Petos : s/t – “Antiteesi arroganssin ajankuvalle ja tekopyhyyden hegemonialle”

Kotimaisen rap-kulttuurin lahjomaton edelläkävijä, Petos levyttää harvakseltaan, mutta aina kun näkee aiheelliseksi, tekee sitäkin kylmäävämpää jälkeä. Nyt hän julkaisee albumin kuin varkain yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Uudella, omaa nimeään kantavalla sooloalbumillaan ‘Pena’ on luopunut aiemmista groovaavammista, tanssittavimmista beateista ja gangsta-rap-vaikutteistaan ja on suunnannut kohti synkempää ja kokeellisempaa, entistä tylympää dark wave -henkistä ilmaisua. Esimakua moisesta saimme jo vuoden 2019 Kallio Undergroundin veret seisauttaneella paluualbumilla, “Kirkas puoli”, mutta tällä kertaa mennään vieläkin kärjekkäämmille katvealueille.

“Petos” on nykyajan trendikkään sairaita ajatusnormeja ja sanomattomia uusia normeja ravisteleva ja raateleva albumi, jossa jokainen kappale on nimetty roomalaisilla numeroilla alkaen I:sta ja päättyen IX:ään. Albumin avauskappaleessa kuullaan samplattuna Kallio UG:n takaumaa, jossa ‘Petos summonaa primitiivistä tunnelmaa bängerien sijaan‘. Tämä kyseinen ajatus ikään kuin asettaa perspektiivin koko levyn tematiikalle.

Tekstien teemana ovat muun muassa ulkopuolisuus, inhorealistinen ryöpytys yhteiskunnan tekopyhää arvonormistoa, sosiopoliittista kontrollointia ja sumutusta kohtaan. yhteiskunnan kahlitsevien ristiriitaisten ideologioiden, populaarikulttuurin synkimpien piirteiden, omnipotenttisen ihmisolennon pedon luonteen avaaminen ja repiminen palasiksi. – Aihepiirien kritisointi on tässä kohtaa turhan väljähtynyt ilmaisu.

Allekirjoittaneen henkilökohtaisiksi suosikeiksi kokonaisuudelta nousevat madon luvut pelkurimaisen ihmiskunnan aivottomuudelle lukeva “III”, nettisensuurille ja identiteettipoliittiselle segregaatiokulttuurille täyslaidallisen päin heittävä “IV”. Seesteisimmillä vesillä melovat mutta kuuntelukertojen myötä paremmin avautuva “V” ja Kallio UG-aisaparinsa, Jontin kanssa pelkistetyn akustisen kitaran kierron koristeleman, koruttoman beatin päältä kovaa sivaltava “VII” toimivat myös hyvin. Kajaanin oma häiskä, DJ TatC hoitaa biisien skrätsäykset maaliin optimaalisella, lyömättömällä tyylitajullaan.

Petos on artistilta itseltään rohkea, kompromissiton ja henkilökohtainen teos. Albumin synkkyyden kautta puhdistavuudesta huolimatta albumituotannon kokeellinen ja hiturikertosäkeitä välttelevä lähestymistapa saattaa kuitenkin vaikuttaa raskaalta niille, jotka ehkä odottivat albumilta perinteisempää suomirappia, millaista kyseistä edeltävällä, vuoden 2015 Petos -pitkäsoitolla, “Testamentti” tyylisuuntansa suhteen oli. Toisaalta, jos herran perusteltu näkemys suomiräpin pidempään jatkunutta alennustilaa kohtaan ei jostain syystä ole entuudestaan tuttu, saattaa kyseinen reaktion olla ihan tervetullut. Pinja Särkijärven aavistuksen suuntiaan hakeva kertsilaulufeattaus “VIII”:lla olisi voinut tosin olla huolitellummin sovitettu, laulettu ja istutettu beatin sinällään todella hyvin toimivaan melodiapohjaan.

Kuitenkin, puutteineenkin, albumi sinnittelee korkealaatuisuuden kintereillä. Koska Petos-diggareiden perus-arvomaailmaan lähes poikkeuksetta kuuluu kaunistelematon, syvällinen ja raatorehellisen ilmaisun arvostaminen, löytää suurin osa heistä varmasti “Petokseltakin” runsaasti syvennyttävää. Ehkä jopa muutaman genrensä klassikkoainesta sisältävän, henkeä haukkomaan pistävän siivunkin.

Petos itse on vast’ikään todennut mediagaastattelussa, että kirjoittaminen on hänelle halvempi tapa käsitellä tunteitaan kuin terapia, ja että suureksi osaksi juuri siksi hän on täällä taas. Mikäli hyöty ja lopputulos ovat näinkin hyviä, sekä artistia että kohderyhmäänsä näinkin täydellisesti tyydyttävä, toivoisi kernaasti, ettei herran seuraavaa -albumia tarvitsisi odotella uutta yhdeksää vuotta peräkkäin.

4½/5