aaa : aaa-EP – “Tekijähemmojen pimeät träbäytystyöt”

Kotimaisen räppihommien maan pinnalle pudottaja Julma Henrin ja, kas kummaa, mm. Impaled Nazarenen, Belialin ja Plan E:n riveistä tutun oululaisen äärimusiikkibasisti Jani Lehtosaaren johtama aaa on täällä tänään. Synkänoloinen kollektiivi tarjoilee syksyllä ilmestyneellä ensityöllään “aaa-EP” gangsta-rapin, horrorcoren, trapin ja darkwaven sekoitteista, uhkaava myllytystä. Koneista ja biiseistä “aaa-EP“:llä vastaa tes la rock, rummuista moha ja kitaroista pätsi.

Biisit mukailevat modernin ja tyylitietoisen trapin mukaista biittiä ja vikkeläkielistä, voimakaslauseista räppiartikulointia. Puolen tunnin ripitys pitää sisällään sinällään vangitsevaa ja pihdeissään pitävää ulosantia. Albumin tyylikkäin veto on koko puolituntisen vapaaottelun avaava videobiisi “piruparat”, jonka ihmiskuvaus Hannu ja Kerttu -viittauksineen jää erityisesti kalvamaan takaraivoa.

Kunnon possehuudot kertseissä tykittävä “helvettiin”, päihteidenkäytön antiglorifiointi “yhtä juhlaa” sekä eteerisen kaunis mutta silti kadun makuinen, kurinpalautus-teemainen slovari, “teen mitä haluan” edustavat kokonaisuuden kermaa. Albumin selkein self boaster “villi” ja distrackilta tuoksahtava “en tunne” alkavat sen sijaan vetävistä taustoista huolimatta toistaa edellisissä biiseissä nasevammin rimmailtuja sisältöjä ja kaatuvat hienoiseen korniuteen. EP:n päättävät “6ang” “juostaan katuja” ja instrumentaali outro “välisoitto” jäävät biiseinä sitten auttamattomasti alkupään materiaalin varjoon, vaikkakin lyyrisesti näissä mennäänkin kautta linjan verrattaen nokkelissa ja oivaltavissa sfääreissä.

Eräs ärsyttävä piirre Julman Henrin pohjoisen Suomen murteen kanssa kikkailuun myös liittyy. Välillä pohjoisen murteella, painotetuilla konsonanteilla ja maalaisittain vedetyt, muutoin pikaiset lyriikkalinjat tuovat hetkellisesti kiusallisen muovisen Antti Tuisku -assosiaation, olkoonkin biisien tematiikka tyystin eri. Pohjois-suomalaisena tarkkailijana Julman Henrin puheen murtamisesta huomaa helposti myös sen seikan, että välillä murrepainotuksensa osuvat väärille tavuille kuin miten murretta oikeasti puhutaan, mikä lisää kiusallisuuden tunnetta entisestään. Onneksi tämä kaikki kuitenkin vain hetkellisesti.

“aaa-EP” on kaksijakoinen kokonaisuus. Parhaimmillaan se sisältää mielenkiintoiselta kollaboraatiolta tehokkaan toimivaa ja tuoretta ja uhmakasta materiaalia. Kun aaa pääsee vielä kuluneimmista gangstailuista, arvelluttavimmasta riimien murtamisesta ja itsensä korostamisesta irti, ja kun bändin soundipolitiikkaan saadaan lisäksi hieman livemäisyyttä, koko hommaan saadaan vielä reilusti enemmän vaaran ja uskottavuuden tuntua.

3/5