Brasilian Gamasta tuleva hard core punk -veteraani A.R.D. (After Radioactive Destruction) kiersi tammikuussa vahvalla DIY -meiningillä Euroopan kaukaisimpia kolkkia, ja päätyi soittamaan Suomeenkin kuusi keikkaa. Kiertueensa aikana yhtye nousi lavalle mm. Yhdysvaltalaisen, Bostonin hard core-pioneerin Slapshotin kanssa Tshekeissä ja vastaavasti, niin ikään pitkän linjan suomi-punkkien, mutta myös tuoreempienkin tulokkaiden kanssa Suomessa. Näistä mainittakoon: Kohu-63, Riistetyt, Rattus, Força Macabra, Mustelma, Pohjoinen, Säteilevä Poika ja Juggling Jugulars.
Saimme koko trio-muotoisen yhtyeen laulaja-basistinsa, A.R.D.:n ainoan alkuperäisjäsenen Gilmar Batista Santosin miehistönsä kera sähköisten viestimien päähän kiristettäväksi Noisen Ruuvipenkkiin heidän palattua eteläisen Atlantin taakse helmikuun ensimmäisellä viikolla.
Noise.fi:n toimituksen riveistäkin tuttu Säteilevä Poika -yhtyeen laulaja-kitaristi Juha-Pekka Vanhatalo kuvaili torstain 26.1. Vantaan keikan tunnelmia seuraavasti:
A.R.D.:n veto Vantaan Rock Bearissa 26.1. oli sen verran tiukkaa toimitusta, ettei kiertueväsymyksestä ollut puhettakaan, vaikka hetkeä ennen keikkaa, samaisena päivänä Venäjältä tulleen bändin laulaja-basisti Gilmar kertoili, että unet ovat jääneet vähiin ja uupumus painaa. Myöskään vähäinen yleisömäärä ei brasilialaisia lannistanut. Laiskat Helsingin punkkarit missasivat paljon, kun eivät vaivautuneet Vantaalle tsekkaamaan tätä hc:ta ja perinteisempää punkkia törmäyttävää rytistystä. A.R.D.:n kolmelta vuosikymmeneltä poimittujen tykittelyjen lisäksi tarjoiltiin vielä Dischargea, The Exploitedia ja hieman yllättäen Motörheadin Ace of Spades.
Kuinka A.R.D. sai alkunsa, ja kuinka päädyitte nimeen A.R.D. [suom. ‘Radioaktiivisen tuhon jälkeen‘]?
Gilmar: Se oli vuotta 1988 kun tulimme päätökseen, että alkuperäinen nimemme Stuhlzäpfchen von N., mikä ei ollut helppo lausua saati kirjoittaa, pitää vaihtaa parempaan. Kun Achiles, tuolloinen uusi basistimme tuli bändiin, hän toi mukanaan logon ja nimiehdotuksen. Pidimme noista molemmista paljon, ja päätimme ottaa ne oitis käyttöön.
Mitkä ovat olleet musiikillisia ja taiteellisia vaikutteitanne vuosien varrella?
Gilmar: Olen saanut erittäin hyvän musiikillisen koulutuksen. Kävin kolme vuotta Escola de Musica de Brasilia:a – Brasilian kaupungin musiikkioppilaitosta Distrito Federalin piirikunnassa. Oppilaitoksella on pitkät perinteet. Lauloin myös joissakin brasilialaisissa kuoroissa, missä opin paljon mm. Beethovenin, Bachin ja Vivaldin klassisen musiikin historiaa, teoriaa ja tulkitsemista. Opiskelin myös japanilaista kuorolaulua college/ lukio-aikoinani. Olen myös sitä ikäpolvea, mikä otti ensimmäisenä omaksensa rullalautailun, BMX-pyöräilyn ja kamppailulajit, joista harrastin taekwondoa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen perehtynyt upeisiin brasilialaisten, perulaisten, yhdysvaltalaisten, bolivialaisten, mongolialaisten, kiinalaisten, japanilaisten ja lappilaisten alkuperäiskansoilta peräisin oleviin musiikkiteoksiin ja lauluihin. Nykyisin opiskelen Uke ja Thuva -tyylien kurkkulaulua didgeridoon soiton ohella. Myös alkuperäisten blues-soitinten, Didley-bow’n ja sikarilaatikkokitaroiden rakentaminen on kuulunut viimeaikaisimpiin projekteihini. Enkä tietystikään saata edelleenkään unohtaa ja olla kiinnittämättä huomiota hyvään, vanhan liiton hard coreen Suomesta, Ruotsista, Brasiliasta ja Yhdysvalloista.
