Maria Gasolina : Pitkää Siltaa – Rytmit kuumat Idän maan

(Gasolina Records 2017)

Vuosituhannen alkumetreillä alkunsa saanut, alunalkujaan brasilialaista rytmimusiikkia suomeksi kääntänyt ja esittänyt, ennakkoluulottoman, etnahtavan big bandin mittasuhteita tavoitteleva helsinkiläisryhmä Maria Gasolina julkaisee ensimmäisen pitkäsoittolevynsä seitsemän vuoden levytystauon jälkeen. Järjestyksessään yhtyeen neljäs pitkäsoitto Pitkää Siltaa kuljettaa kuulijan kosteiden lattarirytmien sijaan kuumien Lähi-Idän ja Itä- sekä Pohjois-Afrikan rytmi- ja populaarimusiikin aaltojen päällä tehden samalla maamme musiikkikulttuurin näkökulmasta katsottuna merkittävää  ja sivistävää kulttuurityötä. Samalla yhtye onnistuu taikomaan erittäin eksoottisista kappalevalinnoista miellyttävän helposti lähestyttävän kuuloisia. Maria Gasolina on tehnyt valtavan määrän pohjatyötä saadakseen uusimman albuminsa musiikin kukoistamaan näin upealla tavalla.

Saatekirjeen perusteella Maria Gasolina haluaa avata uusimman levynsä kappaleilla kuulijoilleen uusia näkökulmia kulttuureihin, joista länsimaiselle ihmiselle maalattu kuva on synkkä, lohduton, verinen ja varsin yksipuolinen.  Uusimmalla albumillaan yhtye tekee myös yhteistyötä Helsingissä toimivan, maahanmuuttajataustaisista muusikoista koostuvan Bäghdad Bandin kanssa.

Maria Gasolinan musiikillinen anti on raikasta, pehmeää ja erittäin nyanssitajuista, musiikillisia rajoja kaihtamatonta muzakkia vahvoilla ja monisyisillä folk-piirteillä. Egyptiläisen Alsarah & The Nubatonesin Habibi Taal -käännös Beibe Tuu kehrää pehmeästi kappaleen alkuperäisillä elementeillä. Tätä seuraava somalialaisen Dur-Dur Bandin Dooyon voisi laajasti ajateltuna ja muhkean rytmipoljentonsa perusteella ammentaa ydinmehunsa täysin samoista hedelmistä kuin vaikka Radiopuhelimienkin raivokas funk. Mokomaksi kääntynyt Tarkan Simarikin ja läntisessä Babyloniassa paremmin Holly Vallacen versioimana Kiss Kiss:inä tunnettu kappale on albumin ehdottomasti hunajaisimmin tajuntaan liimautuvia biisejä ollen samalla albumin selkein pop-laina. Maria Gasolinan laulaja Lissu Lehtimaja saa kuitenkin öljyttyä laulusuoritukseensa sopivasti pohjoista jäykkyyttä ja sarkasmia paikoin vain vaivoin nuotissa pysyvällä itämaisella vibraatollaan.

Libanonilaisen indie-pop laulajattaren, Yasmine Hamdan:in Samar puolestaan kääntyy hiipivän pehmeäksi käännökseksi Sanat, jonka suomalaisversion viettelevästä melodiamaisemasta ja tunnelmasta herää vahva assosiaatio Kerkko Koskinen Kollektiivistä ja jopa Kauko Röyhkä & Nartusta. Assyyrialaisen progressiivisen rockin Sargon Rasho -laina Gubare puolestaan imee vastustamattomasti mukaansa mystisen hypnoottiseen tunnelmaansa.

Albumin ja kuluneen vuoden kotimaisen populäärimusiikin ehdottomiin helmiin lukeutuu Journalisti, Lehtimajan tekemä käännös 70-luvulla huipulla olleen turkkilaisen protestilaulaja Selda Bagcanin kappaleesta Yaz Gazeteci Yaz. Sipilä-gaten kaltaisen median vaientamisen kulttuurin ja räikeän poliittisen suhmuroinnin sekä propagandamedioiden pullistelun aikakaudella kyseinen kappale saa aivan uuden merkityksen myös täällä härmässä. Kun itse biisikin on vielä helkkarin toimiva, Journalisti osoittaa sen, kuinka viiltävän tyylikkäästi ja lämpimästi Maria Gasolina osaa ottaa kantaa musiikilla vuonna 2017. Nyky-punkkareittenkin sietäisi ottaa tästä oppia, kuinka kirjoittaa oikeasti yhteiskunnallisesti puhutteleva biisi vuonna 2017.

Mollivoittoinen afrobiitti Hafusa Abasi, Slim Ali & The Kikulacho Yahoo’ Band:in Sina Raha, joka MG:n käsittelyssä tottelee nimeä Onneton on sitten astetta jos toista vaisumpi esitys. Kappaleen takavasemmalta päälle käyvän halpis-Casio urkusoundi, mollijollotus yhdistettynä asteen kornin puolelle lipsuvaan ihmissuhdekriisi-aiheiseen tekstiin eivät MG:n asteikolla oikein toimi. Persialainen kansanlaulu Mali Chugul Bil Soug (suom. Pitkääsiltaa) on puolestaan malliesimerkki hienosti pelittävästä bändiduetosta Bäghdad Bandin kanssa kekseliäine sovituksineen. Nimikkokappale on samettisen pehmeä, keveästi leijaileva ja kauniisti groovaava, monikerroksinen ja tehokkaasti alitajuntaan uppoava kappale. Samaa linjaa albumin loppupuoliskolla jatkaa jo edesmenneen algerialaisen laulajattaren Cheikha Rimitti:n laina, nykyajan tanssimusiikissa standardina tunnetulla kebab-kompilla jumpsuttava Kukkia Ja Hunajaa (alkup. Nouar) kaataa beiben viettelevästi ja vastustamatta ketoon erittäin tehokkaasti mustalaismolliskaalasta hyödyntävällä teemamelodiallaan. Plussaa kyseinen biisi saa myös Matti Pekosen soittamasta, erittäin pehmeäsoundisesta nauhattomasta bassosta. Albumin päätöksenä kreikkalaisen kokeellisen popin artisti Dionysis Tsaknis:in Tragoudi Ton Gifton (Mpalamos) -käännös; kodittomuuden ja juurettomuuden tunnetta kuvaava, lohduttomasti aavikkotuulen mukana yöhön haihtuva Mä En Täältä Oo jättää miettimisen aihetta monessa suhteessa 100-vuotiaassa Suomessa.

Levytysprosessin myötä Maria Gasolina on järjestänyt myös yhteisiä musiikki-iltamia vastaanottokeskusten asukkaiden kanssa. Erittäin arvostettavaa toimintaa ja heittäytymistä yhtyeeltä, joka ei ainoastaan soita kappaleitaan palavalla intohimolla, vaan joka elää joka ikisen soittamansa soinnun ja sanan läpi todella tarkoittaen sitä. Enemmänkin.

 

4/5

 

Pitkää Siltaa -levynjulkaisukeikka on pe 16.12. klo 21 Helsingin Korjaamolla. Korjaamo lahjoittaa osan levynjulkaisukeikan lipuista turvapaikanhakijoille.

Mukana Maria Gasolinan lisäksi levynjulkkarikeikalla esiintyy Bäghdad Band, venezuelalais-syyrialainen lauluntekijä Ramithawi ja DJ Borzin