanneamania paikkaava Gary Holt osoitti olevansa vähintään yhtä hyvä kepittäjä kuin edeltäjänsä, kun Paul Bostaph taas ei taas aivan Lombardon tasolle yltänyt. Keikka oli kovin hittipainotteinen, mutta ainakin ensimmäistä kertaa bändiä katsovalle tämä sopi vallan mainiosti. Viimeistään kun keikan loppuu säästetyt Raining Blood, South of Heaven ja Angel of Death oli soitettu, ei kenellekään jäänyt epäilyistä siitä, että Slayer on edelleen Slayer.

Perjantain päätti Stoneria soittava Orange Goblin, jonka keikalle Slayerin jälkeen ei kovin moni enää näyttänyt jaksavan. Itselle yksi päivän odotetuimmista bändeistä tarjosi varsin kelvollisen keikan. Isokokoisen lontoolais-solistin lavaolemus ja välispiikit toivat jostain syystä mieleen obelixin. Sympaattinen ukko! Rouhevaan stoneriin oli hyvä päättää päivä.

Pienoisen yllätyksen lauantaihin tarjosi Holy Mosesin energinen keikka. Keulahahmo Sabina Classen ei päästänyt yleisöä vähällä, moshpitti pyöri Classenin komennuksella lähes tauotta. Lopuksi lavalle otettiin Tankardin Andreas Geremia, ja jopa muutama onnellinen yleisöstä pääsi eturivistä lavalle Too Drunk to Fuck biisin ajaksi. Keikan päätyttyä Sabina päätti vielä daivata yleisön joukkoon. Tankard itse ei Holy Moseksen tasolle päässyt, vaikka tarjosikin varsin mukiinmenevää ja reipasta thrasiä.

Festareiden parhaan tunnelman loi sisälavalla vähintäänkin saatanallinen Archgoat, joka tarjosi festraiden parasta bläkkiä. Pientä napinaa toki voisi aina antaa sisälavan akustiikasta, mutta itse bändi oli sen verran murhaava että asiaan ei jaksanut kiinnittää huomiota.

Kuopiolainen Deatdchain joka oli peruneen D.R.I:n paika festareilla oli yllättävän hyvässä vedossa. Samoin ruotsalainen Naglfar. Harmi sinänsä että pienenpien bändien setit jäivät kolmoslavalla isompien bändien jalkoihin.

Lauantain pääesiintyjäksi varattu Blasphemy aloitti setin melkein 20 minuttia myöhässä eikä puisevan oloinen keikka juurikaan sytyttänyt muita kuin tosifaneja. Itse siirryin suosiolla kaljatelttaan odottelmaan Voivodin keikkaa.

Voivod tarjosikin perushyvän keikan päättäen samalla festarit. Itse vokalisti Denis Bélangerin oli niin hoikassa kunnossa että en ollu ukkoa edes tunnistaa. Liekkö sitte siinä syy perin energiseen keikkaan?

Jalometallista ei paljon valitettavaa jäänyt. Esiintyjäkaarti kattoi perinteisesti ison nipun jo 80-luvulla läpi lyöneitä artisteja. Omaan makuun toki tarjontaa olisi voinut olla hieman monipuolisemmin. Järjestelyt toimivat kaikin puolin moitteettomasti. Toivottavasti myös ensi vuodeksi paikkaa vaihtava festari pysyy yhtä toimivana.