Helsingin Vallilan entisen Konepajan ulkoilmaravintolan, Biergartenin anniskelualueella järjestettiin perjantaina 27.6. Järjestyksessään kymmenennet Räp Päivät vol. 10. Ulkoilmakonsertin pääakteina esiintymässä illan aikana olivat levynjulkaisukeikat heittäneet Kalafelat ja Petos sekä illan päätteeksi bileet kunnolla käynnistänyt lappeenrantalaislähtöinen Laineen Kasperi kera mainion taustayhtyeensä, Liian Iso Trio. Aikataulutiedottamiseen liittyvän, epäonnisen misinformaation seurauksena saavuin paikalle vajaata tuntia liian myöhään missaten Kalafelkojen keikan paria aidan ulkopuolelle energisen helmeilevänä kantautunutta biisiä lukuunottamatta.
Alkuillasta paikalla väkeä oli muutamia kymmeniä. Konepajan sivupihan aidatulle alueelle saapui illan mittaan satakunta ihmistä todistamaan tapahtunutta. Paskasta säästä huolimatta kemut kunniakkaasti järjestänyt ja sofistikoituneella tyylitajulla erinomaista väliaikamusaa luukuttanut DJ Wel-Z soitti oikein maukkaan setin, muhkeasti bouncannutta väliaikaräbäytystä. Ennen tylyn uutuusalbumin julkaissutta Suomi-rapin vastarannankiiskeä, Petosta. Wel-Z:n DJ-setin uitua hiljalleen lähemmäs uhkaavampaa dark wavea, huomasin “Penan” valmistautumassa rennosti bäkkärikarsinassa keikaansa siemailemalla olutta ja lähdevettä.
Uhkaavat pilvet vyöryivät etelästä päälle mittaan, iltaa juontanut mm. Pikakassan, SMC Hoodratsin, ja Ratfacen MC Respektor toivotti bläkkis-sään tervetulleeksi samaan aikaan, kun jouhikkovetoinen intronauha pyörähti soimaan, Petoksen astellessa kokomustaan streetwear-aurinkolasi -kostyymiin sonnustautuneena Biergartenin lavalle. Harvakseltaan keikkoja heittävä Petos esitti keikan taustojen kanssa ilman parilla viimeisimmällä kiekollaan mukana ollutta DJ TatC:a. Viimeksi todistin “Penan” tämän esiintyessäään Jontin kanssa joskus pandemian aikana Kallio Undergroundin “Kirkas Puoli” -levyn julkkareissa On The Rocksissa. Tuota edeltävällä Petos -soolo oli Kirkkonumnen Masalan Dalton’s issa “Testamentti”-levyn jälkeen talvella 2017 tai jotain. Tätä vetoa oli siis odotettu toimittajankin suunnalta.
Uusi, tylyä sivaltelua yhteiskunnan kiertoutuneesta arvomaailmasta, ihmiskunnan luontoa kunnioittamattomasta arroganssista ja ihmisen kädenjäljen jättämästä tuhosta voimansa ammentava kertosäkeitä kaihtava, Petoksen omaa nimeä kantava albumi on väkevä paketti. Livenä kokonaisuuden toteuttaminen osoittautui kuitenkin kompleksisemmaksi hommaksi. Syystä tai toisesta Petoksen keikka ei vain oikein missään kohtaa lähtenyt kunnolla nousukiitoon. Maestro takelteli palavaa lyriikkaa sisältävissä iskuriimeissään välillä niin, että pahaa teki. Ulkoilmatapahtumapaikan läheltä kiertänyt ukkoskuuro saattoi myös tuoda oman jännitysmomenttinsa peliin. Loppusetistä artisti ilmaisi turhautuneisuutensa omaan suoritukseensa jotakuinkin seuraavasti:
“Mä oon saatana opetellut näitä biisejä kuukauden, ja vissii ihan turhaan. Voisin olla ihan yhtä hyvin vaikka dokaamassa jossain…”.
