Nyt ei mennyt ihan nappiin, Killing Joke

killingjoke1

The Circus, Helsinki 4.5.2012

Perjantain 4.5.2012 keikka Helsingin The Circus -klubilla oli kolmas kertani Killing Joken keikalla. Ensimmäisen kerran näin yhtyeen Ilosaarirockin päälavalla vuonna 2009. Sekin keikka oli hyvä, mutta todellinen tajunnanräjäyttäjä oli tämän brittiläisen konkariyhtyeen esiintyminen Nosturissa syksyllä 2010.

Tuolloin Killing Joke oli juuri julkaissut alkuperäisellä kokoonpanollaan vahvan paluulevyn Absolute Dissent. Sen ja yhtyeen debyytin Killing Joken (1980) kappaleiden varaan rakennetun setin soittanut ryhmä piti yleisönsä pienin mutta lumoavin elein vahvasti otteessaan. Nosturissa 2010 näkemäni veto saattaa hyvinkin olla kokemieni keikkojen top 10 -listalla. Odotukset The Circusin keikkaa kohtaan olivat siis kovat, mutta tällä kertaa Killing Joke tuotti pettymyksen.

Post-punkista alkujaan ponnistanut Killing Joke on uransa varrella yhdistellyt erilaisin sekoitussuhtein goottirockia, punkia, industrialia ja metallia. Alkuperäisen nelikon yhteen palaamisen jälkeen tehdyt kaksi levyä ovat tuoneet jälleen enemmän post-punk-sävyjä mukaan. Näinkin raskasta musiikkia soittavaksi yhtyeeksi Killing Joke on lavalla yllättävän rento: Kitaristi Kevin ”Geordie” Walker suikassaan voisi olla kuin Korsuorkesterin riveistä ja basisti, tuottajalegenda Martin ”Youth” Glover aurinkolipassaan kuin eläkeläiskerhon bändistä. Show onkin pitkälti mykkäelokuvakauden kauhuleffan antisankarilta näyttävän laulaja Jaz Colemanin varassa. Hän julistaa, tuijottaa, irvistelee ja harhailee lavalla haalareissaan ja silmämaalauksissaan ja hänen eleensäkin ovat liioiteltuja kuin mykkäfilmeissä. The Circusissa Colemanin karisma ei kuitenkaan toiminut täysillä. Esiintymisessä oli aistittavissa väkinäisyyttä ja tiivis kontakti yleisöön jäi saavuttamatta. Niinpä keikka ei tempaissut mukaansa vaan jäi enemmän katselun asteelle.

Kuvat Juha-Pekka Vanhatalo

Sounditkaan eivät olleet The Circusissa aivan kohdallaan, mutta suurempi merkitys oli keikan biisivalinnoilla. Tällä kertaa Killing Joke keskittyi huhtikuussa julkaistuun MMXII-levyynsä sekä alkuaikojensa materiaaliin. Siis kappaleisiin, joiden levytetyillä versioilla sama kokoonpano Coleman–Walker–Glover–Ferguson soittaa. Tämä ratkaisu jättää paitsioon lähes 30 vuotta 15 pitkäsoittoa julkaisseen yhtyeen urasta. Uran ääripäiden väliltä Killing Joke on käynnissä olevalla kiertueella soittanut sellaisia klassikoita kuin Love Like Blood ja Pandemonium, mutta Helsingissä näitä ei kuultu.

Musiikillisesti MMXII jatkaa pitkälti Absolute Dissentin linjoilla, ja on vahva suoritus, vaikkei ehkä aivan edeltäjänsä tasoa saavutakaan. Huomasin kuitenkin, että sen kappaleet eivät liveoloissa toimineet yhtä tiukasti kuin Absolute Dissentin biisit puolitoista vuotta sitten tuoreeltaan Nosturissa. Nyt esimerkiksi Absolute Dissentin The Great Cull tuntui nousevan yhtyeen uran alun klassikoiden rinnalle, mihin puolestaan vaikkapa uudet Rapture tai Corporate Elect eivät pystyneet.

Kiertueväsymyksestä tai vaikeuksista antoi viitteitä myös keikan loppuminen lyhyeen vain 16 kappaleen jälkeen. Tällä kiertuella yhtye on soittanut 18–19 biisin settejä. Nosturin keikalla vuonna 2010 se soitti peräti 22 kappaletta.

Ihan käsikirjoituksen mukaan ilta ei mennyt muutenkaan. Amerikkalaiset lämmittelybändit The Icarus Line ja The Crying Spell keskeyttivät kiertueensa jo ennen Suomen keikkaa. Harmi, sillä molempiin olisi ollut mielenkiintoista saada kosketusta keikkaoloissa. Pikahälytyksellä lämmittelijäksi saatiin kotimainen DWNSTRS.

Keikkakokemukset ovat toki subjektiivisia tunne-elämyksiä ja vaikeasti vertailtavia. Olinko vain enemmän päissäni edellisellä kertaa tai liian selvin päin nyt? Kuitenkin keikan jälkeen The Circusin narikkajonossa ja paikan ulkopuolella muidenkin mielipiteet tuntuivat olevan saman suuntaisia. Killing Joke on hieno yhtye, mutta tällä kertaa se ei pystynyt pistämään peliin parastaan.

Killing Joke, Helsinki 4.5.2012

Requiem
European Super State
Sun Goes Down
Rapture
Wardance
Chop Chop
Change
Primobile
Fema Camp
Pole Shift
Asteroid
The Great Cull
Corporate Elect
Pssyche
—-
The Wait
Turn to Red

Muuta aiheeseen liittyvää