Ghost World : Armadillo Café – “Samettisen kuplivaa, rauhoittavaa svengiä”

1960-ja 70-lukujen taitteen Americana-vivahteista ammentavan kouvolalaisyhtyeen, Ghost Worldin järjestyksessään neljäs albumi, “Armadillo Café” on huolellisesti synnytetty, pehmeästi soiva ja pienillä, koruttomilla yksityiskohdillaan väkevästi vaikuttava albumi. Vaikka albumin alkumetreillä seikkaallaankin hieman Weezerin ja Gwen Stefanin aijaansaannosten tyyppisillä post-grungahtavilla konnuilla, yhtyeen musiikillinen paletti on loounviimein hyvin selkeä. Musiikillisesti Ghost World sekoittelee oivallisesti juurevan ja tanssittavan pop-rockin ja viihdemusiikin eri aineksia. Kokonaisuutena se on sympaattinen sekoitus menneen maailman sointuja, mitkä vievät kuulijan matkalle omaan sisäiseen avaruuteensa.

Vokalisti, Liisa Tanin välillä pelottavan paljon The Cardigansin Nina Perssonin samettisen notkeaa tulkintatyyliä muistuttava laulusoundi ja melodianmuodostustapa on yhtyeen ehdottomia valttikortteja. “Armadillo Café” miellyttää syvällä, monikerroksisella ja orgaanisella ominaissoundillaan ilman painostavuuden tai tekotaiteellisuuteen sortumisen tunnetta.

Mm. Kissa-yhtyeen keulahahmona tunnetun Günther Kiviojan kitaransoitto on Ghost Worldissa rockimpiin bändeihinsä verrattuna maltillisempaa ja maalailevampaa. Massiivisesti kaikä’utettu twang-kitarointi ja harkittu kuuskielisfraseeraus luovat orgaanisena pulssina pumppaavan rytmiikan tukemana laajoja, unenomaisia tai muutoin helpon kuuloisesti soljuvia äänimaisemia. Albumin keveinä pidättäytyvät tunnelmat kuplivat ja kutkuttelevat kuin kauniina kalifornialaisen pikkukaupungin keveän draaman ääniraitana. Kokonaisuuden kymmenen kappaletta pysyvät tiukasti tukeutuen toisiinsa luoden osiensa summasta eheän ja loogisen kokonaisuuden.

Ghost Worldin kyky rakentaa toimivia kappaleita, jotka syttyvät hitaasti ja vakuuttavasti ilman turhaa stadionpaisuttelua tai kryptisyyttä, on erityisen mainitsemisen arvoista. Kokonaisuuden osaset eivät missään kohtaa tunnu kiirehtivän minnekään, vaan ne antavat tilaa kuulijalle uppoutua syvemmälle ääniaaltojen virtaan.

“Armadillo Café” on hyvä ja palkitseva kuuntelukokemus rennon ja kiireettömän laatu-indie-popin ystävillle. Se on samalla todiste Ghost Worldin taidosta luoda musiikkia, joka tarjoaa pakopaikan arjen hälinästä. Suosittelen albumia kaikille, jotka arvostavat tunnelmallista, harkittua ja tunteikasta motownin, soulin ja retro-popinkeitosta unohtamatta aimoannosta leikkisän sarkasmin tajua.

3½ /5