Freedom Call ja Heavy Metal Perse
Yo-talo, Tampere
10.4.2014
Suomalaisia power metalin ystäviä hellitään tänä keväänä oikein urakalla. Alkutahdit tarjosi itäeurooppalaisia ihmissusilegendoja hurjan energisesti viljelevä Powerwolf maaliskuussa Tavastialla. Samoille lauteille nousee heti pääsiäisen jälkeen genren ehdoton legenda Gamma Ray, joka tuo Suomeen 13 vuoden tauon jälkeen myös Italian mahtavimman soturilauman, Rhapsody of Firen. Tavastian keikkojen välissä ilosanomaansa suomalaisille ennätti levittämään niin ikään voimametallin suurnimiin lukeutuva Freedom Call, jonka minirundi alkoi alkoi torstai-iltana Tampereelta.
Illan pääaktia varten Yo-talon lavan lämmitti Heavy Metal Perse, tuo nykyään ikävän harvakseltaan keikkaileva Kainuun lahja power metalille. Hieman tunnustelevissa merkeissä alkanut keikka rupesi saamaan tuulta purjeisiinsa neljäntenä kuullun Kauan eläköön kuningas! -biisin myötä. Loppua kohti tunnelma vapautui huomattavasti myös yleisön puolella, ja muun muassa “kulttiklassikko” Legenda taikamiekasta sai aikaan kunnon yhteislaulut. Laulaja–kitaristi Matias Palmin lauluääni ei ollut ehkä ihan parhaassa terässä, mutta kokonaisuutena HMP hoiti leiviskänsä varsin mallikkaasti.
Freedom Callin saadessa vuoron Yo-talo oli edelleen harmillisen tyhjä, mutta bändiä tai paikalle saapuneita arviolta alle sataa power metal -fania tämä ei häirinnyt. Jengi sai takuuvarmasti kunnon vastineen euroilleen – sen verran tyylikkäästi ja energisesti nämä teutonit ottivat tilan haltuun heti kättelyssä.
Tänä vuonna ilmestyneen Beyond -levyn rallit olivat ansaitun isossa osassa tässä noin tunnin ja 45 minuuttia kestäneessä happy metal -show’ssa. Avauksena kuullun Union of the Strongin kaltaiset äärimmäisen tarttuvat melodiat ja simppelit hokemakertsit näyttelivät pääroolia koko illan, mutta keikan sykähdyttävimmät hetket tarjosi uutuuskiekon mahtipontinen nimiralli. Mieltä lämmitti erityisesti myös ainoana The Circle of Life -kiekolta mukaan mahtunut Hero Nation -huudatus yhdeksän vuoden takaa.
Yhtyeen sielu, laulaja–kitaristi Chris Bay, suorastaan hehkui positiivisuutta ja hauskuutti yleisöä muun muassa hokemalla ‘perse’-sanaa vähän joka välissä. Laulupuolikin sujui melko moitteettomasti, joskin kertosäkeissä apua tuntui tulevan välillä turhankin paljon taustanauhoilta. Samoin levyillä vahvasti kuuluvien koskettimien korvaaminen livenä nauhoilla on ratkaisu, jonka voisi hoitaa myös tyylikkäämmin palkkaamalle kiertueelle ihan oikean kosketinsoittajan.
Mutta hienosti homma toimi tälläkin miehityksellä. Erityiskiitoksen ansaitsee rumpali Rami Ali, joka paiski patteristoaan lähes yhtä intensiivisesti kuin edeltäjänsä Daniel Zimmermann. Ja hyvää taustatukea Baylle antoivat laulullaan myös basisti Ilker Ersin ja kitaristi Lars Rettkowitz siinä missä yleisökin.
Vaikka Freedom Callin musiikissa käytännössä kaikki palaset ovat kohdallaan, jokin tässä silti mättää. Bändiä on vaikea hehkuttaa varauksetta, vaikka kuinka mieli tekisi. Kyse on luultavasti siitä, että Freedom Call tekee pohjimmiltaan liiankin yksinkertaistettua ja usein naiiviuden puolelle lipsahtavaa poppimetallia. Myös termi ‘ällöpositiivisuus’ hiipii taajaan mieleen. Samoin se, levittääkö yhtye sittenkään vain universaalin hyvän sanomaa vai itse asiassa evankeliumia, mihin bändin logosta löytyvä ristikin voisi viitata?
Mene ja tiedä. Ja loppujen lopuksi: onko sillä edes väliä, kun homma yksinkertaisesti toimii näin hyvin? Pääasia kai kuitenkin on, että lopputuloksena Yo-talon keikastakin oli hemmetin hyvä fiilis, joka jatkui yhä noin vuorokausi myöhemmin tätä kirjoittaessa.
Freedom Call Tampereella 10.4.2014:
- Union of the Strong
- We Are One
- Age of the Phoenix
- Hero Nation
- Tears of Taragon
- Farewell
- Beyond
- The Quest
- Warriors of Light
- Heart of a Warrior
- Power And Glory
- Come on Home
- Tears of Babylon
- Freedom Call
—————- - Paladin
- Warriors
- Land of Light