Cleaning Women : Washer – “Komeasti kolisevaa edistystä”

Cleaning Women on aina edustanut tinkimätöntä, itse rakennetuista soittimista kumpuavaa teollisromanttista mäisketunnelmointia. Uutuusalbumilla “Washer” yhtye ei ole lähtenyt liiaksi muuttamaan aiempaa avantgardea linjaansa, vaikka tiettyä löysän antamista onkin sävellystyössä havaittavissa. Yhtyeen kuudennen albumin äänimaisemasta löytyy edelleen vahvoja perkussiivisia elementtejä ja dystooppista tunnelmaa, mutta harmoniat ja vino, tyylitelty groovaavuus ovat saaneet äänipaletissa aiempaa enemmän tilaa. Tämä voi toisille tarkoittaa avaramman kuulosta kokonaisuutta, mutta kriittisemmin arvioiden se myös jättää kaipaamaan aiempaa voimakkaampaa, rajumpaa ja kompromissittomampaa kolinaa. Aito käsityöläisyyden henki on yhtyeen ilmaisussa kuitenkin edelleen vahvasti läsnä, mutta se tuntuu tällä kertaa totuttua hiotummalta. Lähemmäs yhdeksänminuuttinen avausjärkäle, “Caput Mortuum” hiipii luo “Redin” aikaisen King Crimsonin ja Ismo Alanko Säätiön “Hallanvaarassa” hyödyntämin eväin ennen kuin homma sukeltaa Circlen ja Cosmo Jones Beat Machinen ristisiitoksen kaltaiseen kraut-blues-narisutteluun. “Betelgeuse” sukeltaa puolestaan kokeellisen klenkkaavasti Genesiksen laulustemmaperinteen vietäväksi. Remprakasti epätahtinen instrumentaali “1984” jumittaa avauspuolelta tehokkaimmilla kitaran ja basson ristikkäin istuvilla kerroilla. Biisin perkussio-osuudet lisääntyvät vanhojen hyvien aikojen “Cliinereiden” paukkeen tasolle. Albumin shamanistisimmin kutsuvaksi raidaksi osoittautuvan uusromanttisia tunnelmia lähentelevän “Music Boxin” aavemaisesti kutsuvat vokaalit ja klaustrofobista väreilyä aiheuttava rytmiikka tekevät biisistä erään vuoden komeimmin pelkistetyn jumituksen. Kuin varkain kappale kokee muodonmuutoksen kuin Robert Frippin riffinipusta poimittuun, nykivästi pyrskähtelevään “Particles In A Vacuumiin”. Modernin indie-rockahtavan puoli-slovarin ja hienoisten lähi-itään viittaavin melodioiden välillä seilaava “Dirty Kitchenette” edustaa levyn helpommin kuunneltavaa osuutta. Avantgardempaa, tummaa jousisoitinten pauhua kiristelyn vastapainona tarjoilevan “Vortexin” kautta albumi etenee jukkaormamaisella klangilla varustetuun, komeasti istuvilla vokaalilinjoilla varustettuun “Countdowniin”. Komeasti kummallisesti klenkka-groovaavan “City of Confusionin” tummista syistä saattaa valveutunut musiikinkuluttaja erottaa hevimmän ajanjakson Killing Joken pauhun sulautumista Tuomari Nurmion “Hullun Puutarhurin” hortonomiseen osaamiseen. “Washer” on musiikillisesti rauhassa kypsyneen bändin teos, mikä voi tehdä siitä pitkäaikaiselle fanille helposti lähestyttävän. Samalla se saattaa jäädä laimeaksi niille, jotka odottavat bändiltä edelleen samaa raakaa ja rosoista energiaa kuin uran alkuvaiheessa. 4/5