Kuinka yleis-soundinne ja biisienne tekstit ovat omasta mielestänne jalostuneet näiden 33 aktiivivuotenne aikana? Jos jotenkin, niin kuinka?
Gilmar: Alussa pidin täydellisten riimiparien kirjoittamista ja ylipäätään riimien sointuvuutta ensisijaisen tärkeänä teksteissäni. A.R.D.:n myöhemmässä vaiheessa minusta kuitenkin tuli suuri runojen ihailija, ja totta kai halusin edelleen tekstieni olevan hyvin sointuvia, mutta halusin jättää tiukan riimittelyn taka-alalle, että tekstieni sanoma pääsisi paremmin ilmoille, ihmisten kuuluville ja ajatuksiin.
Soititte juuri ensimmäisen Euroopan kiertueenne ainoastaan vajaa kuukausi takaperin. Miltä tuntui kiertää Pohjois- ja Keski-Eurooppaa keskellä talvea? Mitkä jäivät teille parhaimpina muistoina mieleen ‘Jäätyneet Calangot [etelä-amerikkalainen liskoeläin]’ – talvisesta rundistanne?
Gilmar: Ensinnäkin, saimme todellisen tuntuman tee-se-itse – meininkiin. Useimmat kavereistamme eivät edelleenkään usko, kuinka selvisimme Euroopan kiertueemme kaltaisesta, valtavasta seikkailusta ilman kiertuemanageria. Toisekseen, maassamme on sanonta: ‘Jos sinulla on kavereita, sinulla on kaikki mitä tarvitset’. Sen me saimme kiertueemme myötä todeta aivan konkreettisesti. Kolmanneksi mainittakoon parhaat muistot: Vastuuntunto, välittäminen, omistautuminen, ja ennen kaikkea vanhojen kavereidemme innostus pelkän läsnäolomme takia, ja erittäin ystävälliset uudet ihmiset ja fanit joihin ystävystyimme aivan jokaisella keikalla, poikkeuksetta.
Mieleenpainuvimpia hetkiä koimme saunomisen merkeissä Ruotsissa, Oulussa ja Tampereella (missä paras koskaan!). Ne olivat uskomattomia hetkiä. Tuntui, että pääsimme nauttimaan viikinkien huveista. Lisäksi yleisön reaktiot keikoillamme Prahassa, Moskovassa, Pietarissa, Tallinnassa ja Oulussa. Viimeksi mainitussa kaupungissa pääsimme myös jodlaamaan saamelaisia lauluja: ‘Lii-oo-lai-aale-loijaa’. Se oli samaan aikaan mieletöntä, ja spirituaalista. Olimme kaikesta onnellisia jo etukäteen, mutta ällikällä lyötyjä kaiken kokemamme jälkeen. Se oli uskomatonta!
Mitkä olivat haastavimmat asiat joita kohtasitte kiertueellanne?
Gilmar: Yksi outo ja itselleni karmea tilanne oli Tshekeissä, missä ihmiset polttivat paljon tupakkaa pienissä pubeissa, joissa ei ollut minkäänlaista ilmanvaihtoa. Savua oli klubillammekin niin paljon, että voin todella pahoin, enkä voinut hengittää. Toinen hankala tilanne oli viettää kiertueella kaksi viikkoa ilman henkilökohtaisia matkatavaroita, mitkä myöhästyivät heti alussa ensimmäiseltä jatkolennolta, ja mitkä eivät saavuttaneet meitä ennen kuin tulimme toistamiseen Suomeen, kiertueen viimeisellä viikolla. Vihaan lentoyhtiöitä!
Gilmar on nykyään ainoa A.R.D.:n alkuperäisjäsen, “Herra A.R.D.”. -Kuinka te, yhtyeen nuoremmat ja tuoreemmat jäsenet, kitaristi Virgilio Athaide ja rumpali Jean Filip koette sopivanne samaan yhtyeeseen tasavertaisina yhtyekavereina brasilialaisen hard coren vanhemman herran kanssa?
