I Pilot Dæmon – Toulouse-Jyväskylä All Night Long

Toulouselainen hardcorea, sludge- ja noise rock -elementteihin yhdistelevä I Pilot Dæmon suorittaa ensivierailunsa Suomeen kiertuekumppaninaan toinen ranskalaiskvartetti, Time to Burn, jonka musiikista voi niin ikään löytää samanhenkistä, raskasta meluestetiikkaa. Yhtyeet saapuvat ensiksi Jyväskylään 26.10. jonka jälkeen heittävät vielä toisen keikan Helsingin Lepakkomiehessä seuraavana päivänä. Päätin ottaa yhteyttä I Pilot Dæmonin vokalistiin Romain Barbot’hin yhtyeen kiertueen ja juuri ilmestyneen Come What May -albumin tiimoilta.

Olette julkaisseet yhden EP:n nimeltä Happily Depressed ja splitin saksalaisen Anything But Yours -yhtyeen kanssa vuonna 2007, mutta lokakuussa julkaistu Come What May on ensimmäinen albuminne. Oletteko työstäneet sitä pitkään?

– Happily Depressed on 36-minuuttinen ”EP”, joten itse pidän sitä albumina. Rupesimme tekemään kappaleita Come What Maytä varten kesällä 2008, eli kaksi pitkää vuotta.

Piditte ilmeisesti jonkinlaisen breikin noin vuosi sitten?

– Olimme väsyneitä ja tylsistyneitä settilistaamme. Oli aika ottaa taukoa keikkailusta, palata treenikämpille ja löytää uudestaan kipinä yhdessäsoittamiselle. Se oli outoa aikaa. Sylvainista tuli isä ja Seb oli monta kuukautta töissä Hampurissa. Vuonna 2009 olimme puoliksi telakalla. Bändin toiminta starttasi uudelleen tämän vuoden tammikuussa, jolloin jatkoimme albumin säveltämistä.

Minkälaisiin asioihin halusitte keskittyä tehdessänne Come What Maytä?

– Halusimme albumin, joka kuulostaa meiltä. Pyrimme puskemaan kaikkia eri elementtejä äärimmilleen: hitaampaa, äänekkäämpää, nopeampaa, raaempaa ja jännitteisempää. Halusimme kuitenkin myös melodioita. Työstimme vokaaleja huolella ja mielestäni sen kuulee lopputuloksesta. Se ei ole pelkkää huutamista.

Soundi on todella raskas ja meluisa, mutta silti tarkka ja särmikäs. Paljonko pistitte aikaa soundien rakenteluun?

– Kitaristimme Sylvain on LasPolloVegas-studion taustapiru ja kuten varmaan arvaatkin, hän tietää miltä meidän pitää kuulostaa. Suurin osa soundien säätämisestä tapahtuu kuitenkin treenikämpällä, ennen studioon astumista. Se on aina parempi kuin tietää tarkalleen mitä haluaa. Emme ole studiobändi! Äänitimme kaiken elokuun kahden ensimmäisen viikon aikana ja Sylvain miksasi ja masteroi levyn syyskuun aikana.

Perustuuko levyn päätöskappale Lost in Madrid tositapahtumiin?

– Ei varsinaisesti. Tai ei ainakaan koko teksti. Soitimme kaksi vuotta sitten Madridissa Time to Burnin kanssa ja keikkaa seurannut yö oli pitkä ja tapahtumantäyteinen. Jotkut virkkeet on omistettu heille ja tuolle yölle, mutta se toimii myös loppukaneettina sitä albumilla edeltäneille kappaleille, vastaten niissä esitettyihin kysymyksiin. ”Tulkoon mitä tulkoon”.

Oletko koskaan miettinyt sanoituksien kirjoittamista ranskaksi?

– En. Tykkään kirjoittaa ja laulaa englanniksi ja pidän siitä että suuri osa maailman ihmisistä pystyy ymmärtämään kieltä. Ranska ei ole svengaava kieli. Pidän ranskalaisesta räpistä ja vanhoista laulajista kuten Serge Gainsbourg tai Jacques Brel, mutta muuten en juuri kuuntele ranskalaista musiikkia.

Tarjoatte Come What Mayn ilmaislatauksena. Mitä mieltä olette internet-latailun vaikutuksesta musiikkibisnekseen?

