J. A. Mäki : Aavaa – Radiopuhelimien keulahahmon yllättävän kaunis ja nyanssirikas soolodebyytti

(If Society / Plutonium Productions 2019)

Jyrki Anselmi Mäki, tuo raivopäisenä liveryhmänä tunnetun oululaisen voimanpesän keulahahmo sooloilee nyt ensimmäistä kertaansa. Heti alkuunsa on todettava, että allekirjoittaneen odotukset sarjakuvataiteilijanakin kunnostautuneen Mäen soololevyyn olivat jopa pitkän linjan Puhelimet-diggarina varsin kaksijakoiset. Oli toki oletettavaa, että puolista pääbändinsä lyriikoistakin vastaavan Mäen sanataiteellinen puoli persoonallisine luontokuvauksineen, syvällisen inhimillisine havaintoineen ja avaruudellisine pohdintoineen olisi herralla oivallisesti hallussa. Se, kuinka hennompi ja melodisempi musiikillinen aistikkuus istuisi lähinnä seinähulluutta, suoraa huutoa ja hykerryttävän pimeää mesoamista ilmentävän tulkitsijan pirtaan, arvellutti eritoten kovastikin allekirjoittanutta etukäteen. Varsinkin kun viimeisimmällä Radiopuhelimet-albumilla, toissavuotisella “Saastan Kaipuu” uutena elementtinä yhtyeen repertuaariin mukaan hiipineet Dimi Salon tuplaamat melodiset laulut eivät tuntuneet olevan alkuunkaan Mäelle ominaisinta osaamisaluetta.

Radiopuhelimien kanssa kiistattomaan kulttimaineeseen 14 studioalbumillaan ja muutamalla pienlevyllä kolmen vuosikymmenen kuluessa runnonut Mäki ei suoraan sanottuna vaikuttanut olevan edes pääyhtyeessään se hahmo, jolta olisi osannut odottaa joku päivä sooloalbumia. Toisin nyt kuitenkin todistettiin.

Mäen taustabändissä vaikuttaa Puhelimienkin äänittäjänä kuunnostautunut Morley-rumpali ja äänittäjä Juho Kauhanen a.k.a. Pentti Amore, Zacharias Carls Groupin Ossian Marttala ja Aknestikin Jukka Takalonkin kanssa työskennellyt pianisti/ kosketinsoittaja Anna Itkonen.

 

Pääosiltaan “Aavaa” on perinnetietoisten, toimivien kudelmien varaan rakentuva akustinen albumi, joka on osiensa suhteen varsin tiivis, vaikkakin rönsyilevä paketti. Välillä se huokuu Velvet Undergroundiin viittaavia, maalailevampia avantgarde-piirteitä (“Päivän raskain hetki” ja Uuno Kailaan runon kylkeen kirjoitettu “Kevätlaulu”), välillä Ted Nugent-henkistä, pahansisuista piiskariffittelyä, The Stoogesille tyypillistä proto-punk-otetta tai Radiopuhelimien eri aikakauden retkiin viittaavia psykedeelisempiä kokeiluja.

Puhelimien biisien teksteihin verrattuna Mäen lyyrinen ote “Aavaalla” on vähemmän rajua, inhorealistista ja suorasukaista, vaikkakin silti totutun tarkkanäköistä.

Mäen tekstit huokuvat ikääntymisen mukanaan tuomaa, rivien väleistä purskahtelevaa, lempeää elämänkokemusta, aspergerin oireyhtymään viittaavia, kirurgin tarkkoja, yksityiskohtaisia asia- ja tilannehavaintoja (“Askeleet”) sekä ihmisen oman tilan, ykseyden ja rauhan ylitystä (albumin nimikkobiisi). Välillä kokonaisuus tarjoilee myös viiltävää ihmiselon väliaikaisuuden kuvaamista historian aikajanalla, josta esimerkkinä mainittakoon rujo mutta samalla hyytävän kaunis, mollissa kulkeva päätösraita-slovari “Hauta meren rannalla”. Ensikierroksilla nimensä mukaan kummalliselta vaikuttanut videobiisi “Outo Päivä” nousee useiden kuuntelukertojen myötä uskomattoman lumoavaan herkkyyteen tuoden mieleen etäisesti taannoisen Liekki-yhtyeen. “Vitsi 618” voisi yhtä hyvin olla Radiopuhelimien muutaman vuoden takaiselta, varsin kokeilevalta, akustiselta levyltä “Ei Kenenkään Maa”. Maanisen pirteässä “Kesä kaukana”-boogiessa soi jonkinlainen Tuomari Nurmion “Maailmanpyörä Palaa” ja Radiopuhelimien “Maalla” -albumien fuusio.

… Ja todettava se vaan on, perhana. Soololevynsä perusteella ukko on jumaliste treenannut puhdasta laulua tai muuten vaan onnistunut petraamaan laulusuorituksiaan mitä huomattavimmassa määrin Puhelimien vastaavista kokeiluista. Vaikka ko. biisin tulkinta ei osukaan aivan nuottiin, tornissa tähyävän mäkihyppääjä-kuvauksen sisältävä “Talvi ei ole entisellään” – ilmeisiksi jäähyväisiksi poismenneelle ystävälle osoitettu kappale pysäyttää. Ei ole kaukaa haettua, että usealle kertomuksesta saattaa juolahtaa mieleen vielä kansan tuoreessa muistissa oleva Matti Nykäsen yllättävä, koruton kohtalo. Se seikka, että “Aavaa” -albumi on äänitetty kokonaisuudessaan jo meneen vuoden puolella, tuo kysinen teksti kokonaisuuteen mukaan pelottavaa enteen ja profetian tuntua, vaikka kuinka sattumanvaraista se olisikin ollut.

Verrattuna Radiopuhelimien albumeihin Mäen laulu on miksattu intiimimmin pintaan, mikä korostaa hänen verrattomuuttaan nyanssitajuisena ja  runollisena suomenkielisen musiikin artikuloijana ja tulkitsijana.

Niin J.A. Mäen soolodebyytti sitten meni ja osoitti epäluuloisuuteni turhaksi. Kyseessä on pääosin hienoista ja tyylikkään pelkistetysti sovitetuista kappaleista koostuva vaihtoehtorock-albumi, jonka ainoa suurempi miinuspuoli on tietty hajanainen sillisalaattimaisuus. Yhtä kaikki, “Aavaa” ylitti omat ennakko-odotukseni suvereenisti.

Niin, ja ovathan J.A. Mäki ja slovari kaksi jo lähtökohtaisesti toisiaan hylkivää asiaa, joita en musiikkiarvostelijana osannut odottaa kirjoittavani samassa lauseessa, samassa yhteydessä iän kuunna päivänä. No, tulipahan tämäkin nyt sitten kuultua, nähtyä ja tehtyä.

 

4/5

 

“Aavaa” -albumin julkaisu 29.3.

Albumin julkaisukeikat:

30.3. Oulu, Voimala 1889.

17.5. Cactus, Helsinki

Lisää Mäen soolokeikkoja on luvassa keväämmällä.