Julma Henri : P O L A R I S – “Tilinteko nuoruusaikojen ja karun kasvumaan kanssa.”

Hoes! Kuinka monesti on räpätty gettojen ja urbaanien lokaatioiden luomasta sosiaalisesta hienoudesta – vinoumasta, harhaisesta turvan tunteesta ja itsensä moottoriturpien identiteetin nojaamisesta katujen lakeihin ja lain ulkopuolella elämiseen? Vastaus tähän on liiankin helppo ja yksinkertainen: Aivan liian monesti ja aivan liian löyhin perustein.

Julma Henrin 12. Albumi, “P O L A R I S” on toista maata. Muinaisen moottorikelkkojen kuninkaan mukaan nimetty albumi on taidokkaasti kasattu pohjatuulen vihmoman underground rapin ja artistiksi kasvamisen tarinan yhdistelmä. Voisipa puhua jopa urbaaniin musiikilliseen muotoon jäsennetystä sosiogrammista. Se on periaatteessa jatkettu versio viime syksynä ilmestyneestä Julman Henrin EP:stä “Sininen“.

Viittäkymppiä lähestyessämme saavutamme pisteen, jossa ikäkriisi pakottaa katsomaan kuljettua matkaa taaksepäin tarkastelemaan elettyä elämää ja tekemään sovintoa nykyisen minän, eletyn elämän ja omien juurien välillä. Tarkkanäköiset havainnot ja otannat Rovaniemellä vietetystä lapsuudesta ja Oulussa vietetystä nuoruudesta kuvaavat Henrin (kieroon)kasvutarinan. Rivien välistä on luettavissa myös jotain siitä, miksi kertojahahmosta lopulta tuli pääkaupunkiseudulla valtakunnallisen menestyksen kylkeen kiinni päässyt kulttiräppäri nimeltä Julma Henri.

Henri on siis pohjoisen poikana alun perin kotoisin aivan eri sosiaalisesta ja kulttuurisesta ympäristöstä kuin esimerkiksi Stadin räppiskenen ‘Idän ihmeet’ tai kaiken maailman poppiräpin Villet ja Kallet. Siinä missä biiseissään Petos haluaa pois länsimaisten ihmisten silmistä pohjoisen periferian tarjoamaan yksinäisyyteen, Julma Henri dokumentoi aikansa pohjoisen elamän tyyliä karvoineen, nahkoineen mutta silti tietyllä hyväksyvällä tyyneydellä. Surumielisen lempeä musiikillinen lähestyminen beattien takana osoittaa myös Henrin ja albumin tuottaneen Nuoren Derrickin ymmärryksen musiikillisen ja taiteellisen herkkyyden päälle.

Viitteellisesti omaelämäkerrallisista teoksena se antaa mahdollisuuden kurkistaa myös vähemmän julman henrin sielunmaisemaan; inhimilliseen puoleen ja periferian kasarin ja ysärin kulttuuriin, mitä lyriikoissa autenttisesti mainitut paikkojen nimet, joita Henrin artikulaatiossa vahva pohjoisen murre ja kuulijaa vähemmän fronttaava soundimaisema eritoten korostavat.

Sosiopoliittista hardcorea ja kärjistävää hiihtopiporäppiä odottavalle kuulijakunnalle se mitä ilmeisimmin vaikuttaa pehmoilulta, mutta sitä se on vain päällisin puolin. Syvemmältä tarkasteltuna albumi kuvaa kuitenkin Henrin ja sosiaalisen piirinsä mullistavimpia ja rankimpiakin elämänkokemuksia. Vihan, turhaumien sylkemisen ja menetyksen ulos oksentamisen sijasta asioita osataan kuitenkin käsitellä kypsässä iässä rakkaudella, ymmärryksellä ja ripauksella nostalgiaa.

Mikä merkille pantavinta, on että vaikka monista albumin tapahtumista saisi reviteltyä esimerkiksi Julma Henrille ja Syrjäytyneille tyypillisempää, inhorealista, silmille käyvää, sosio-poliittista underground (t)rapia, valitaan ilmaisukeinoksi aivan eri metodi. Sen sijaan “P O L A R I S”:n soundimaailma myötäilee dark wave -henkisyydessään elettyjä aikakausia lämmöllä, melankoliaan sekoittuvalla kunnioituksella mutta ennen kaikkea vahvalla itsereflektiolla ja -tutkiskelulla.

“P O L A R I S” on lopun viimein karskin maineen saaneen pitkän linjan räppärin rakkaudenosoitus karulle kasvumaalleen, joka viime kädessä on luonut Julman Henrin koko artistisen kaikupohjan.

4/5