Corky Laing : Finnish Sessions – “Ajan patinoimia tunnelmia ja hienoa yhteistyötä”

(Timezone Records & On Stage Records 2022)

Legendaarisesta Amerikkalaisen klassisen rockin tehotriosta, edesmenneiden Leslie Westin ja Felix Pappalardin rinnalla Mountainista ja Eric Creamin basistin, Jack Brucen kanssa yhteistyönä perustetusta West, Bruce and Laing -yhtyeistä parhaiten tunnettu veteraanirumpali Corky Laing (rummut, laulu, perkussiot) on ikämiespäivillään pesiytynyt eteläiseen Suomeen. Ainakin osittain.

Alunperin Kanadasta lähtöisin olevan rumpalin perhesyistä johtunut ilahduttavan eksoottinen muutos poiki vuosien varrella erinäisiä keikkoja ja jamisessioita kotimaisten ja läntisen naapurimaan pätevien soittoniekkojen kanssa. Kaiken tämän lopputuloksena Suomessa työstetyistä biiseistä valmistui 7 kappaleen ja bonusbiiseineen 9 biisin mittainen, vetreästi polveileva, rukiinen rock-albumi “Finnish Sessions“.

Luomu-tuotantona toteutetulla, järjestyksessään Lsingin kolmannella sooloalbumilla on hyödynnetty maailmanluokan apuvoimia muutaman vierailija-hankinnan muodossa, joiden mukana olo nostaa albumin lähtökohtaista arvoa varsin merkittävästi. Heistä kuitenkin hieman enemmän tuonnempana. Corkyn kannutuksesta kuuluu läpi vuosikymmenten patinoimaa, autenttisen huippukäsityöläisen ote. Soittonsa on vivahteikasta asenteellisen tanakkaa, eikä eläkepäivillään mies tunnu antaneen soitantonsa tiukkuudesta eikä innokuudesta periksi tuumaakaan.

Itse bändi koostuu Hanoi Rocksin myöhempien aikojen kokoonpanosta tutusta ruotsalaiskitaristista, Conny Bloomista, Mount Maryn upeaäänisestä multi-instrumentalisti Maria Hännisestä, kitaristi Harri Väyrysestä ja Ben Granfeldtin ja Pepe Willbergin bändeistä tunnetusta basistista, John Vihervästä (ex- Android, Five Fifteen ja Stratovarius). Äänittäjä Petri Majurin Sipoon E-Studiolla loihtimat soundit hengittävät oikein hyvin. Pienistä makuasioiksi luettavista, kielisoitinten tasojen kyseenalaisista säätövalinnoista huolimatta levy soundaa pääosin hyvältä.

“Everyone’s Dream” puskee boogierock-juhlat käyntiin asteen progahtavalla otteella. Vaikka tuplattu lauluosasto on jäänyt biisissä syystä tai toisesta hieman epävireiseksi, on biisi kelpo pelinavaus kokonaisuudelle.

“The Ball” nostaa reippaalla Mountain -tyyppisellä autenttisella groovellaan tasoa edellisestä. Lehmänkello kalkattaa vanhaan hyvään malliin, ja leveät, muhkeasti rouhivat riffikierrot jauhavat imua ja tunnelmaa kielisoittajien osaavissa käsissä. Biisi kohoaa komeaan, ilmavaan liitoon. “Totally Wrongissa” Corky tulkitsee tekstiä elämänvalinnoistaan raatorehellisesti. Miktei samaan aikaan huuliharppusooloaan kunnon rytyytysrockin pieksännän tahtiin puhaltava Michael Monroe tuo viimeisen silauksen laadukkaaseen vanhan liiton voimarock-kappaleeseen.

Pianonsoiton virtuosin, eettiään mukiinmenevällä “Even More” -ballaadilla ja musiikillisesti hyvin monenkirjavalla “My Worldilla” esittelevän Mott The Hoople -vokalisti Ian Hunterin mukanaolo albumilla on kovaa valuuttaa. Albumin suvereeniin parhaimmistoon edellämsinittujen ohi nousee kuitenkin todella näteillä kitara- ja jousisovituksilla varustettu, biisinä aivan pirun hieno puoli-akustinen slovari “Pledge”. Biisissä ikämiehen vilpittömän kaunis ja luonnollinen rakkaudentunnustus saa parhaimmillaan kuulijassa aikaan liikutuksen tunteita.

Albumin parhaimmaksi rock-biisiksi nousee Laingin, Bloomin ja Hännisen yhteistyönä syntynyt vetävä, Westin ja Pappalardin perinnölle syvään kumartava, Laingin ja Hännisen kanssa yhdessä.duetoitu “Backbone”, joka on kertaheitolla vuoden kovimpia perinteisiä rock-ralleja. Sikäli on kuitenkin kummallista, että biisi julkaistiin yhdessä hieman maalailevamman sorttisen, soul-pitoisen “Whatcha Doin’”:in kanssa albumin bonusbiisinä. Molemmat näistä kun ovat tasonsa puolesta koko albumin kärkikastia.

Corky Laingin “Finnish Sessions” -albumi jää kotimaisen rock-musiikin historiaan riemastuttavana energiapakkauksena täynnä hyvää meininkiä autenttisia hetkiä, musiikin tekemisen riemua ja rautaista, kansainvälistä osaamista. 74-vuotias Corky on myös erinomainen, elävä esimerkki siitä, että ikä on vain numeroita ja rock ‘n roll pysyy lähtemättömästi tekijämiehen veressä. Kolme ja puoli pistettä pyöristyy meillä Noisessa ylös neljään.

4/5