J.M.K.E. : Kirves, Haamer, Kühvel ja Saag – Pitkään pantattu jänisten kosto

(Omakustanne, 2016)

Virolaisen klassisen punkin kärkiairut J.M.K.E. juhli tammikuussa Nosturissa ja Tallinnan Rock Cafessa ansiokasta 30-vuotista taivaltaan. Useat jäsentenvaihdokset läpikäyneen yhtyeen ainoan alkuperäisjäsenen, laulaja-kitaristi Villu Tammen merkitys suomalaiselle punkille ja vaihtoehtorockille on merkittävä. Uusiutuneen kurkkukasvaimen vuoksi vaikeiden ääniongelmiensa kanssa viime aikoina kamppaillut viro-punkin ikoni Tamme raivasi yhtyeensä juhlakeikat läpi sinnikkäästi, kunnialla, vaikkakin pihisevällä äänellä, mutta kuitenkin.

Vuosijuhlansa yhteydessä yhtyeellä oli sopiva sauma julkaista muutaman vuoden pöytälaatikossa lojunut täyspitkä albumi Kirves, Haamer, Kühvel ja Saag. Kyseessä on ensimmäinen uutta J.M.K.E. -musiikkia sisältävä albumi sitten vuoden 2002 Ainult Planeet:n. Välitöinä näiden studioalbumien välissä yhtye julkaisi albumit alkuaikojensa kappaleista (Mälestusi Eesti NSV-s, 2006) ja cover -biiseistä (Jasonid ei huvita, 2011).

Kaikkinensa Kirves, Haamer, Kühvel ja Saag:in tapauksessa kyseessä on J.M.K.E.:n yhdeksäs albumijulkaisu. Sinällään on erittäin arvostettavaa ja huomion arvoista, että käytännössä kotimaisen Stupido Twins -levy-yhtiön yksi tärkemmistä bändeistä koskaan julkaisee juhlavuotenaan albumistaan DIY-meiningillä erittäin rajoitetun 200 kappaleen omakustannepainoksen c-kasettina.

Tuoreella julkaisulla Villun ja basisti Reimo Va:n rinnalla J.M.K.E.:n rummuissa on vielä yhtyeen pitkäaikainen, sittemmin yhtyeestä täyspainoisesti Hot Kommunistin riveihin siirtynyt rumpali Andres Aru. Villun ääni on Kirves, Haamer, Kühvel ja Saag -albumilla vielä varsin hyvin kuosissa, ja biisien kontrastit ovat myös keskenään kiitettävän laaja-alaisia ja tyylillisesti yhtyeelle ominaiseen tapaan konventionaalisuutta hylkiviä, poikkiteloin asettuvia ja tyylilajillisia raja-aitoja rikkovia. – Omanlaistaan cross overia, kyllä.

Albumilta edukseen nousevat jazzahtavasta bossanovasta raivokkaan räimeen kautta erittäin tarttuvan popahtavan kosketinteeman siirtyvä Täna ja Homme, koukuttavalla, slaavilaistyyppisen melodiakulun avulla kantava, kiivas ja hyvää kertsikoukkua tarjoileva hc-biisi Pehmelt öeldes ja shufflahtavalle, radioaktiiviselle ska/jazz-pohjalle rakentuva, iloisen duurivoittoinen Viplala. House of The Rising Sun:in kaltaisen konservatiivisen rautalanka-kitaroinnin myötä keinuva, irvailevan vääntynyt, Villun ulisten tulkitsema Näki Pealetulek on puolestaan vallan mainio ja “punk” päätös kasetin a-puolelle. B-puolen räyhäkkä avausbiisi Kuuse all puolestaan lapioi kaoottisen jouluisaa tunnelmaa tupaan kuin tupaan vuodenaikaan katsomatta. Albumin päätöspuolelta kokonaisuuden parhaimmistoon nousevat raivokas Liiv mu külje all on punane ja pop-punkin kanssa flirttaileva, vaikkakin pääosin raivokkaasti rystyset edellä kohkaava Koolivend, mitkä molemmat tuovat tyylillisesti mieleen yhtyeen kiivaimman levyn Öhtumaa viimased tunnid (1996). Kumikamelista muistuttava, kiivaan leikkisä nimikkobiisi on myös yksi albumin selkeitä kulmakiviä.

J.M.K.E.:n musiikissa on edelleen tallella ne viehkeimmät elementit, mutta yhtyeen klassisiin huippulevyihin, kuten Külmale maale, Gringode Kultuur, Jäneste Invasioon ja Öhtumaa viimaset tunnid verrattuna juoppohullun kirveen lailla tajuntaan iskeytyviä ässä-kertosäkeitä ja vastustamattomia melodia-ja rytmiikkakoukkuja sen uutukaiselta yksinkertaisesti puuttuu reilusti ollakseen albumikokonaisuutena priima-tavaraa. Voimaa, soitannollista jämäkkyyttä, näkemystä ja yritystä J.M.K.E.:n uutukaiselta ei kylläkään puutu. Pakista löytyy reilusti myös yhtyeen pirtaan kuuluvaa lupsakkaa rentoutta ja äkkivääryyttä, mitä genren uusilta tekijöiltä soisi toivoa huomattavasti enemmänkin. Silti monet albumin kappaleet jäävät valitettavan tasapaksuiksi ilman biisit seuraavalle levelille nostattavaa musiikillista lennokkuutta ja niihin lisää dynamiikkaa tuovia sovitusratkaisuja ja melodisia täsmäiskuja. Esimerkiksi avausbiisi Nägija, Kõik või mitte middagi, Sarapuusalu ja Hea uus ilm kärsivät kyseisestä ongelmasta. Jotkut biiseistä ovat taas J.M.K.E. -asteikollakin melko sekavia ja sovituksellisesti liiankin tilkkutäkkimäisiä. Tällaisista esimerkkeinä täytebiiseiltä vaikuttava jazz Reede õhtul kl 9 ja epämiellyttävällä tavalla kummallinen Taevalift. Neile, kes kannatavadissa on kyllä niin americana-poppia kuin rytmistäkin koukkua, mutta jää lopulta melko yksiulotteiseksi kappaleeksi.

Joka tapauksessa on erittäin hienoa, että J.M.K.E. sai lopulta pihalle pitkään panttaamansa, hyvinkin kelvollisen albumikokonaisuuden ja vieläpä kunniakkaaseen ajankohtaan. Toivon mukaan Villun ääni kuntoutuu vielä tulevaisuudessa, ja yhtye pääsee aloittamaan uuden materiaalin luomisen puhtaalta pöydältä kun aika sille on kypsä.

arvio: 3/5

J.M.K.E. jatkaa vielä juhliaan toukokuussa soittamalla Kumikamelin kanssa yhteisen 30-vuotisjuhlakiertueen viidellä keikalla molemmin puolen Suomenlahden. Paikalle sopii mennä tähyämään jos minkä näköisiä ja kokoisia jänöjä.

J.M.K.E. & Kumikameli -30-vuotisjuhlakiertue:

12.5.2016 Virgin Oil. Co, Helsinki
13.5.2016 Rockstars, Tallinna (EST)
14.5.2016 Rock n’ Roll, Tarto (EST)
27.5. Yo-talo, Tampere
28.5. Klubi, Turku (w/ AOM)

17.6. Henry’s Pub, Kuopio

18.6. Kerubi, Joensuu