Keuhkot : Tyhjiö on varattu alueeksi – “Yhteiskuntarauhattomuuden fanfaari”

Pomarkkulaisen taiteilija-muusikko-vapaa-ajattelija Kalevi Rainio tallentaa yhdeksättä kertaansa Keuhkot-yhtyeen pitkäsoittomuodossa narisevat, klonksavaa ja kitisevää äänimuotoilua kansan kuultavaksi. “Tyhjiö on varattu alueeksi” on kaikista ulkotuotannollisista krumeluureista riisuttu huutavan ääni korvesta.

Vuonna 1988 perustetun perin kummallisen yhtyeen alkuaikoina Liimanarinasta tutun Olli “Ööliö” Paukkeen myötä Keuhkojen runkomiehistöön kuulunut D.W. Ojala palaa rikospaikalle rinnallaan Kaken lisäksi useille biiseille kitaraoita kutova Jouni Joronen, sekä klarinetisti Mika Rintala sekä huilusta ja taustaäännähdyksistä vastaava Maija Loukola. Heidät kaikki Kake esittelee heti albumin alkajaisiksi keveästi garage-folkahtavassa “Siunauksessa”

Kokonaisuus on enemmän autenttista ja riipivää äänikollaasia yhdistettynä Kaken kärkevään, inhorealistisen yhteiskunnalliseen monologimaiseen dokumentointiin. Biisit kertovat mm. länsimaisesta porsastelusta ja itsekkäästä pikkusieluisuudesta (“Mökkiloiset” ja “Ihmiskuoriainen), ihmisen avuttomuudesta armottoman luonnon äärellä (“Avanto”), petturuudesta (“Korppi”), uskonnosta (“Siunaus” ja “Jeesus [Saatanan Messu]”, muovitehtaanjohtajan lomarauhan järkkymisestä (“Luonto rauhaan”). Onpa mukana myös itsetutkiskelun hämäriä saloja avaava kappalepari, “Mikä olen” ja Vielä olen”.

Kake Puhuu tällä kertaa suoraviivaisemmin ja anarkistisemmin kuin ehkä aiemmilla Keuhkot -tuotannoillaan. Viinanjuontikulttuuriin vahvasti kytkeytyvä “Ennen yhdeksää” on tyylillisestikin miellettävissä suttuisesti kohkaavaksi punkiksi, mikä eritoten alleviivaa albumin lyyristä särmikkyyttä. Selväksi käy, että Kakea nykyinen maailmanmeno korpeaa jopa enemmän kuin semminkin, eikä liualle hassuttelumomentille jää albumilla sijaa. Silti kaiken absurdismin ja älyttömyyden taustalta kumpuaa viiltävääkin viiltävämpi yhteiskuntamme lainalaisuuksia ja ennalta-arvattavuuksia tarkkanäköisesti peilaava sarkasmi.

“Tyhjiö on varattu alueeksi” on parasta vehreässä, syksyisessä sienimetsässä kuunneltuna. Kun luonto on läsnä ja ihminen itse aiheuttamine lieveilmiöineen mahdollisimman kaukana.

4/5