Freud, Marx, Engels & Jung Revisited : Miehet on ihanii – “Hyvän mielen luovaa toimintaa”

Kaikkien janoisten ja särkynytsydämisten sankari, laulaja ja tarinankertoja, Pekka Myllykoski poistui keskuudestamme hieman yli kahdeksan vuotta sitten. Jälkeensä kotimaisen folk rockin ja outlaw countryn ravinteikkaaseen maaperään. Helsinkiläissolisti jätti Freud, Marx, Engels & Jung -yhtyeensä kanssa suuren, rosoisen lämpimän jäljen sinivalkoisen populaarimusiikin aikajanalle.

Useita vuosia Myllykosken kuoleman jälkeen, vanha ryhmä rämä alkoi kuitenkin kaipailla hetkiä “Freukkari”-materiaalin parissa. Jo nuoruutensa vuosina Hassisen Koneen myötä kuuluisuuuteen noussut basisti Jussi Kinnunen soitti hyvän pätkän myöhempää muusikonuraansa Froikkareissa. Hänen aloitteestaan koko Froikkari-visiteeraus nimen Freud Marx, Engels & Jung Revisited saatiin laakereilleen, ja mikäpä siinä, kun soitto kulkuu, homma maistuu ja kaikesta ilmaisusta välittyy hyvä mieli. Mukana remmissä on itseoikeutetun biisinikkari, Myllykosken aisaparina alusta asti vispanneen Arto Pajukallion (kitara, laulu) lisäksi eri vuosikausina Freukkareiden riveissä taistelleita veteraaniosaston herroja ja herrattaria, kuten Pekka Virtanen (kitara, koskettimet ja laulu), Samuli Halonen (rummut ja perkussiot), Tero Pulkkinen (koskettimet, haitari banjo sexto, mandoliini, laulu sekä Juuso Rautava (laulu).

Albumin vahvuus ja samalla heikkous on se, että biisejä on tehty legendaarisen yhtyeen hengessä mutta ei orjallisesti bändin vanhaa sapluunaa hyödyntäen. Heikkous se on siinä mielessä, että biisien yhtenäistä punaista kankaa on vaikea löytää, ja suurimmasta osasta vetoja puuttuu tietty Myllykosken ilmaisusta ja teksteistä välittynyt karheus, rosoisuus ja myös osaltaan syvä vatsan pohjassa tuntuvan kouristuksen aiheuttava ymmärrys kerran tiellään langenneelle.

Avausbiisinä kuultava, jo muinoin Froikkareiden levyttämä “Lintumies” on väännetty niin tekstin kuin sovituksen osalta kokonaisvaltaisesti uusiksi, mutta ilahduttavasti itsensä edesmenneen taiteilija Myllykosken muistoa vaalivaksi teokseksi. Muita kokonaisuuden yläpuolelle nousevia vetoja on Maria Hännisen nykywokemenolle salakavalasti mutta lempeästi kieltä näyttävä “Miehet on ihanii” ja Pulkkisen rustaama, erinomaisen jännitteen omaava “Päässä pyryttää”.

Hienoisesta linjattomuudestaan, biisien ailahtelevuudesta ja soundipoliittisesta sisäsiisteydestään huolimatta ‘Revareiden’ debyyttialbumi on kuin raikas tuulahdus Viikin lintutornilta. Jo kahdeksan auringonkierron ajan tuo monelle meistä tuttu rakennelma on ikävöiden kaivannut liepeilleen sitä yhtä äärimmäisen lahjakasta, sielukasta ja sydämellistä lintubongaria, joka kerran sai siivet selkäänsä ja lensi tiehensä, ikuisuuteen. Meille hän jätti musiikin, joka kestää aikaa.

2½/5