Huora : Kosto Elää! – “Syvemmissä vesissä”

(Stupido Records 2018)

Melkoista hypetystä ja suitsutusta osakseen lyhyessä ajassa saanut Huora on tehnyt ankarasti töitä, ja ainakaan promootion puutteesta yhtyeen maineen nosto ei ole jäänyt kiinni. Tampereen popahtavan, metallin sekaisesti grungahtavan ja punkahtavan rockin kärkikastiin jo debyyttialbumillaan “Hukutaan Paskaan” pari vuotta takaperin ängennyt yhtye palaa toisella kokopitkällään astetta seesteisemmillä eväillä kuin debyytillään, ainakin mitä musiikillisen ilmaisuun tulee. Siinä missä “Hukutaan Paskaan” on kaoottisessa poppismaisuudessaan riemukkaasti vinksahtanut, nuorille aikuisille suunnattu bilelevy “Kotibileineen”, Räsäs-Päiveineen (Normaali?) ja “Sori siitä!” -läimäytyksineen, luotaa yhtye nyt syvemmissä vesissä. Huoran uutukaiselle albumille pääosin kitaristi Paavo “Safkanpoika” Pekkosen käsityönä säveltämät biisit rokkaavat asiallisesti ja hyvällä nyanssitajulla, välillä tiukemmin, välillä hieman huojuen, mutta selviytyen aina kunnialla maaliin saakka. Albumin kappaleet eivät ole mitään vaihtoehtokitarointia mullistavia teoksia, mutta toimiviksi havaittuja elementtejä hyödyntäviä, tyylillä tai keskimääräistä paremmalla ymmärryksellä kasattuja teoksia kumminkin.

Musiikillisesti albumin kappaleissa pyöritään debyyttialbumia popimmissa sfääreissä, mutta lyyrisesti Huoran toisella tulemalla vajotaankin sitten syvempiin vesiin. Avausraita “Maailmanloppu” sisältää hyvin maistuvaa ja kevyen eteeristä riffittelyä, jonka kontrastina Annin kiukulla sylkemä teksti yhteiskunnallisista epäkohdista luo kappaleeseen hyvällä jännitteellä kontrastia. Musiikillisesti hyvin jyystävä, vahvasti Therapy?:sta muistuttava, kerrostalon pyykkituvassa asuskelevan miehen tositarinan kertova “Koditon” on hellyttävän kömpelössä idealistisuudessaan albumin sympaattisimpia biisejä. Dynaamisesti polveileva “Kaikki kaatuu” on paria lyyristä onnahdusta lukuunottamatta niin ikään albumin ehyimpiä biisejä, ja sinällään oikein toimiva veto. Nykyään kaikkien tietämälle konservatiivipoliitikolle, PerSu-Lauralle osoitettu, kummallisen kryptisesti vittuileva “Huhtasaareen” meloo vastarantaan lennokkaasti veden pintaa hipovalla, upealla kertosäkeellään. Kuitenkin, osuakseen arvon opettajaa ilkeästi airolla naamaan se jää kuitenkin auttamattomasti kaipaamaan ytimekkäämpää, täydellä voimalla perille toimitettavaa, selkeää viestiä. Etenkin PerSuille kyseisenlainen, haastava symbolismi menee iloisesti yli hilseen. Albumin henkilökohtaiseksi suosikikseni nousee kotimaisten mielenterveyspalveluiden toimimattomuutta ja kankeutta ruotiva “Puukottaja”, jonka pääriffi tuo mieleen soundimaisemineen Paradise Lostin vuosituhannen taitteen gootahtavat avosointumolliriffit yhdistettynä hienosti imuttavaan kitaramelodiaan. “Maija-Liisa” on puolestaan Pekkosen aiemman yhtyeen, Bloodpitin biisiarkistosta aikanaan yli jäänyt, voimalla pomputtava nu-metal-purkaus, jossa tositapahtumiin perustuen haistatetaan entisille opettajille täyslaidallisen verran aiheesta, ja juuri niin kuin aiheesta haistattaa pitää.

Vokalisti Anni Lötjösen kirjoittamat tekstit ovat yhtyeen debyyttiin verrattuna astetta jos toista henkilökohtaisempia, ehkä arempiluonteisempiakin, jonka takana piilee albumin merkittävin kehitysosa-alue. Vaikeista ja vakavista asioista kertovat tekstit on kautta linjan kirjoitettu melko haparoivalla otteella. Töksähtelevillä ilmaisutavoilla ja sanavalinnoilla ne lipsuvat turhan monessa kohtaa kaikessa suoruudessaan korniuden tai banaalisuuden puolelle. Tästä esimerkkinä parisuhdeväkivallan synkimpiin puoliin sukeltava “Kaksi vuotta” ja levyn keskitasoon nähden täyteraidan tasoinen “Mun pahat olot on sun pahat olot”. Sanoituksista jää myös kaipaamaan sitä, että ne eivät jäisi kerronnan tasolla jumiin konkretian tapahtumien ja niistä aiheutuvien tunnetilojen kuvaamiseen, ja että kuulijalle jäisi teksteistä enemmän tulkittavaa oman mielikuvituksen varaan. – Kaikki tämä siis mitenkään albumin sanoitusten paikottaista totuudenmukaisuutta vähättelemättä. Myös samoja latuja kiertävien vokaalimelodioiden uudenlaisten ratkaisujen ja huutolaulujen nyanssien uudelleen miettiminen ja työstäminen toisi yhtyeen tärkeimpään instrumenttiin tarvittavaa vaihtelevuutta ja monipuolisuutta. – Voimaa kun sen takaa löytyy nyt jo ihan pirusti.

Puutteistaan huolimatta Kosto Elää! -albumi on asiallinen kokonaisuus näinä älyttömyyden päivinä. Uskoakseni sen biisit saavat etenkin livenä esitettyinä entisestään enemmän pontta ja fokusta taakseen. Siksipä kannattaakin suunnata oitis tsekkaamaan Huora livenä. (Keikkapäivämäärät alla)

3/5

HUORA kiertueella:

02.11. HELSINKI, Nosturi
03.11. HYVINKÄÄ, Medicin Man
09.11. KOUVOLA, Bar Q
16.11. RAUMA, Brummi
17.11. LAPPEENRANTA, Totem
23.11. HÄMEENLINNA, Suistoklubi
24.11. KUOPIO, Henry’s Pub
30.11. OULU, 45 Special
01.12. KAJAANI, Kulma
05.12. IISALMI, Graceville
07.12. KARKKILA, Pikkupässi
08.12. JYVÄSKYLÄ, Musta kynnys
14.12. PORI, Monttu
15.12. TAMPERE, Klubi