Jean: Isäni, joka tunnetaan täällä meillä paikallisesti myös nimellä ‘Batman’ oli A.R.D.:n jätkien kaveri ja samalla sekä hard core – että rullalautailuskenen vastaavia puuhamiehiä synnyinkaupungissani Gamassa. Jo pienestä pitäen pääsin kuuntelemaan ja tapaamaan parhaita ja vaikutusvaltaisimpia bändejä mitkä tulivat ympäri maata ja maailmaa soittamaan kotikaupunkiimme. Olen saanut isältäni paljon musiikillisia vaikutteita monessa suhteessa. 14-vuotiaana aloitin basson soiton ja laulamisen edesmenneen, A.R.D.:n ensimmäisen rumpalin Betinhon (R.I.P.) pojan kanssa. Betinho rohkaisi meitä soittamaan ja ottamaan musiikkimme kunnon asenteella. 16-vuotiaana soitin varhaisella bändilläni Footnailz:lla aikaisemman A.R.D. -basistin syntymäpäivillä, missä myös A.R.D. esiintyi tuolloin. Se hetki oli minulle tajunnan räjäyttävä. Pääsin helvetti sentään soittamaan niiden uskomattomimpien legendojen kanssa samalle lavalle! Vuosia myöhemmin huomaan soittavani juuri tuossa samassa legendaarisessa bändissä, ja vaikka yhtyeessä on nykyään jäljellä ainoastaan yksi alkuperäisjäsen, minulle on silti tärkeää olla osa tätä kauan sitten alkanutta legendaa. Olen kiitollinen niin oppimisesta kuin siitä, että saan olla jäsen yhtyeessä mitä arvostan eniten koko brasilialaisessa hard core-skenessä.
Virgilio: Minulla on ollut ilo ja kunnia soittaa A.R.D.:ssä. Olen tuntenut Gilmarin noin 25 vuotta, ja olen aina fanittanut yhtyettä. Minulle on suotu suurta vastuuta, mutta myös paljon huvia olla roolissani, kitaristina A.R.D.:ssä.
Me suomalaiset punkkarit ja metallipäät tunnemme brasilialaisen hard coren pitkälti Sepulturan ja Ratos De Porãon kaltaisten yhtyeiden kautta, ja onhan meillä meidän ‘omat brassimme’, Força Macabrakin. Kuinka mielestänne brasilialainen punk- / hard core- ja metalli-skene on muuttunut niistä ajoista lähtien kun te aloittelitte yhtyeenne uraa 1980-luvun alkumetreillä ja puolivälissä?
Gilmar: 1980-luvulla Distrito Federalissa, pääkaupunkimme kupeessa suurin osa kavereistani kuului rock-skeneemme kuten monet rokkarit, metallipäät, punkkarit ja gootti / post-punkkarit. Kontaktini esimerkiksi Sao Paulon punkkareihin (mukaan lukien Sepultura ja Ratos De Porão) tapahtui kirjeitse. Postitse lähettelin ja sain uutta musiikkia suoraan bändeiltä, kuten silloin oli tapana. Niihin aikoihin kuulin myös ensimmäisiä kertoja The Exploitedia, Dischargea ja Rattusta, joiden tuuttausta kuultuani halusin itsekin perustaa oman hard core-bändin.
Yleisesti ottaen, noihin aikoihin skenen bändien otteissa oli enemmän uskottavuutta kuin mitä nykyään. Ehkä juuri siksi, että oli ylipäätään todella kovan työn takana löytää ja hankkia itsellemme kunnolliset soittovehkeet, PA-kamat ja keikkapaikat ennen kuin pystyimme toimimaan kuin oikeat bändit. Lisäksi äänitteiden tekeminen, tuottaminen ja julkaiseminen kiertueelle lähtemisineen oli tuolloin todella kovan työn takana. Nykyään, netin hyötykäytön lisäännyttyä yhtyeiden on toisaalta helpompaa luoda kontakteja, mutta samalla kilpailu “auringon alla” luonnollisesti kovenee, koska kaikilla on keskimäärin jo hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien käytössään hyvät fasiliteetit, eikä niiden järjestelemiseen tuhraudu energiaa eikä aikaa niin kuin meillä joskus silloin. Rehellisesti sanoen monet nykyajan bändit kuulostavat teennäiseltä ja ovat mautonta pikaruokaa, ymmärräthän? Mutta ympäri maailman on silti valtava määrä hienoja bändejä tuhannesta uudesta genrestä, ja tätä rataa…
Olet työskennellyt myös ANTIFA -järjestön palveluksessa. Itselleni sellainen toiminta edustaa vahvaa punk rockin eetoksen toteuttamista yhtyetoiminnan ulkopuolella ja poliittisesti kantaa ottavaa toimintaa myös omassa siviilielämässäsi. Kuinka poliittinen bändi A.R.D. sitten mielestäsi on?
