Hexvessel : Polar Veil – “Hyytävää lempeyttä ja määrätietoisuutta”

(Svart Records 2023)

Reilu vuosikymmen takaperin suomalaistuneen, alunperin brittiläisen musiikin monilahjakkuuden Mat “Kvhost” McNerneyn (mm. Beastmilk, Grave Pleasures, Dødheimsgård) johtaman Hexvesselin seikkailut universaalin äänenvärähtelyn saloihin saivat menestyksekkään alkunsa. Vuosien varrella yhtyeen sointi sai uudenlaisia piirteitä. Vuonna 2023 soi raikkaan viimaisena kuin ärpäkän kurkkupastillin imaisu. Okkultistisen folkin, transsinhakuisen maailmanmusiikin ja psykedeelisen monisyisten sävyjen sekoittuminen on enemmän tai vähemmän ollut herran johtaman musiikillisen yksikön soinnillisessa keskiössä oikeastaan koko kuluneen vuosikymmenen, sen ajan kun allekirjoittanut on seurannut Hexvesselin musiikillista taivalta.

Järjestyksessään Hexvesselin kuudes albumi “Polar Veil” ottaa rohkeaa mutta sinällään myös loogista irtiottoa yhtyeen menneisyyteen. Tällä kertaa matka vie hempeiden kudontojen sijasta tylyn pelkistettyjen perusasioiden äärelle. Hyppy herran nuoruuden vimmaisille, musiikillisille juurille, black metalin sysimustaan pätsiin ei kuitenkaan ole niinkään yksiulotteinen kuin mitä keskimääräisesti kyseisenlaiselta, musiikilliselta suunnanmuutokselta voisi odottaa.

NcNerneyn johtaman, albumilla soittavan nelikon yhteissointi ei uhoa julmuudellaan. Se on pehmeä, sensitiivinen ja huomaamattoman hellä kuin kalman hyytävä syleily. Basisti Ville Hakosen ja rumpali Jukka Rämäsen selkeän luonnollisesti äänimaisemasta erottuva rytmityö yhdessä pianisti-kosketin- ja jousisoittaja Kimmo Helénin sekä McNerneyn nyanssitajuisen bläkkiskitaroinnin ankaran kylmien sävelkulkujen kanssa loihtivat korvaa miellyttävän pohjan.

Huomattavilta osin McNerneyn kitarointi saa toisaalta myös tyylillistä suuntaa myrskyävästä, melodisen rikkaasta emo-rockista, jota herran kauttaaltaan kliinisen harkittu vokalisointi tukee. Paikoin yhtyeen soinnun mieltää juurikin synkeäpiirteiseksi vaihtoehtorockiksi juurikin McNerneyn kauniita sävellyksellisiä köynnöksiä vahvojen rytmisoitton kontrastien päälle. Vokaaliosuudetkaan kun eivät ole herran kohdalla mitään tusinaärjyntää vaan ne taipuvat tasavertaisten verrokkiensa Robert (The Cure) ja Tom Smithin (Editors) suuntaan melodisen tunnelmanrakentrlun myötä.

“Polar Veil” on tyylillisesti varioivan mutta määrätietoisen luonteensa myötä genressään laatukamaa alusta loppuun saakka. Lajissaan se on myös musiikillisesti poikkeuksellisen edistyksellinen mustan metalin albumi. Nyt kun oikeat ja luonnollisen ärhäkät, kontekstissaan freesit suuntaviivat ovat löytyneet, tästä sammiosta pystynee alkuaineksia ammennettavan vielä useammalle tulevalle Hexvessel -albumille.

4/5

https://spotify.link/D96XZK8l5Db

https://hexvessel.bandcamp.com/album/polar-veil