Ufomammut: Oro / Opus Primum – Emäaluksellinen italialaista avaruusdoomia

Neurot, 2012

On yksi asia tehdä toimivaa doom metalia ja toinen tehdä todella erinomaista avaruusdoomia. Italialainen Ufomammut, joka jo nimensä puolesta täyttää kaikki kriteerit, on puristanut itsestään ulos viisi metalliksi tulkittavaa monoliittia jotka ovat kunniaksi tälle tumman usvaiselle genrelle.

Kuudennella kiekollaan Ufomammut on jalostanut soundiaan entistä totaalisemmaksi ja kokonaisuuden massa sekä paine saavuttavatkin jo melkoisia tasoja. Katedraalin kokoiset kitaravallit sekä tuskin tulkittava ja taustaan häivytetty valittava laulu/huuto ovat tärkeitä palasia tässä kosmisessa palapelissä, eikä unohtaa sovi myöskään rytmiryhmän kaiken tieltään runnovaa telaketju-junnausta.

Alkuun pörisevistä ja omissa kehissään kiertävistä kappaleista ei tahdo edes löytyä kunnolla tarttumapintaa, mutta jo parin kuuntelukerran jälkeen biisien energiavuot alkavat hiljalleen hahmottumaan. Laulua ei ole siunaantunut mukaan kovinkaan paljoa, sillä vokaalien tilalla kuullaan usein lähes tunnistamattomiksi muokattua ja käsiteltyä puhetta sekä pieniä synakuvioita ja efektejä. Ratkaisu voi olla kova kynnys monelle kuulijalle, mutta ainakin allekirjoittanut nautti tällaisesta vanhoista kaavoista vapautumisesta. Eikä niillä sanoilla ole niin väliä, kun satunnainen radiokohina ja bändin kosminen säteily lävistää kaiken materian.

Avauksena kuultava Empireum nostaa kuulijan eteen heti ensimmäisen korkean riman, sillä karvan alle neljätoistaminuuttinen hirviö ei ole mikään helppo käynnistys. Hitaasti avautuva kappale toistaa lähinnä yhtä ja samaa kuviota, keräten siinä samalla kuin varkain massaa, kunnes hiukan puolenvälin jälkeen alkaa viimein tapahtua. Tai eihän niiden biisien jälkipuoliskoillakaan itse asiassa kovin paljon tapahdu, sillä yleensä bändi kaulitsee doom-taikinaansa vauhtiin päästyään vain aiempaa kovemmalla voimalla.

Oro tulee olemaan kaksiosainen kokonaisuus, jonka ensimmäinen puolisko on tämä Opus Primum. Myöhemmin tänä vuonna on luvassa vielä Opus Alter, joten kokonaisuus ei ole vielä täysin muotoutunut. Mikäli toinen puolisko kuitenkin yltää näihin samoihin sfääreihin, on kasassa yksi doom-vuoden merkittävimmistä paketeista.

4/5