Gilmar: Toimiminen ANTIFA:n palveluksessa selventää sitä mitä ajattelen ja haluan myös tehdä konkreettista työtä natsismin ja fasismin kitkemiseksi pois yhteiskunnastamme. Luulen, että kaikki meidän DIY-verkostossamme tekevät omalla tavallaan fasismin vastaista työtä. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan… On varsin oletettavaa, että alusta lähtien kaltaisemme bändit liputtavat kaikkea epäoikeudenmukaista paskaa vastaan, kuten röyhkeitä poliitikkoja ja julmuuksia ihmis-, eläinkuntaa sekä ympäristöä kohtaan. Meidän kohdallamme yritän myös aina saada yleisömme käsittämään, mistä asioista laulamme.
Kuvailisitko paria aihepiiriä, mistä haluaisit tulevaisuudessa kirjoittaa biisin?
Gilmar: Ympäristöuhkista ja -ongelmista, kodittomista, omien oikeuksiensa käyttämisen mahdollistumisesta ja teknologian sokaisemista ihmisistä.
Olitte kiertäneet aiemmin Brasiliaa mm. suomalaisten hard core -veteraanien Terveiden Käsien ja Rattuksen kanssa, minkä lisäksi äänititte pari biisiä Mustelman Valepuvuissa -tribuutti-albumille, ja seuraavaksi valmistelette jo split-levyn julkaisua Rattuksen kanssa. Soititte paitsi kymmenien muiden, myös useiden suomalaisten bändien kanssa Euroopan kiertueellanne. Millaiseksi olette kokeneet yhteistyön suomalaisten bändien kanssa?
Gilmar: Tuo on erittäin hyvä kysymys… Hmmm… Kun Rattus saapui Brasiliaan ensimmäistä kertaa, minua pyydettiin organisoimaan heille keikka Gamassa. Keikan jälkeen äijät yöpyivät luonani kahden päivän ajan. Tuosta tutustumisestamme lähtien olemme olleet Rattuksen miesten kanssa erittäin läheisiä ystäviä. Suhteemme muihinkin suomalaisiin bändeihin on hyvin lähellä saman kaltaista ystävyyssuhdetta. Olen pohtinut ystävieni kanssa syytä siihen, kuinka voimmekaan tulla niin hyvin toimeen keskenämme ja tulimme siihen lopputulokseen, että meillä molemmilla osapuolilla on yhteisiä syitä, palavaa intohimoa tehdä musiikin avulla yhteistyötä ja vaalia keskinäistä ystävyyttämme.
Meitä ja suomalaisia yhdistäviä tekijöitä ovat mm. äärimmäinen musiikki, eksoottiset ilmaisutavat, intohimo ja voima, kiintymys kauniisiin paikkoihin, erittäin vahva, muinainen oman kansamme kulttuuri. Lisäksi luulen, että meillä on olemassa vielä paljon muitakin yhdistäviä asioita. Kaiken lisäksi rakastamme toisiamme.
Tomppa Marjamäki (Rattus): A.R.D. tuli etäisesti tutuksi 2007 ensimmäisen brassikiertueemme aikana. Gilmar oli isäntänämme Gaman keikan yhteydessä, ja saattoi olla jopa kyseistä iltamaa järjestämässä. Bändin keikkaa en enää muista, A.R.D. oli yksi lukemattomista bändeistä, joita tuolla reissulla tuli tavattua, ja yhteiset vedot taisivat jäädä Gamaan. Suhde Gilmariin ja A.R.D:hen muuttui totaalisesti seuraavan kiertueen aikana 2013. Gilmarilla oli iso osuus kiertueen järjestelyistä, ja teimme yhteisiä keikkoja puolenkymmentä. Näin myös A.R.D. tuli tosi tutuksi ja läheiseksi bändiksi.
