4.12.2009 Tavastia, Helsinki
Kesällä Mötley Crüen kanssa laitumia kiertänyt ruotsalainen glam/hard rock -ylpeys Hardcore Superstar oli vähintäänkin odotettu lahja suomalaisille tukkaheavyn diggareille näin joulun alla. Kun samasta kelkasta piti löytyä niin ikään ruotsalainen sleaze-pumppu Crashdiet, oli henkilökohtainen stondis jo saavutettu. Perinteiseen tapaan kova odotus palkittiin pienoisella pettymyksellä, joka tuli tällä kertaa Crashdietin viime hetken peruutuksen johdosta. Korvaajaksi pestattu V for Violence kuulosti sen verran mitäänsanomattomalta, että katsoin parhaakseni lähteä survomaan Tavastian baaritiskille täyttämään tuoppeja ja vetäytyä odottamaan Hardcore Superstarin tarjoaman tripin alkua.
Kylmiä väreitä aiheuttaneen This Worm’s for Ennio -intron jälkeen räjähtänyt Beg for It iski välittömästi puolet ässistä pöytään eikä mahtavasti jyränneet kitaravallit jättäneet selittelyille sijaa, Hardcore Superstar kuulosti ja näytti täydelliseltä. Adde takoi rumpukioskistaan metallin katkuisia biittejä groovaavien kitaramelodioiden päälle, laulaja Jocken juostessa lavan reunasta reunaan huudattaen loppuunmyytyä Tavastiaa ja esitellen “häiriintyneitä” tanssiliikkeitään. Hieman euforisesta olotilasta kärsineenä kiinnitin myös paljon huomiota helvetin hyvin synkattuun valoshow’hun, joka tuki mainiosti energisen ja huolitellun sotkuisen retkueen esiintymistä.
Yhteisösulattamon läpi käytetty yleisö muisti kotiläksynsä viimeistään Medicate Me -biisin myötä, mutta silti jengi vaikutti yllättävän flegmaattiselta. Vaikka yhtyeen settilista vilisee täynnä hittibiisejä (mm. Wild Boys, Need No Company, She Offbeat, Into Debauchery) ja koukkuja sateli koko puolitoista tuntia, näkyi yleisössä selviä hyytymisen merkkejä vedenjakana toimineen Standing on the Verge -puoliballadin jälkeen. Ehkä samaan muottiin valetut radiosoittobiisit sekä Tavastian tappavan hiostava ilma saivat minut sekä muutaman muunkin katsojan puuduksiin, mene ja tiedä. Tuntiin pakattu rypistys olisi riittänyt ja todennäköisesti saanut fanit laulamaan vieläkin kovemmalla voluumilla keikan päättänyttä We Dont Celebrate Sunday -anthemia.
Kovaksi showmieheksi osoittanut Jocke Berg spiikkasi Shades Of Grey -kappaleen sisään Mötley Crüe -tarinan siivittämänä, jonka mukaan Mötiköiden Nikki Sixx oli yllättänyt Jochen kulkuset paljaana ja perään hehkuttanut Superstarin tuoreinta levyä. Tarinaa kuunnellessani, mieleeni tulvi muistoja viime kesän Sauna Open Airista, jota Mötley Crue tähditti ja jossa Hardcore Superstarinkin oli määrä esiintyä. Superstarin peruutuksen on täytynyt olla helpotus Crüen fossiileille, sillä he olisivat jääneet todennäköisesti nuorten ja nälkäisten ruotsalaisten jalkoihin ja pahasti…sen tietää varmasti Jocke itsekkin.
Artikkelin on kirjoittanut Johnnie Cochran Jr.
Comments
3 responses to “Glam-metallia vatsan täydeltä!”
Pahoittelen mahdollista provokatiivista sävyä. Mut kertokaa joku mulle mitä hyvää näis tukkahevipändeis on? Tytöiltä näyttävät aikuiset miehet laulaa nylon-beat soundilla lasten- tai joululauluista ammentavia rallatuksia. Ja ne sanoitukset, huh huh? Ehkä jonku Slashin soitto just menee, mut se onkin mun mielestä ihan silkkaa bluesia.. Mut makuasioistahan pitää kiistellä.
Pahoittelen mahdollista provokatiivista sävyä. Mut kertokaa joku mulle mitä hyvää näis tukkahevipändeis on? Tytöiltä näyttävät aikuiset miehet laulaa nylon-beat soundilla lasten- tai joululauluista ammentavia rallatuksia. Ja ne sanoitukset, huh huh? Ehkä jonku Slashin soitto just menee, mut se onkin mun mielestä ihan silkkaa bluesia.. Mut makuasioistahan pitää kiistellä.
käkkärää! vituttaako, ku ei ollu se sun lemppari lämppäri siel?
käkkärää! vituttaako, ku ei ollu se sun lemppari lämppäri siel?
No itseasiassa ei vituta :D..Kyllähän nuo tukkahevibändit välillä aika huvittavaa settiä tarjoaa, mutta Superstarilta löytyy hyvä, metallinen poljento.
No itseasiassa ei vituta :D..Kyllähän nuo tukkahevibändit välillä aika huvittavaa settiä tarjoaa, mutta Superstarilta löytyy hyvä, metallinen poljento.