Elinvoimaisena palannut Maj Karma veti ihon kananlihalle loppuunmyydyllä Klubilla

Maj Karma
Klubi, Tampere
18.3.2016

Pitkän ja ilmeisen tarpeellisen tauon pitänyt Maj Karma on viimein julkaissut uutta musiikkia. Tuorein albumi kantaa nimeä Peltisydän, ja se on selkeä parannus seitsemän vuoden takaiseen Salamaan.

Salaman aikainen Maj Karma ei ollut väsynyt vain levyllä, vaan sama anemia vaivasi myös livenä. Vaikka salit täyttyivät ja uusia faneja kerääntyi, vanhan fanin sydäntä kalvoi pelko vanhan suosikin menettämisestä. Kauaksi oli kuljettu Äären aikaisesta menosta.

Onneksi Karma on palannut – elinvoimaisena!

Ajan myötä alati suurempaan suosioon noussut yhtye ei ole unohtunut ihmisten mielistä: loppuunmyydyn Klubin ovelta oli turha lippuja enää kysellä. Hieman päälle kello kymmenen alkoi kaiuttimista kuulua Kellopeliappelsiinista tuttu intro, ja pian lavalle asteli vanha tuttu nelikko, joka polkaisi käyntiin tuoreen rieskan avausraidan Sotaa ei tule.

Marginaalista ponnistaneen Maj Karman ura on kulkenut koko ajan lähemmäs rock-valtavirtaa. Kauniiden kuvien aikainen nyrjähtänyt materiaali on saanut väistyä kerrasta iskeviin ja suoraviivaisiin tiukalla takapotkulla varustettuihin iskusävelmiin.

Tampereella pääosassa olivat odotetusti Peltisydämen ja Ukkosen biisit. Uusista kappaleista parhaiten potkivat aggressiolla ladattu Telekineesi ja yhtä lailla raskaasti soiva Sotaa ei tule. Olisi ollut lisäksi mielenkiintoista kuulla, miltä Pikkusisko kuulostaa livenä, mutta se jäi tällä kertaa arvoitukseksi.

Maj Karman Kauniiden Kuvien aikakaudelta kuultiin kaksi vetoa: Valaiden laulu ja kiertueen tuoksinassa settiin nostettu Romanssi. Vaikka ensin mainittu on esitetty aikanaan vieläkin energisemmin, olivat sen tutut riffit mannaa kuuloelimille myös kuusitoista vuotta ilmestymisensä jälkeen.

Valitettavasti vuosien varrella on syntynyt täytebiisejä ja myös suoranaisia huteja. Rukous ja Puumiekka ovat kappaleita, jotka eivät lähde lentoon livenäkään. Albumilla heikko Salama potkii livenä paremmin, mutta ei nouse millään muotoa helmien joukkoon.

Sellainen on esimerkiksi Kokki, varas, vaimo ja rakastaja, joka saa ihokarvat pystyyn kerta toisensa jälkeen. Siinä missä mainittu kappale ja monet muut vetivät ihon kananlihalle varsinaisen setin aikana, jäi encore laimeaksi. Sodankylä ja Romanssi vähintäänkin menettelivät, mutta Salama, Kyynel ja keikan päättänyt Onnellinen loppu laskivat fiilistä pykälällä.

On epäreilua ja turhaa verrata yhtyeen nykykuntoa menneeseen. Ennen vanhaan keikat olivat raivokkaita, minä humalassa ja maailma ja olosuhteet tyystin erilaiset. Karma on kehittynyt ja kasvanut, mutta sama pätee myös vanhaan fanipoikaan.

Kiitos siis hienoista muistoista ja tervetuloa takaisin. On mahtavaa nähdä itselle äärimmäisen tärkeä bändi hyvässä vedossa. Pienestä nillityksestä huolimatta.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen