Juha Pekka Tapani Heikkisen vuosi katusoiton kuninkaana huipentui Faces-etnofestareihin

Noise.fi:n vieraileva kirjoittaja Riikka Kaukinen matkaa Faces-festareille dokumentoimaan Juha Pekka Tapani Heikkinen JNE -bändin keikkamatkaa ja raportoimaan festareista Noiseen.

Faces on krebattu ja Juha Pekka Tapani Heikkisen seuraaja katusoiton kuninkaallisena valittu. Päällimmäisenä festareista jäi mieleen vähän sinne päin -meininki, lauantai-illan ukkosmyrskyn tarjoilema huikea valoshow ja yleisön villiinnyttänyt jpth JNE:n keikka.

Vuodesta 1998 Raaseporissa vietetyn poikkitaiteellisen Faces Etnofestivalin tavoitteena on solidaarisuuden, yhteisöllisyyden ja monikulttuurisuuden edistäminen iloisella otteella. Tänä vuonna musiikkia, tanssia, teatteria ja runoutta tarjoillutta festaria juhlittiin 27.-29.7. teemalla The New Spring – Uusi kevät.

Jokainen, joka puhuu Facesista, käyttää adjektiivia kotikutoinen, eikä suotta. 3000 kävijää vetänyt pikkufestari on sympaattinen, mutta tapahtuman organisoinnissa ja ainakin artistien kohtelussa olisi parantamisen varaakin. Tapahtuman ideologia on kuitenkin ehdottoman kannatettava, festarialue järven rannassa oli viehättävä ja festaroijat iloisia ja vahvasti mukana keikkahulinassa. Lavat olivat pieniä ja tunnelmallisia, bäkkärinä toimi esiintymislavan alle rakennettu maja ja metsäpoluilla saattoi törmätä vaikkapa sieniasuihin sonnustautuneisiin festarikansalaisiin. Ruokateltoista oli tosin yllättävän haastavaa löytää muuta kuin kebabia tai grillimakkaraa; turvallinen thaikoju perinteisine mutta herkullisine tofumättöineen pelasti lopulta kasvissyöjän illan. Muuten letkeä hippifiilis oli varmasti taattu.

Aikataulukiireiden ja sääolosuhteiden vuoksi suurin osa Facesin muista esiintyjistä jäi valitettavasti näkemättä. Lauantai-iltana soittaneen venäläisen MajaS:n rytmit kyllä viekoittelivat tanssimaan yltyvästä vesisateesta huolimatta ja perjantaina esiintyneen Hermanni Turkin pojatkin ovat hehkuttaneet Facesin timanttista keikkamenoa. Lauantain pääesiintyjille Pelle Miljoonalle ja Mad Sher Khanille sen sijaan kävi kehnommin: Pellen keikka keskeytettiin järvellä riehuneen ukonilman takia ja Khan puolestaan joutui soittamaan samaan aikaan muuan juha pekka tapani heikkinen JA NIIN EDELLEEN -yhtyeen kanssa. Ravintolassa oli poikien soittaessa niin järisyttävä meno, että tokkopa Khanista on sille paljon vastusta ollut.

Juha Pekka Tapani Heikkinen vetää keikkansa aina kuulijan sydämeen asti osuvalla tunteella ja valolla, esiintyi sitten yksin, kaksin tai kokonaisen kuoron kanssa. Parhaimmillaan tuo susipaitainen runopoika on kuitenkin JNE-bändinsä kanssa. Kitaroinnin Heikkinen hoitaa keikoilla itse, muista rytmeistä vastaavat rumpali Jere Kolehmainen ja basisti Timjam Ikiliikkuja. Heikkopäisesti cajóniaan paukuttava Kolehmainen kerää bändin äijäpisteet ja possen nappisilmäinen rokkistara Timbe taituroi välillä bassolla, välillä melodikalla ja ehtii siinä sivussa vielä flirttailla eturivin tytöillekin.

Rakkaus soittamiseen ja vahva esiintymiskokemus näkyvät jpth JNE:n meiningissä niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Faces-viikonloppunakin bändinpoikien kalenteriin mahtui vielä toinen keikka Jyväskylässä Naamat-festarin jatkoilla, ainakin kolmet teatteritreenit ja neljä esitystä, yksi soolona vedetty katusoitto ja 700 ajokilometriä keikkabussina toimineella kirpunkokoisella sitikalla. Poikien tahtiin verrattuna satunnaisen keikkahengaajan osa kitaran- ja bissenkantamisineenkin oli nautinnollisen helppo, mutta lavalla taiteilijaelämän rasituksista ei näkynyt häivähdystäkään.

Niin soittajien kuin innokkaan bändärinkin mielestä jpth JNE:n meno vain paranee keikka keikalta, eikä Faces tuottanut pettymystä. Yleisö tanssi, lauloi ja fiilisteli mukana heti alun herkistelyistä lähtien ja viimeistään hittibiisi Digi digin aikana mimmit meni ihan sekaisin (ja oli siellä pojatkin aika liekeissä). Villiä hurmosta ja Soita, soita! -huutoja kirvoittivat myös toistaiseksi julkaisemattomat Krebaamaan ja tulevan levyn nimibiisiksi mainittu Väkevää tahnaa koreografioineen. Keikka päättyi tietysti bändin kauneimpaan rakkauslauluun Kaloripommiin ja raikuviin suosion- ja lemmenosoituksiin.

Loppuilta kompasteltiin festarialueen pilkkopimeillä metsäpoluilla (”ette tee voi täst artistiportist mennä, pomo kiäls”), pideltiin rankkasadetta piskuisessa, vuotavassa teltassa, juotiin keikkamaskotin käsilaukussa sisään sniikattuja salakaljoja yhteisestä kahvimukista ja ajettiin lopulta aamuyöllä tietyömaita väistellen turvallisesti kotiin nukkumaan. Kun huikean illan päätteeksi veti jätesäkin niskaansa ja kahlasi paljain jaloin mutavellissä keikkabussille, jossa kuski veteli voimatorkkuja, tuntui että siitä ei paljon lähemmäs aitoa rokkistaran elämää voi enää päästä.

Faces-sunnuntaina jaetun katusoiton SM-tittelin koppasi itselleen englanniksi ja ruotsiksi esiintynyt kitara- ja lauluduo Lulu Band, jota raati kiitteli hyvistä stemmoista, herkästä laulusta ja arkojakin aiheita käsitelleistä, kevyillä melodioilla höystetyistä sanoituksista. Juha Pekka Tapani Heikkinen luovutti katusoittovaltikkansa ilolla seuraajilleen, mutta kreisibailumeininki jatkuu mehevänä valtaistuimelta syöksemisen jälkeenkin. Loppukesän aikana jpth:n ja sekalaiset kokoonpanot voi bongata ainakin Helsingissä vielä useampaan otteeseen ja levyäkin on tosiaan lupa odottaa.

JPTH:n Tulevia keikkoja:
perjantai 3.8. CUBA! (JNE-duo)
lauantai 4.8. Kallio Block Party, Kustaa Vaasa (JNE)
tiistai 21.8. Art Goes Kapakka, Fanny (soolo)
torstai 23.8. Korjaamon taiteiden yö (JNE)

Teksti ja kuvat Riikka Kaukinen

Mahdollisesti jotain samankaltaista