Jossain ajatuksen taustalta paistoi toki myös itseironian aurinko, mutta artistin pettymyksen ja yleisön hämmennyksen tunteelta ei kukkaan sivuilleen pälyillyt paikalla ollut voinut välttyä. Toisaalta, ymmärrystäkin asialle löytyi. Vieressäni seisoskellut asiantunteva katsoja luonnehti naurahtaen: “Täähän päättyi ihan penamaiseen tyyliin!” Oli miten oli, alku aina hankalaa. On selvää, että Petoksen setti saisi varmasti muutaman vedetyn keikan jälkeen tervettä rutiinia pohjalle. Fakta kun tuppaa aika usein olemaan, että pari keikkaa on tehokkaampi treenikokonaisuus kuin pari kuukautta itsekseen treenausta. “Petos” -albumin biisit ovat sen verran tymäkkää sivaltelua ja uusissa biiseissä hengästyttävään tahtiin tiputettua muistettavaa lyrikkaa on aivan poskettomasti. Tästäkin huolimatta ne ansaitsisivat tulla kuulluksi livenä laajemmin ja useamminkin.
Tauolla alkoi sitten live-suorittamisen laatua löytyä. Brasiliasta Suomeen saapunut ja extempore-mrmeiningillä lavalle noussut ja yleisön valloittanut MC Diego MP3 heitti loopperin avulla sellaisen bestbox-seti että oksat pois. Lyhyessä kitarassa kuultiin näytteitä “Insane In The Brainin” ja “Jump Aroundin” kaltaisista old skool jenkkiräppiklassikoista. Wel-Z:n laadukkaana jatkuneella suomiräpäytys-DJ-setillä siirryttiin näppärällä liukumalla Laineen Kasperin keikkaa enteilevästi lavalle nousseen DJ Yollun lyhyen ytimekkääseen settiin, mistä ei sähköä puuttunut eikä skrätsejä säästelty.
Kasperin kivuttua lavalle pikkusikari ja epämääräinen muovipussi sormissa alkoi tarinaa lentää opettajasta, joilla bile- ja katutaideviikonloppu venähti putkareissun kautta pitkäksi, ja duunissa pitäs olla tunnin päästä kympiltä. Jo useamman vuoden ajan Kasperin kanssa toiminut Liian Iso Trio: Upeaääninen feattaaja, laulaja -kiipparisti, Meerikaah, perkussionisti-vokalisti Lataaja Vormisto ja DJ Yollu loihtivat milloin tiukkaaakin tiukempaa afro-beatia, milloin perinteikkäämpää suomirap-kamaa, ja ne sarjakuvamaisen tarinat monen näköisistä ihmisolennolle vastaan tulleista kommelluksista. Kerrassaan viihdyttävä setti hälvensi tuota hetkeä aiemmi orastaneen vitutuksen olosuhteista.
Vast’ikään julkaistu “Jumala on lomilla” sai Räp päivässä oivanlaisen live-promootion artistin vanhempaa matskua unohtamatta. Setin kohokohtia oli alkusetistä tiputettu, sattuman kaupalla mummovainaani tyttönimeä mukaileva, alunpitäen Asan kanssa levytetty “Järki-Korhonen”, kekseliään optimistinen, Stepalle omistettu “Pää täyteen”, hienolla kertsillä varustettu “Taikahattu”, HSL-aiheiseta painajaismaista tilannetta kuvaava “Pummi”, Meerikah:n kanssa vaikuttavastu duetoitu “Kuuleeko kuuhun” ja Setin koko Räppi päivän possen yhteiskööriin päättänyt “Lappeenranta”.
Kokonaisuudessaan Vallilan Konepajannkupeessa järjestetty Räp päivä piti pintansa perusteltuna ja niinä harvalukuisina uskottavaa, aitoa, maanläheistä räppiä tarjoavana tapahtumana. Ensi kerralla toivotaan vaan otollisempia olosuhteita tapahtumalle.
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.