Antero Jakoila & Dave Lindholm : Vol. II – “Konkarit kaksistaan”

Kotimaan rock-musiikin rautaiset pioneerit Antero Jakoila ja Dave Lindholm ovat lyöneet hynttyyt yhteen duettolevyllään “Vol. II“. Uuden yhteistuotannon synnyttämisen aika oli mitä suuremmassa määrin kypsä, sillä herrain edellisestä keskinäisestä levytyskollaboraatiosta, vuoden 1979 “Crazy Moon”- mini LP:stä onkin ehtinyt vierähtää jo 43 vuotta. Nyt käsillä on rikkaasti ja vangitsevasti soiva kitaroiden ja kosketinsoitinten ehdoilla etenevä kuudesta kappaleesta koostuva duon toinen yhteinen studio-olosuhteissa konkretisoitunut tuleminen.

Uljaasti sähköisten instrumenttien vuoropuhelun ylentävässä tunnelmassa soiva “Hymni” muistuttaa etäisesti Neil Young & The Crazy Horsen komeaa “Mother Earth (Natural Anthemia)”. Lindholmin Kiusoittelevasti kuulijaa varpaillaan pitävä, väkevään tunnelmaansa vangitseva “Ihme E. onkin O.K.” pitää korkeaa sävellyksellistä tasoa starttinumeron jälkeen yllä. Kulmikkaampi, Santanan ja Emerson, Lake and Palmerin fuusion vanavedessä kameleonttimaisesti muuntautuva “Vielä yhden ainoan kerran” vaatii sitten kuulijalta hieman enemmän jäsentämiskykyä. Jakoilan kirjoituslaatikon antia jatkaa klassisin, akustisin kitaroin eteläisten valtamerten kimmellyksessä helkehtivä kuubalaissävyinen lattari “Riijanna”, johon Lindholmin hirtehishumoristinen lyyrisyys tuo aivan uuden ulottuvuuden.

Albumin keveämielisin mutta samalla tuhdeimmin pumppaava kappale on laiskahkoilla slide-kitaroilla ja röyhkeästi töräyttelevällä huuliharpulla höystetty, J.J. Cale -henkisellä boogie rockilla rupsuttava Lindholmin sävellys “Liian vähän on vähän liikaa”. Lindholmin kynäilemä, miltei yhdeksän minuuttia kellottava bowiemaisesti muuntautuva, pianolla pääosin kompattu päätösbiisi “Ja arki jatkuu” sisältää Tuomari Nurmion “Luuta ja Nahkaa” -levylle aikoinaan ominaista peltistä kitarointia urbaanilla kolkkeella ja sitar- dobro-, efektoiduilla sähköskebasooloilla jatkettuna. Lindholmin painokas tarinankerronta ääniefekteineen luo vielä ratkaisevan kerroksensa kasvattamaan albumin mielenkiintoisimman biisin syvyyttä.

“Vol.II” erottaa jyvät akanoista. Tällaista levyä ei kuka tahansa teoksiaan kyhäävä landolanvispaaja kykene tekemään edes puoliksi. Lopputulos albumilla on kerrassaan vaikuttavaa.

4/5