– Ei tuota vastaan voi taistella. Se olisi kuitenkin muutamassa viikossa ollut jossain Mediafiressä. Mieluummin tarjoamme itse levyn hyvälaatuisena mp3-latauksena kuin että se löytyisi jostain blogista huonolaatuisena. Ne kolme levy-yhtiötä, jotka ovat olleet mukana julkaisemassa levyä ymmärtävät täysin kantamme. Minä latailen paljon musiikkia netistä, mutta ostan aina ne levyt, joista todella pidän. Niiden ihmisten suhteen, jotka eivät koskaan ole ostaneet cd:tä, ei ole kuitenkaan mitään tehtävissä. Tärkeintä meille on se, että ihmiset pääsevät halutessaan kuulemaan musiikkiamme. Emme ole koskaan olleet mukana ”bisneksessä”, joten siitä emme välitä.

Mutta levy on toki olemassa myös erinäisissä fyysisissäkin muodoissa. Kerro niistä.

– Cd on jo pihalla 300 kappaleen käsinumeroituna painoksena. Sen julkaisi saksalaiset ystävämme Heckspoiler Musicissä. Vinyyliversion julkaisevat tammikuussa Ruin Your Fun ja Lacrimal Records, jotka ovat työskennelleet kanssamme aikaisemminkin. Siitä tulee hieno tuplavinyyli, silkkipainatuksineen ja erinäisine insertteineen. Haluamme jatkaa työskentelyä meille vuosien varrella ystäviksi muodostuneiden ihmisten kanssa. Se on meille erittäin tärkeää.

Kuulen musiikissanne ruotsalaisen hardcoren vaikutuksen. Mitä bändit kuten Breach, Refused ja Cult of Luna merkitsevät teille?

– Breach on yksi suosikkiyhtyeistämme. Itse olen kuunnellut yhtyettä lukioajoista lähtien. Tapasin heidät Tukholmassa, kun he soittivat viimeisen keikkansa ja se oli kuin unelmien täyttymys! It’s Me God ja Kollapse ovat mielestäni täydellisiä levyjä. Pidämme myös Refusedistä, joten näen kyllä mitä tarkoitat. Kuuntelemme kaikenlaista musiikkia mutta jos metalli/hc/punk-akselista puhutaan, olemme viimeiset 10 vuotta kuluttaneet soittimessa samoja levyjä ja bändejä: Botch, Breach, Refused, Unsane, Oxbow, Converge, Breather Resist, Lack…

90-luvulla Ranskassa oli käsittääkseni varsin viriili noise rock -skene. Vieläkö tuontyylisiä bändejä on Ranskassa? Itse muistan noista vanhoista yhtyeistä vain Viragon.

– Kyllä vain. Varsinkin Toulousesta löytyy hyviä bändejä. Tsekkaa sellaiset yhtyeet kuin Plebeian Grandstand, Selenities, Sed Non Satiata, Celeste, Revok, Daïtro ja Basement.

Olen kuullut kaikenlaisia villejä juttuja tavastasi esiintyä keikoilla. Miten kuvailisit mielentilaasi soittaessasi livenä?

– Vapaa! Lavalla voi tehdä mitä haluaa, olla naurettava ja älytön ja vaikka nuolla lattiaa. Ei ongelmaa! Ja se on aina parempi kuin pääse soittamaan tällaista musiikkia. Rankkaa ja äänekästä!

Tämä on ensivisiittinne Skandinaviaan. Onko joitain erityisiä mietteitä?

– Emme oikein tiedä mitä odottaa, mutta uusien kulttuurien ja ihmisten kohtaaminen on muusikkouden parhaita puolia. Meillä on pitkä ajomatka edessämme Toulousesta Jyväskylään. Olemme hyvin innoissamme!

Olette kiertäneet paljon Time to Burnin kanssa. Oletteko hyviä ystäviä? Miten aikoinaan tapasitte?

– Olemme läheisiä ystäviä heidän kanssaan. He ovat kuin perhettä. Soitin Jin Baker -nimisessä bändissä yhdessä Eddyn ja Gregin kanssa. Tapasimme heidät kolmannella keikallamme ja sen jälkeen tämä on ollut kuin yksi pitkä rakkaustarina! Idea tästä kiertue syntyi punaviini-illallisella. Eddy kertoi, että tulevat takaisin tauolta, jos me otamme heidät mukaan kiertueelle…

Video Time to Burnin Nayeli-kappaleesta:

I Pilot Dæmonin uuden Come What May -levyn voi ladata kokonaisuudessaan osoitteesta http://ipilotdaemon.antiheroes.org/

Yhtyeet esiintyvät Suomessa seuraavanlaisesti:

Ti 26.10. Jyväskylä, Lutakko.
Ke 27.10. Helsinki, Lepakkomies.

Kotimaisena lämppärinä molemmilla keikoilla uutta levyä valmisteleva Dead in the Water.

http://www.myspace.com/ipilotdaemon
http://www.myspace.com/timetoburnband
http://www.myspace.com/ditwfinland