Oli hienoa seurata bändin vetoja brasilialaisessa illassa. Kun kuulin bändin suunnitelmasta tehdä kiertue Eurooppaan alkuvuodesta 2017, oli itselleni selvää, että he tulisivat myös Suomeen keikoille, ja tiesin heidän saavan tukea usealta henkilöltä, joita Gilmar on auttanut omissa kiertuesuunnitelmissamme. Oli hienoa soittaa näin mainion trion kanssa pari keikkaa, toinen vieläpä kotikaupungissa. Hienoja hetkiä. Tasaisen vauhdin mukaan seuraava kerta olisi 2022… Bändi, joka on aloittanut vuonna 1984, ja on voimissaan vielä 33 vuotta myöhemmin, ansaitsee hatun noston. Vaikka poikasiahan nuo vielä ovat…
Mitkä ovat A.R.D.:n tulevaisuuden suunnitelmat kuluvalle vuodelle? Onko teillä aikomuksia äänittää uusi A.R.D. -albumi jossain vaiheessa ja tulla Eurooppaan uudemmankin kerran?
Gilmar: Äänittää uutta materiaalia niin pian kuin mahdollista, soittaa niin paljon keikkoja kun vaan pystymme, ja ensisijaisesti Distrito Federalin piirikunnan ulkopuolella. Lisäksi aiomme organisoida suuren keikkatapahtuman juhlistaaksemme punk rockin 40-vuotista ikää. Lisäksi aiomme tulla Eurooppaan uudelleen. Luulen, että meidän täytyy vaan vaihtaa vaatteet kotona, ja lähteä tulemaan takaisin sinne. Tämä kiertueemme oli unelmien toteutuminen. Toivottavasti näemme taas pian. Kiitos kaikesta saamastamme tuesta!
IN ENGLISH
A.R.D. (After Radioactive Destruction) from city of Gama, Brazil played their first European Tour in January delivering strong Do-It-Yourself -spirit and blueprint around the furthest corners of Europe, and ended up playing six gigs in Finland. On their tour they shared stages with likes of Boston -hard core -pioneers Slapshot (USA), and old-school Finnish punk, hard core and sludge bands like Kohu-63, Riistetyt, Rattus, Força Macabra, Mustelma, Pohjoinen, Säteilevä Poika and Juggling Jugulars.
Singer-guitarist for Säteilevä Poika and journalist for Noise.fi, Juha-Pekka Vanhatalo described feelings after A.R.D. show on thu 26:th Jan in Vantaa:
A.R.D. -gig at Bar Rock Bear -club was really intense. They just killed it, and when on stage, there was not a single trace of tour-exhaustion to be witnessed, even though the band had arrived from St.Petersburg, Russia just hours before the show-time, and even though Gilmar moaned that he couldn’t have slept enough for days which was making him really exhausted. Neither were they bothered by the small number of attending people on thursday evening show. It was clear: A.R.D. hadn’t come here here to give it in. Lazy Helsinki-punks that didn’t feel up coming to see this great band play in Vantaa missed truly a great gig. Stylishly, A.R.D. blands traditional punk rock with hard core elements as they rip it up. In addition to their own songs from all 3 decades of their coureer, A.R.D. embraced the excited audience with Discharge, The Exploited -cover songs as bonus. Even though Ace Of Spades by Motörhead was bit of a surprise.
After these brave guys managed to get safe back home across the Southern Atlantic Ocean, we managed to get the entire Brazilian cohort to discuss about various subjects to our Noise.fi -interview with band’s lead-singer-bassist and the only original member of A.R.D. Gilmar Batista Santos leading the talk.
How did A.R.D. get started in the very first point and how did you come up with band’s name (After Radioactive Destruction)?
Gilmar: Well, it´s was in 1988, when we decided that the original name Stuhlzäpfchen von N., was not so easy to pronounce or even write, then when Achiles, the new bass player jointed to us, he just bring with him a new logo and a new name as suggestion, we liked both a lot and decided to do the change of band’s name.
What music and arts have influenced you and your music throughout the years?
Gilmar: I have a very good musical theory formation. I spent 3 years at Escola de Musica de Brasilia (Brasilia School of Music) a very traditional public music school in Distrito Federal. During that time and for several years, I used to chant in some choirs in Brasilia, there I learned a lot about classical music like Beethoven, Bach, Vivaldi etc. Also I studied Japanese popular chants for 4 years during my college days. Also I´m from the first generation of skaters, bikers and martial arts (taekwondo). In the last 10 years I´ve been in contact with the amazing songs from indigenous people from all over the world like Brazil, Peru, United States, Bolivia, Mongolia, China, Japan, Lapland, and nowadays I am studying Uke, Thuva (throat songs) and didgeridoo, also “creating” classical instruments from early blues history in America like Didley-bow, Cigar box guitar. Of course always hearing some good old school hardcore and punk rock songs specially from Finland, Sweden, US and Brazil of course makes me feel good.
