Biisimaistofiilikset: Tyrantti – Kobra & Maistotuokio #33 – CoolHead Brew Quadruple Dryhopped Emeralds IIIPA

Huomenta/Päivää/Iltaa, Noisen lukijat.

Arvioimme tovi takaperin pääkaupunkiseudulta kiihdyttelevän Tyrantin Tulipyörä-teoksen, joka osoitti triossa säkenöivän potentiaalin. Sen ja Kobran välissä on maailmanlaajuiseen tietoverkkoon ehtinyt tulla useampikin bändin monipuolisuutta valottava siivu, mutta viimeistään tässä vaiheessa on nostettava hattu päästä, heitettävä se teollisuussilppuriin ja varottava etteivät tuulimyllyttävät hiukset mene perässä.

Kobra on puhdasverinen vauhtiraita, josta ei raudanlujaa riffiä ja sielun puhdistavaa nahkan tuoksua puutu. Luutnantti Marion Cobretti Los Angelesin fiineimmistä käyttäisi tätä ylpeästi tunnusbiisinään puhdistaessaan katuja rikollisista. Big Stick Pennasen kiihkeän kompin päällä laulaja-basisti Silvennoisen käskyttävä ääni luistelee rennosti kunnes suorittaa suvereenisti hyvällä maulla falsetti-salchoweita. Basso pumppaa rautaa kuin Arnold-setä 70-luvulla konsanaan ja kitarat jauhavat lailla sirkkelin. Kertsi on takuuvarma livesurmaaja lavalla kuin lavalla.
Biisin hekumallinen kitarasoolo ansaitsee tasan tarkasti erillisen kappaleensa. Opuksen aluksi kuusikielittäjä Henri Segerin sulavat neoklassismit ryöpsähtävät valloilleen kuin paneva raivo lentokoneessa seisovan Yngwie Malmsteenin huulilta. Toisessa näytöksessä maestro venyttelee perinteisemmällä tumeninotes-heviotteella kappaleen stratosfääriin. Ilmakitarani oli säpäleinä jo kymmenen sekunnin jälkeen.

Jumalauta Tyrantti. Nyt sitä kokopitkää pikkuhiljaa jo tiskiin. Nämä verkkosinglet ja keikoilta itsessään kiitettävästi saatavat kasetit tyydyttävät tarpeemme vain niin pitkälle. Kuten Kobran Youtube-kommenttien seassakin mainitaan: “Tämä kovetti kobrani”. Tämä on totta, eikä perhekalleudenkaan täysmastoon nouseminen ole kaukana. Sitä varten se LP, asap!
Mitä tulee olutarvioon, täytyy myöntää, että linjasimme aiemmin Brewokratian pysyvän hiljaa kunnes japanilainen kritiikinvaihtajamme Brewin’ Bomber Lyger saadaan takaisin yhteyteen. Tätä ei ole tapahtunut, nyyh, mutta nyt tuli tiskiin niin kova biisi, että periaatteet rikotaan. Lisätään tähän loppuun sentään Olutsektiomme kuvareportaasi bissestä, jota nautimme kuunnellessamme Kobraa päättymättömällä kasetilla.

Kobrallehan muuten löytyy myös CoolHead Brewn tekemä vastineolut (Helsingissä hengaavat, painukaas Pien-liikkeeseen ottamaan haltuun), jonka arvioimme pian julkaistavan Tyrantin haastattelun yhteydessä. Toivomme hartaasti, että saamme siihen mennessä videomaisterimme takaisin linjoille. Mutta nyt, Bisselegion engaged:

Tiskissämme on tuusulalaisen CoolHeadin nelinkertaisesti kuivahumaloitu vuosijuhlaolut, Emeralds IIIPA. Viime aikoina hapanoluidensa ja mehuisten New England-style India Pale Alejensa kovalaatuisen aallon harjalla ansaittuun maineeseen surffannut panimo lupaa heti kättelyssä paljon.

Kaato paljastaa kultaisen sameuden, jota on lupa odottaa näin ronskisti humaloidulta bisseltä. Eritoten tämän panimon tuotteen ovat luoneet meille ajoittain kohtuuttomatkin odotukset siitä kuinka herkullisen raikasta ja mehevää tuote tulee olemaan kaiken humaloinnin alla.

Ensihörppy tulvahtaa makeiden humaloiden voimalla läpi kasvojen. Hedelmäisyyttä koko päivän varoiksi. Suufiilis on tuhti, kermainen…mutta samalla myös raikastava kunnes oluen 10,2% voima pitää kropan täyteläisyyden yllä pitkälle jälkimakuun asti. Kädessämme on loppupeleissä haastava olut, joka on riskivalinta terdelle tai hiekkarannoille. Maku on mahtava, mutta samalla niin taidolla tehty, että yli kymmeneen yltävä volttimäärä peittyy herkullisuuden alle ja voi tölkin loppuun mennessä olla ohimoilla arvaamatonta tahtia. Täydellinen juomavalinta viipyileviin maistohetkiin niille, jotka haluavat ottaa vain pienen hörpyn kerrallaan mutta eivät pidä tummista oluista. Brewokratia suosittelee vankasti, etenkin vierailemalla Tuusulassa panimon omassa kaupassa. Siltä tiskiltä on yhtäläisen mahtavaa siirtyä kymmenen metrin päähän lafkan terassille aurinkotuoliin toteamaan, mitä on hyvä elämä. 9/10 öölberi, ei epäilystäkään.