Dream Theaterin Tampereen show ei mennyt ihan putkeen – Peruttiinko Oulun keikka sittenkin James LaBrien ääniongelmien takia?

Dream Theater: Top of the World Tour, Nokia Arena, Tampere, 2.2.2023

---

Vajaa vuorokausi Dream Theaterin Tampereen-keikan jälkeen sähköpostiin kolahti tiedote, että kiertueen seuraava esiintyminen Oulussa on peruttu todella lyhyellä varoitusajalla ”odottamattomista turvallisuussyistä”. Ensimmäisenä mieleen juolahti pommiuhkaus. Edellisillan Tampereen kokemuksen perusteella kyse olisi voinut olla jopa aidosta uhasta; ainakin itse pääsin nimittäin kävelemään Nokia-areenan lavan edustalle asti ilman minkäänlaista turvatarkastusta, vaikka mukanani oli isohko kameralaukku, johon olisi voinut kätkeä ties mitä räjähteitä.

Toinen ajatus oli, että perumisen syy lienee ehkä sittenkin tavalla tai toisella laulaja James LaBrien lauluäänessä, jonka terä oli kaukana parhaastaan Tampereella. Tämä ei lopulta ollut syy ainakaan virallisesti. Myöhemmin tihkuneiden tietojen mukaan Dream Theater ei soittanut Oulussa, koska tilatun esiintymislavan kantavuus oli laskettu liian pieneksi; Kalevan artikkelin mukaan lavarakenteiden ripustukset olisivat kantaneet vain 2,5 tonnia bändin audio-visuaalisesta kalustosta, kun sitä olisi pitänyt saada kiinnitettyä Energia-areenalle turvallisesti neljän tonnin edestä.

Kuulostaa jotenkin kummalliselta, että tämän kokoluokan bändin taustajoukot tai edes alihankkijat sortuisivat näin amatöörimäiseen laskuvirheeseen. Tähän on kaiketi kuitenkin uskominen siitäkin huolimatta, että myös helmikuun 9. päiväksi aikataulutettu Dream Theaterin Kööpenhaminan-keikka näkyy bändin twiitin mukaan olevan peruttu ”ennakoimattomien olosuhteiden takia”. Ehkä Tanskan päässäkin on sitten sorruttu laskuvirheeseen…

Vai olisiko kyse kuitenkin siitä, ettei bändi vain pysty myöntämään, että LeBrien täytyy säästellä ääntään, jotta kiertueen viimeiset keikat Keski- ja Länsi-Euroopan tärkeillä markkina-alueilla saataisiin vietyä läpi edes jokseenkin kunniallisesti?

No, spekulaatiot sikseen. Vaikka LaBrien ääni siis petti Tampereella moneen kertaan, Dream Theater tarjoili joka tapauksessa show’n, joka hyväili monilta osin paitsi esteetikkojen kuuloelimiä, myös näköaistia. Harmi vaan, että progemetallin pioneerien nykykuntoa oli saapunut todistamaan vain 1 700 henkeä, kun tilaa olisi ollut moninkertaisellekin yleisömassalle. Areenalla oli melko kolkkoa aivan eturivejä lukuun ottamatta.

Vuosi sitten Pohjois-Amerikasta alkaneen Top of the World -kiertueen settilista on pysynyt samana kaikilla tämän vuoden keikoilla. Tampere ei tehnyt poikkeusta: pääpaino oli odotetusti toissa vuonna ilmestyneen A View from the Top of the World -levyn materiaalissa, joskin mukaan mahtui monenmoisia välipaloja uran joka vaiheilta.

• 

• 

• 

Tuttuun tapaan myös show’n visuaalinen anti oli tarkkaan harkittua valospotteineen ja massiivisina roikkuneine videoseinineen. Lavan taustalle heijastettiin koko kaksituntisen ajan monipuolista video- ja animaatiotaidetta, jossa leijailtiin ja seikkailtiin myyttisissä scifi- ja fantasiamaailmoissa ja tarkkailtiin maailmaa voittopuolisesti kiertueen teemaa henkien lintuperspektiivistä – esimerkiksi hulppeissa vuoristomaisemissa, kuumailmapallon kyydissä ja Toscanan viiniviljelmien yllä. Vilahtipa ruudulla hetken aikaa vähän yhteiskunnallisempaakin sanomaa ”No Justice, No Peace” -iskulauseen muodossa.

Keikka pyörähti käyntiin viimeisimmän levyn avausraidalla The Alien, jolla bändin jokainen osanen pääsi heti esittelemään osaamistaan. Lavan toinen puolisko oli kitaramaestro John Petruccin omaa valtakuntaa, johon muulla yhtyeellä ei ollut juurikaan asiaa. Toisin kuin basisti John Myung ja kosketinvelho Jordan Rudess, Petrucci ei kaivannut eteensä muistin virkistykseksi pädiä, vaan toinen toistaan koukeroisemmatkin biisien osaset ja nyanssit irtosivat sormenpäistä varsin vaivattoman oloisesti.

Myös Myung, Rudess ja rumpali Mike Mangini hoitivat leiviskänsä mallikkaasti, joskaan mitään suurta yhteensoiton riemua heistä ei paistanut. Se on harmillista, mutta ymmärrettävää; onhan Dream Theater ennen kaikkea lauma taitavia yksilöitä, joilla ei ole varaa erityiseen ilotteluun tai spontaaneihin irtiottoihin, koska hurjan vaativa kokonaisuus ei pysyisi muuten kasassa. Etenkin Rudessin brassailu soittotaidoillaan sai Tampereella hetkittäin jopa koomisia piirteitä: valospotti löysi miehen ja hänen moneen suuntaan taipuneen ja pyörineen kosketinrivistönsä aina, kun tarjolla oli mitään sooloon tai kikkailuun viittaavaakaan.

Keikan alkuvaiheessa James LaBrien ääniongelmat eivät kuultaneet läpi vielä erityisen selvästi, mutta viimeistään viidentenä kuullun Caught in a Webin aikana niihin alkoi jo kiinnittää huomiota. Pian tämän jälkeen laulaja pääsi onneksi vähän säästelemään jänteitään, kun vuoron sai Six Degrees of Inner Turbulence -levyltä napattu kolmen biisin mittainen, pääosin rauhallinen trippailuvaihe. Sen päätyttyä edessä oli kuitenkin karu paluu arkeen, sillä Pull Me Under -hitin lauluosuudet olivat hetkittäin jopa kiusallista kuunneltavaa.

Onneksi keikan viimeinen kolmevarttinen käänsi kuitenkin kokonaisuuden plussan puolelle. Grande finaleksi säästetyt eeppiset, moniosaiset teosjärkäleet A View From the Top of the World ja The Count of Tuscany tarjosivat sellaisen määrän huikeita äänimaisemia ja äkkivääriä käänteitä, ettei enempää osannut kaivatakaan. Vaikkei Dream Theaterin Tampereen veto ollut kokonaisuutena suorastaan timanttinen, bändin suoma eskapismi oli todella piristävää ja kaivattua – varsinkin näinä maailmanaikoina.

Dream Theater Tampereella 2.2.2023:

1. The Alien
2. 6:00
3. Sleeping Giant
4. Bridges in the Sky
5. Caught in a Web
6. Answering the Call
7. Solitary Shell
8. About to Crash (Reprise)
9. Losing Time/Grand Finale
10. Pull Me Under
11. A View From the Top of the World
    ——————————
12. The Count of Tuscany

Olli Koikkalainen, teksti ja kuvat