Has your sound and lyrical message developed somehow during these 33 years of your existence in your own opinion? If it has, how has it developed/ reformed from the early days.
Gilmar: In the beginning I really did like to wrote songs with perfect rimes, and good sonority. But then I just became a great fan of poetry and of course decided to write with the sonority and decided to forget about the richness of rime construction and just focusing in what kind of message I was decided to “make” it go through the air, ears and minds.
You played your first European tour in six countries just a month ago. How did it feel like to tour for 3 weeks in Northern and Middle of Europe in the middle of cold winter? What were the best memories that Iced Calangos [South American specie of lizards] -European Tour gave to you?
Gilmar: First of all, we could feel the real sense of DIY. Most of our friends just don´t believed how could we do all that huge adventure without a tour manager. The second point: in my country we have one statement: “If you have friends, you have everything”, and it´s really true and we really agreed with this. Point number 3: The best memories – responsibility, caring, dedication and especially happiness when seeing old friends so excited about our presence and new friends so friendly and lovely new fans in all the venues. No exception!
Sauna in Sweden, Tampere (best overall) and Oulu, was amazing fantastic viking moments. Folks’ reaction in Prague, Moscow, St. Petersburg, Tallin and Oulu, with A.R.D. We felt so surprised and happy already, it was such unbelievable! was amazing fantastic viking moments. Folks’ reaction in Prague, Moscow, St. Petersburg, Tallin and Oulu, with A.R.D. – to hear about a competition in Moscow to promote the venue there, where the winner had to find in one of our songs, some Russian words. I love it a lot, it was super funny! To sing the ancient yokut “Ly o lay ale loya” in Oulu. It was so spiritual and priceless! We felt so surprised and happy already, it was such unbelievable!
What were the most challenging things and events that you came across with on your European Tour?
One weird and horrible event in Prague, Czech Republic I faced as people were smoking so much cigarettes inside the smallest the pubs without any ventilation; I felt so bad and sick with my poor lungs. For the second, it was terrible to spend 2 weeks without my luggage. I hate air companies!
Nowadays Gilmar is the only original member left if the group, “Mr. A.R.D.”. How do you, the newer and younger members of the band: Virgilio and Jean find yourselves fitting in the group as equal members and getting along with a grand-old-man of Brazilian hard core?
Jean: My father, known as Batman, was a friend of A.R.D. and also a representative of the hardcore and skateboarding scene in the city where I was born, Gama. So I’ve always listened and met the best and most influential bands in the city, the country and the world. I always got a good musical influence from him. At age 14 I started playing bass and singing in a band with the son of Betinho (RIP), the first drummer of A.R.D. He helped us and encouraged us to continue and take the music seriously.
At the age of 16 I played on the birthday of the former A.R.D. bassist, with my band Footnailz, where A.R.D. also played. For me that day was the climax, playing with the most awesome fucking guys in my city! And after so many years I find myself playing with those same legends, that although they only one representative of the first formation, for me it is like being part of the story from the beginning. I am grateful for both learning, and for being in the most respected band for me in Brazilian hardcore scenario!
Virgilio: It’s been a pleasure and an honour playing in A.R.D. I’ve been friends with Gilmar for some 25 years now and have always been a fan of the band. Being part of it is a great responsibility, but also great fun.
We Finnish punk rockers have known Brazilian hard core mostly through bands like Ratos De Porão and Sepultura, and now also through A.R.D., and we’ve got also our own “Finn-Brazilian” hard core -band singing in Portuquese: Força Macabra – How do you feel like, how is Brazilian punk/ hard core/ metal -scene nowadays compared to the days of early or mid-‘80’s as you established the band?
Gilmar: In the early 80’s mostly of mine friends was from rock scene (rockers, metalheads, punks and gothic punks) in Distrito Federal, my contacts with punks from Sao Paulo (Including Sepultura and Ratos De Porão) was just by mail, the main way to have contact with new stuff from bands in general. That was when after hearing some European bands like Rattus, Discharge and The Exploited I decided to create my band and assume our music as hardcore punk style.
