Isafjørd : Hjartastjak – “Pohjoisten merten melankoliaa ja hyytävää koskettavuutta”

Sólstafirin Aðalbjörn “Addi” Tryggvason ja Signin vakiojäsen että ensinmainitun sessiobasistina toiminut ja aiemmin Pain of Salvationissa vaikuttaneen basistin Ragnar Zolbergin sukuhistorioita yhdistää yksi islantilaiskylä. Molempien pelimannien isät ovat kotoisin pohjoisen Ísafjörthurin kaupungista. Kuin kuva tuosta kyläpahasesta – Sama kylmävä auditiivinen maisemointi ja rujo kauneus kantaa läpi “Hjartstakiksi” nimetyn duo-yhtyeen debyyttialbumin.

Varsin visionäärinen kaksikko loihtii taianomaisen viileitä tunnelmia kyhäten niistä raadollisen kauniita indie-pop-biisejä, jotka ovat yksittäisiä kitaramelodiateemoja lukuunottamatta täysin riisuttuja metallimusiikin elementeistä. Välillä liikutaan skandinaavisten popin laaksoissa, välillä lainataan kansanmusiikista. Tämä ei silti tarkoita, etteikö paketti olisi väkevä, vangitseva ja voimallinen – kuten kaikki hyvät raskaan musiikin levytkin. Lähestymiskulma ja instrumentaatio on ainoastaan poikkeavanlaatuinen.

Kokonaisuuden määrittää doomahtavan verkkaisesti ja jäisellä pauhulla vaikutuksen tekevät hienovaraisen kauniisti raivoavat kappaleet. Tästä esimerkkinä komeat mittasuhteet heti kättelyssä määrittävä, Kentiä muistuttava avausraita, “Falin”, folkimpi Mín Svarta Hlið ja albumin todella vaikuttava nimikkobiisi “Hjartastjaki”. Hiljaisuudesta komeisiin outromelodiakiertoihin kasvava “Kuldaró”, eniten länsimaisessa indie-popissa lonkeroillaan kiinni pitävä “Fjord of Hope” ja mahtipontinen päätösnumero “Andvö” eivät juuri huonommiksi jää.

Albumi on erinomaista tunnelmamusiikkia kaamoksen ja ydintalven keskelle. Kylmästä ulkoisesta olemuksesta huolimatta albumilla on lämmin sydän, jonka hohka estää kuulijaa kohmettumasta hyytävimmänkin holotnan keskellä aina kevään koiton puolelle.

 4/5