In general I think that the scenario in the past was a bit more true, maybe because the huge efforts we needed to do to find stuff and everything for our bands, like good instruments, backline, venues etc. Also all the bands had to work hard to record, to release material and to get on the road. Nowadays with the increased growth of internet, I think it has become easier, even though the competition for “a place in the sun” turns hardest in fact ‘cause everyone has already got all those facilities needed for good production. And to be honest, in my opinion, mostly of the modern bands sound like fake fast food: tasteless, you know what I mean? But of course, there are still too much good bands all over the world, with a thousand of new styles and all that shit…
Gilmar has worked for ANTIFA. To me that does represent a strong ethos of punk rock ideology included in one’s civil life and identity as well. How political band A.R.D. is as a band in your own opinion?
Gilmar: Work in ANTIFA is just to make clear that I really care about compaigning and working against all that nazi or facho shit. I think that we all in our DIY-network are Antifa-workers, sort of. Hope it make sense to you. Since the early years, the band always assume to have in hands a flag against world shit like bad politicians, general attrocities against people, environment, animals etc. In our presentation we always want to make sure that the audience will understand what we are trying to say in each of our songs.
Please, would you describe a couple of subjects of which you want to write a new song about on your next release in 2017
Gilmar: Environmental issues, homeless, right to use your rights, people “blinded” by technology.
Previously, you guys have been touring Brazil with Finnish hard core punk veterans Terveet Kädet and Rattus, then you guys recorded two cover-songs for Valepuvuissa – Mustelma -tribute release and for the next you are planning to release a split album with Rattus in the near future. You have also played with plenty of Finnish bands on your tours. How have you generally found out co-operating with Finnish bands?
Gilmar: It’s really a good question. Hmmmm. When Rattus comes to Brazil for the first time, I was invited to organize the venue, then they stay in my place for 2 days, since that time we become very special friends. The thing with other Finnish bands are pretty close to the Rattus-case. I`ve been talking with some friends trying to find out, what´s the real thing that make us became so friendly and we ended up to a conclusion that both sides havegot lots of common reasons for this passion that’s shared.: Extreme bands playing extreme songs, exotic idioms, passion for velocity, beautiful places and people, a very strong ancient culture. Anyway, I think there´s so many others things too. We love each other, in addition.
Below: Mustelma, A.R.D. & Rattus ‘after-shave’ at Ilokivi, Jyväskylä, Finland 28:th Jan 2017 (pic: Tomppa’s archives)
Tomppa Marjamäki (Rattus): We became familiar with A.R.D. during our first Brazilian tour in 2007. Gilmar hosted us, when we played and stayed in Gama, and he could as well have been also one of the gig organizers that night. I don’t have any recollection of their gig from that day, because they were one of those countless bands that we met and shared the stage there and generally on that tour, and maybe our only common gig there was on that night in Gama. Our friendship with Gilmar and A.R.D. started getting closer on our next visit to Brazil in 2013. Gilmar was the executive tour manager for us, on which we (Rattus) shared the stage with A.R.D. maybe on seven nights. That’s how we got to know each other pretty good.
It was great to see guys killing it on stage in Brazilian night. Early 2017 I heard that A.R.D. was aiming to do an European tour, it was very clear for me that they would also be welcome to play in Finland along their tour, because I knew they would get plenty of help from DIY-people all over the country, as they also helped prepairments of many tours Finnish bands played in South America. Great moments have we shared together. With this smooth cycle of time, I think the next time to play together again will be in 2022. But above all, we all have to appreciate and deeply respect DIY-band that has started in 1984, and is still kicking it hard after 33 years ever after. Even they still tend to be kids to me.
What are the future plans for A.R.D. this year? Have you got any need to record a brand-new A.R.D. album one day and come back to Europe again?
Gilmar: To record some new material as soon as possible, to keep on playing as much as we can and giving priority to venues and cities outside of Distrito Federal-county and to organize a huge event to celebrate 40 years of punk rock -movement in the world. In addition to that, we thought to get back to play in Europe. I think we just need to change our clothes and go for it again. For us it was a kind of wonderful and amazing dream come true. Hope to see ya soon. Thanks for all the great support! Cheers.
Kuvat / pivs: Petri Kokko
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.